Pitkäaikaistyötön, kerropa rehellisesti mitä ajattelet työssäkäynnistä ja mikä on OIKEASTI syynä työttömyyteesi?

Kerro sinä minkälaisen vastauksen haluat saada? Luultavasti olet typerys joka hyväksyy oikeaksi vastaukseksi vain jonkinlaisen elämäntapatyöttömyys-laiskuus-luuserius- tarina.

Oikeasti syy on se etten ole saanut työtä. Eikö ollut Ihana vastaus??? Jaxuhali sulle oi huolestunut. Kiva että välität meistä työttömistä.

Olen kuuden lapsen kotiäiti , ole tarvetta rahan puolesta mennä töihin , mies sai muutaman miljoonaan työhommista

Elän työtä tekevien rahoilla. Perintörahaa tuli niin paljon, että työssäkäymiseen ei ole tarvetta, vaan rikastun sillä, että yrityksissä joihin sijoitan, ihmiset tekevät työtä puolestani. Siirrän jatkuvasti rahaa veroparatiiseihin pois Suomesta. Jos olet ns. nettomaksaja,kiva että teet töitä rikastuttaaksesi minua.

Elän hyvin tuilla. Voi mennä nukkumaan kun väsyttää ja herätä kun ei enää nukuta.

Olin töissä 6 vuotta sitten, tlistä kotiin ajellessani jouduin onnettomuuteen.

Minulla on pahoja kipuja ja kouristuksia niska-hartia alueella. En kyennyt enää tekemään töitä kipujen vuoksi.

Vakuutuslääjärin mielestä olen kuitenkin terve, ja sen vuoksi myös kela katsoo että olen työkykyinen.

Tässä sitä ollaan ja jumitetaan.

Ensin sairastuin. Jouduin pitkälle sairaslomalle. Palasin töihin, mutta en ollut ihan terve. Hain uutta sairaslomaa. Sain, mutta työnantaja ei hyväksynyt. Minut pakotettiin irtisanoutumaan. Ajattelin, että meneehän tässä toipuessa vaikka vuosi, eli sen ajan minkä sain ansiosidonnaista päivärahaa. Sitten aloin hakemaan töitä, mutta en enää saanutkaan omalta alaltani. Kävin kaikenlaista kurssia, aika kului. Löysin puolison, aloin odottamaan lasta. Puoliso jätti. Lapsi syntyi, jäin äitiysloman jälkeen hoitovapaalle. Siinä vaiheessa oli kulunut jo niin pitkään työttömänä, että ajatus töihin menemisestä kauhistutti. Ei itsessään se työn tekeminen vaan kaikki se sosiaalisuus mikä siihen liittyi, koska olin jotenkin niin metsittynyt kotiin. Kotona oli kaikenlaista tekemistä ja monenlaista harrastusta. Ja nyt totuus on se, että en enää halua töihin. Saan työttömyyskorvauksen ja lapsilisän, sekä 120 euroa elaria lapsesta ja 92 euroa asumistukea. Tuloni ovat siis 900 euroa puhtaana käteen kuukaudessa ja sillä kuitenkin pärjää kun säästäen elää.

Vierailija kirjoitti:

Elän hyvin tuilla. Voi mennä nukkumaan kun väsyttää ja herätä kun ei enää nukuta.

Eipä ihme, että herätät kateutta. Onneksi tuphon pääsee kuka tahansa. Pieni karenssi tulee, jos ei itselleen junailla potkuja, mutta karenssin jälkeen kuka tahansa voi vain nauttia elämästä.

Kuulemma suurin osa kokoomukselaisista aikoo jättäytyä työttömiksi vielä vuoden sisällä.

Terve keho ei työtä kaipaa, eikä minulla tietääkseni sairauksia ole.

Olen periaatteessa työkyvytön, psykiatria ei kuitenkaan vakuuttanut ja sairaslomalla oleminen on leimaavampaa kuin työttömyys. Olen myös älykäs ja opiskellut yliopistossa joten en viitsisi ottaa mitä tahansa hommaa vastaan. Viimeksi kuin olin töissä niin lihoin monta kiloa, olin jatkuvasti valtavan ahdistunut, verenpaine kai stressin takia koholla ja töiden jälkeen en jaksanut tehdä mitään muuta kuin nukkua. Ei enää ikinä työelämään ennen kuin olen oikeasti henkisesti kunnossa. En suostu tuhoamaan itseäni työelämässä.

En taida olla ihan pitkäaikaistyötön (5kk), mutta irtisanouduin paskasta paikasta aikeina hakea heti uusi työ. Sitten tapahtui yksi yllättävä kuolintapaus, jonka takia en jaksanutkaan hakea töitä kun olin niin rikki useamman kuukauden. Rahat riittivät hyvin, joten en pitänyt kiirettä työnhaun kanssa vaan olen hakenut vaan paikkoja mihin oikeasti haluan. Lähiaikoina olen alkanut kaipaamaan töihin kunnolla ja nyt haen melko aktiivisesti töitä. Toivottavasti pian nappaisi..

Vierailija kirjoitti:

Olen kuuden lapsen kotiäiti , ole tarvetta rahan puolesta mennä töihin , mies sai muutaman miljoonaan työhommista

Et kai sä mikään työtön silloin ole vaan yhteiskunnan tukien ulkopuolella.

Rahat riittää ilman tukia.

Tuo on yhteiskunnan hyväksikäyttöä vetää tukiaisia, jos miljoonia makaa perheen tilillä.

Joskus kuulin sellaisestakin loisesta, joka voitti miljoonan lotossa ja silti hyväksikäytti työllistettyihin tarkoitettuja määrärahoja.

Olen vammainen

Kärsin erinäisistä mielenterveysongelmista ja lisäksi on fyysisiäkin haittoja ja diagnooseja. Työ tuntuu tässä elämäntilanteessa toissijaiselta, eikä minulla ole oikein riittävää koulutustakaan saatika muita valmiuksia työelämään. Koen syvää huonommuutta tämän vuoksi ja olenkin kiitettävästi syrjäytynyt yhteiskunnasta. Vaikea tutustua uusiin ihmisiin, kun ei ole työelämässä tai pelkään että joku kyselisi mitä teen työkseni ja joutuisin avautumaan tilanteestani tai sitten vain toteamaan olevani työtön. Jos minulla olisi oikea työ, josta saisi normaalia palkkaa olisi elämänlaatuni varmasti toisenlainen. Voisin tehdä paljon asioita, joihin rahan puutteen vuoksi ei ole mahdollisuutta ja voisin elää normaalissa parisuhteessa. Ajatukset työssäkäyntiin liittyen herättävät siis paljon katkeria ajatuksia, siitä miksi en pysty olemaan kuten muutkin.

Koska elämä on rajallinen, yritän silti ajatella positiivisesti tilanteestani vaikka se olisi miten toivottoman tuntuinen tahansa ja huolimatta siitä miten muut ehkä näkevät minut työttömyyteni vuoksi.

Pääni on kuin seula. Läpi menee sujuvasti paljon tietoa, mutta mitään ei jää pään sisälle.

Koska kelan lääkäreiden mielestä neljän eri lääkärin lausunto siitä että olen työkyvytön ja niin sairas että eläke on ainoa vaihtoehto on potaskaa koska nuori ei kuulema voi olla sairas.

En ole saanut töitä koska minulla ei ole työkokemusta. Aktiivisesti hain ja haastatteluissa ramppasin mutta joku muu vei paikan aina. Minulla on muutoma fyysinen sairaus joiden takia en voi tehdä ihan mitä tahansa työtä.

Minä olen ollut tilastoissa työtön jo 7 vuotta. Tienaan kuitenkin lähemmäs 40 te vuodessa. Olen siis pätkätyöläinen, mutta työtön.

Miksi tehdä töitä, kun yhteiskunta maksaa elämisen?

Köyhät käy töissä. Mun ei tarvitse 😁