En jaksa koulua
En jaksa enää elää. Kaikki on ihan kamalaa kidutusta. Minua kiusataan koulussa, olen väsynyt ja kyllästynyt opiskeluun vaikka olen vasta ekaa vuotta lukiossa. Minulla on oppimisvaikeuksia ja keskittymishäiriö ja sen takia opiskelu ei suju. Migreeniä on joka viikko ja rytmihäiriöitä myös. Epäonnistuminen pelottaa ja stressaa ja minusta on tullut itsetuhoinen. Myös syömishäiriöni on alkanut taas oireilla. Vain harvoin on sellaisia hetkiä, jolloin en haudo itsem*rhaa. Harrastukseni on ainoa asia, mikä vielä pitää minut elämässä kiinni. Ilman sitä en olisi nyt tässä. Jatkuvasti epätodellinen olo, kuin en olisi täällä ollenkaan. Muilla samanlaisia fiiliksiä lukiosta tai opiskelusta ylipäätään?
Kommentit (40)
Jätä lukio ja siirry suosiolla amikseen. Siellä on ihan "sisäsiistejäkin" linjoja. Huonoilla ylioppilas/lukioarvosanoilla on vaikea päästä yliopistoon tai korkeakouluihin eikä niissä välttämättä pärjää, jos jo lukiossa on vaikeaa.
Niinhän minä olen. Alkuvuodesta piti vaihtaa koulua, kun ei kulkeminen toiseen onnistunut.
Iso koulu on paljon raskaampi ja hankalampi eikä erityisopettaja ole, toisin kuin siinä pienemmässä koulussa. Ei kaikista ole lukioon.
Ap
Minulla oli samanlaisia fiiliksiä, mutta siitä on jo aikaa, koska olen jo viisikymppinen. Siihen aikaan kun minä kävin koulua, ei edes ollut mitään koulukuraattoreita ja kun kävin muutaman viikon välein läheisessä kaupungissa psykologin vastaanotolla (ahdistus-ja jännitysoireita, keskittymisvaikeudet, yksinäisyys), minua alettiin koulussa sanoa hulluksi ja kohdeltiin sen mukaisesti. Se oli rankkaa aikaa. Ei tämä varmaan sinua lohduta yhtään tässä vaiheessa, jos sanon, että kouluaika (yläasteesta eteenpäin) oli kaikkein vaikeinta ja ahdistavinta aikaa. Kerran keskustelimme luokassa äidinkielen tunnilla siitä mikä koulussa "mättää" ja minä sanoin jotakin sellaista, että tämä on elämän v-mäisintä ja vaikeinta aikaa, johon opettajamme sanoi, että kunhan te lähdette maailmalle niin huomaatte, että ei tämä koulu itse asiassa niin kauhea paikka olekaan. VÄÄRIN! Opettaja oli väärässä ainakin minun kohdallani. Kyllä se oli pahinta aikaa ja heti helpotti kun pääsi opiskelemaan muualle ja siitä vähitellen työelämään. Vaikeuksia tietysti oli, mutta jotenkin vaan aina muistelee sitä peruskouluaikaa kaikkein pahimpana elämänvaiheena. Tarkoitan sanoa ap:lle, että tilanteesi helpottuu kun saat lukiosi suoritettua loppuun. Ja siitä alkaa uusi elämä. Hitsi, eihän tämä sinua tietenkään nyt lohduta. Voitko jutella jonkun kanssa näistä asioista mitkä sinua vaivaavat? Nykyisin ei leimaudu hulluksi, jos käy psykologin tmv juttusilla. "Kaikkihan" siellä käyvät.
Aion hakeakin amikseen. Nyt en uskaltanut kun kaikki kiusaajat menivät sinne ja jakaantuivat kaikille niille aloille, mille olisin mahdollisesti voinut kuvitella hakevani. Mieleisimmälle alalle en allergioiden vuoksi voi hakea.
