Jehovien rakkauspommitus ja piilossaolevat Jehovat

Valitettavasti olen elämässäni useita kertoja joutunut tekemisiin ihmisten kanssa joiden arvelen olevan Jehovan todistajia. Nyt on niin, etteivät he enää julkisesti näytä uskoaan, vaan sulautuvat huomaamattomasti muiden kansalaisten sekaan, naapureiksi, koulukavereiksi, ystäviksi ja jopa luterilaisen kirkon sisältä epäilen heitä löytyvän. Ilmeisesti seurakunnan jäsenmäärä on huomattavasti suurempi kuin mitä julkisuudessa annetaan ymmärtää.
Epäilyni perustan siihen, että olen huomannut minuun käytetyn menetelmiä, joita kuvaillaan esim. kirjassa Vartiotornin varjossa. Ensin ollaan ylenpalttisen ystävällisiä ja jos ei osoita kiinnostusta uskonnollisiin asioihin tehdään pieniä, mutta tehokkaita ilkeilyjä, jonka jälkeen alkaa taas ylenpalttinen ystävällisyys. Menetelmän tarkoitus lienee murtaa kohteen itsetunto. Tätä jatketaan kunnes itsetunto alkaa murentua. Ilmeisesti menetelmät ovat kehittyneet vuosien varrella ja ovat nykyään varsin tehokkaita. Niitä kohdistetaan pääasiassa ihmisiin joilla on kohtalainen varallisuus toivossa, että rahat saataisiin Jehoville. Epäilen myös, että Jehovat ovat jotenkin linkittyneet Skientologeihin. Siitä seuraava esimerkki.
Olin 70-luvun lopussa rippikoululeirillä, jossa vaikuttaneen papin olen alkanut epäillä olevan piilojehova tai skientologi. Leiri oli mukava sisälsi paljon mukavia lauluja, uimista seurakuntakeskuksen uimarannassa, aurinkoa, kavereita ja hyvää ruokaa. Itseeni (oli vain 14 -vuotias) vetosivat myös leirillä esitetyt ns. tieteestä kertovat (aikuisen näkökulmasta turhankin makeasti kuvitetut) filmit. Tällainen näennäistiede on tyypillistä skientologeille.
Pelottelu tuli mukaan eräänä iltana, kun leirillä esitettiin näytelmä, jossa joukko nuoria matkustaa junalla ja joutuu onnettomuuteen, uskovaiset pääsevät taivaaseen (Jehovat odottavat maailmanloppua Harmagedonia) ja muut joutuvat suoraan helvettiin kärsimään. Seuraavana iltana oli taas mukavaa laulua yms.
Lopulta kaikki minä mukaan lukien kääntyivät luullen tulleensa luterilaisiksi uskoviksi.
Leiri päättyi ja tulin heti järkiini ja hylkäsin uskon. Sieltä tuli helvetillä pelottelu kirje, jossa uhattiin eristämisellä, jos en tule seurakunnan kokouksiin. Äitini sensuroi kirjeen heti ja en mennyt mukaan.
Seuraavana kevättalvena kukaan (luokka)kavereistani ei puhunut minulla eikä edes koulun ruokalassa istunut viereeni (9-luokka), ajauduin itsemurhan partaalle.
Sitten menin lukioon ja sain kolme kaveria, jotka olivat kiinnostuneita harrastuksistani, juttelivat mukavia yms. . Olin onnellinen pidin lukion ensimmäistä vuotta elämäni onnellisempana, kunnes toisella luokalla koko luokka alkoi piilopilkata minua (huom. kuten aiemmin sain kaikki kääntyivät leirillä). Minusta tehtiin irvikuvia muiden oppilaiden toimesta. Pidän kauniisiin vaatteisiin pukeutumisesta, joten heti kun olin käyttänyt niitä koulussa, seuraavana päivänä samanlaisia vaatteita käytti luokan rumin/lihavin tyttö. Myös opiskelumenetelmistäni (opin helposti oppikirjojen tekstiä ulkoa) joten luokan uskonnonopettajan tyttö muka kärähti lunttaamisesta ja häntä syytettiin luokkakavereiden toimesta oppikirjojen tekstin toistamisesta.
Siskoni meni sitten rippikoululeirille ja taisi kääntyä (Jehovaksi), siitä lisää myöhemmin tänään: