Lue keskustelun säännöt.
Menetitkö hermosi synnytyksessä?
15.11.2018 |
Mitä teit, tai kuinka käyttäydyt?
Minä tiuskin miehelleni monet kerrat ja lopulta ajoin hänet ulos. Tuli takaisin kun uskalsi.
Jos pysyit tyynenä tai hallitsit itsesi, niin kuinka onnistuit siinä?
Kommentit (18)
Mies alkoi ärsyttää. Heitin sen pihalle synnytyssalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menettänyt hermojani, mutta kielsin koskemasta minuun, koska hieronta sattui lisää. Luulin kuolevani kipuun, mutta mitäpä siitä hermoja menettämään!
En menettänyt, mutta henkeni meinasin menettää.
Meni hermot. Menin pubiin ottamaan parit. Täällä ollaan vieläkin.
En. Molemmissa synnytyksissä olen ollut todella rauhallinen. Toisessa kipulääkkeet, toisessa ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muija käski painua helvettiin ja minähän tein työtä käskettyä enkä koskaan palannut. Miettiköön sitä käytöstään kiukkupussi.
En muista, että olisin hermostunut mistään tai tiuskinut. Ei ollut energiaa sellaiseen. Synnytyksissä olen ollut aina jotenkin sulkeutunut itseeeni ja koin kommunikoinnin hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin ilman miestä, eikä olisi tullut mieleenikään tiuskia tai raivota jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Olen suht temperamenttinen persoona, mutta synnytyksessä olin todellinen zen. Koin, että mieliala/käyttäytyminen synnytyksen aikana ei ollut omassa tietoisessa kontrollissani.. luonto hoitaa.
Sama, mies ei ollut mukana. Asiasta oli keskusteltu etukäteen. Luotin ammattilaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran sanoin hel.vetti, sitten pyysin sitä anteeksi :D Olen aika hillitty henkilö noin muutoinkin.
En muista itse. Äitini sanoi, että käyttäydyin synnytyksessä ihan hyvin. Napanuora kuitenkin oli kiertynyt kaualani ympärille. Ei hän ole kertonut, että olisin hermoni menettänyt, ainakaan mitenkään mieleenpainuvalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli niin hyvä epiduraalim voima päällä koko ajan ettei ollut edes paha. Enkä todellakaan tiuskinut kenellekään.
En oo synnyttänyt ikinä mutta voin vaan kuvitella millainen vuoden kamalin asiakas olen sitten kun h-hetki mahdollisesti joskus koittaa 😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En muista itse. Äitini sanoi, että käyttäydyin synnytyksessä ihan hyvin. Napanuora kuitenkin oli kiertynyt kaualani ympärille. Ei hän ole kertonut, että olisin hermoni menettänyt, ainakaan mitenkään mieleenpainuvalla tavalla.
Varmaan tuo napanuoran kiertyminen selitti rauhallisuutesi. Minä kuulemma rääyin ja itkin kunnes pääsin rinnalle. Hävettää näin jälkeenpäin oma käytös.
Vierailija kirjoitti:
Olen suht temperamenttinen persoona, mutta synnytyksessä olin todellinen zen. Koin, että mieliala/käyttäytyminen synnytyksen aikana ei ollut omassa tietoisessa kontrollissani.. luonto hoitaa.
Melkoinen puolustus mahdolliselle huonolle käytökselle! "Mä vaan koin, ettei mun käyttäytyminen ollut omassa tietoisessa kontrollissani!" Lässyn lää. Kyllä ihmisen pitää pystyä kontrolloimaan omaa käytöstään aina, oli tilanne mikä tahansa. Joku sairaskohtaus nyt poislukien tästä, mutta synnytys ei sellainen ole.
Ensimmäisellä kerralla sanottiin aamu 10 että ei tämä edisty niin voit lähteä kotiin odottelemaan.
Meni hermo ja todellakin sanoin etten kyllä tasan tarkkaan lähde mihinkään ja piste. Vauva syntyi pari tuntia myöhemmin.
Toisella kerralla meni hermo kaksi kertaa kun kätilö ei kerta kaikkiaan kuunnellut minua. Normaali puhe oli siis yhtä tyhjän kanssa. Ilokaasu"härveli" ei toiminut ja kätilö ei suostunut sitä uskomaan. Ei suostunut puuduttamaan välilihaa koska "hänellä ei ole tapana" jos ei leikata.
Lopulta sain kiroilulla toimivan ilokaasun ja väliliha puudutettiin (parin sekunnin homma) ja hyvä niin koska repesin niin kuin jo etukäteen arvasin koska vauva oli iso 4kg.
Olen suht temperamenttinen persoona, mutta synnytyksessä olin todellinen zen. Koin, että mieliala/käyttäytyminen synnytyksen aikana ei ollut omassa tietoisessa kontrollissani.. luonto hoitaa.