Ap
Käyn jo. Eivät näe ongelmaa, koska kaikki muu menee hyvin paitsi matikka. En tietenkään ole puhunut mitään näistä muista ongelmista, kuten stressistä johtuvista rytmihäiriöistä tai itsetuhoisista ajatuksista ja teoista. Kiusaamisesta sentään uskalsin kertoa.
Ap
Jos sinua on kiusattu yläasteella ja lukiossa ja eri ihmisten toimesta, on kyllä aika katsoa peiliin. Mikä sinussa houkuttaa kiusaajia?
Voisitko siirtyä yksityisoppilaaksi? Minulla oli lukiossa keskittymisvaikeuksia ja jäin yksityisoppilaaksi. Kävin sitten vain tenttimässä oppiaineet koululla. Olettaisin, että tällainen mahdollisuus olisi olemassa. Minä en pystynyt keskittymään oikeastaan mihinkään sosiaalisen jännitykseni vuoksi. Ja koska kuitenkin halusin lukion päästötodistuksen niin minulle opiskelu kotona oli todella hyvä ja helpottava vaihtoehto. Matemaattiset aineet olivat sellaisia, joihin tarvitsin apua, mutta onneksi minulla oli vanhempia sisaruksia, joilta sain opetusta niihin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua on kiusattu yläasteella ja lukiossa ja eri ihmisten toimesta, on kyllä aika katsoa peiliin. Mikä sinussa houkuttaa kiusaajia?
Voi hitto sentään! Olisiko kannattanut jättää tuo kirjoittamatta? Et ole kovin empaattinen ja älykäs ihminen.
Lukiossa suolistosairaus on ollut kiusaamisen syy. Peruskoulussa syitä oli monia, mm. huono koulumenestys, puhevika, liian pitkät hiukset, akne, rumat hammasraudat, lihavuus, väärä uskonto ja aikaisin alkanut murrosikä.
Ap
Vaihda vaikka toiseen lukioon, kannattaa puhua rehtorille, hän voi siirron saada nopeasti aikaan, kiusaaminen saa kaiken tuntumaan vaikealta, joskus riittää kun porukka ympärillä vaihtuu.
Miksi menit lukioon?Ammattikoulusta työllistyykin paremmin.
8, kuulostaa kyllä houkuttelevalta mutta en tiedä onko tuokaan niin hyvä vaihtoehto keskittymisvaikeuksista kärsivälle. Taidan olla enemmän sellaista tekijätyyppiä, ei ole oikein lukupäätä. Joku yksinkertainen työ sopii minulle.
Ap
Kuten sanoin, vaihdoin koulua alkuvuodesta. Olin pienemmässä lukiossa ensin mutta piti vaihtaa oman kunnan lukioon koska koulumatkat oli liian hankalia kulkea. Menin lukioon vanhempien painostuksesta enkä uskaltanut hakea minnekään amikseen kiusaajien takia.
Ap
Onpa vähän luuseriasenne nyt. Oletko masentunut? Hae lääkkeet ja ala opiskella.
Pidä välivuosi, aloita syksyllä uudestaan, pääset vaihtamaan ryhmään jossa on uudet oppilaat.
Pelkään että lääkkeet lihottaa entisestään minua.
Ap
Vaihda joululta kymppiluokalle, jos arvosanoissasi on korottamisen varaa. Hae sen jälkeen ihan minne tahdot ja pääse sisään.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua on kiusattu yläasteella ja lukiossa ja eri ihmisten toimesta, on kyllä aika katsoa peiliin. Mikä sinussa houkuttaa kiusaajia?
Nythän voit kertoa sen meille mikä sinua houkutti syyllistämään kiusattua. Sinullahan se vastaus on.
Mulla oli tuollaista kunnes hain erityisoppilaitokseen. Siellä saan tukea ja kukaan ei kiusaa , suosittelen
Olet väärässä paikassa.