Lue keskustelun säännöt.
MTV uutiset: Nousukauden lapsilla huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia lama-ajan lapsiin verrattuna
12.11.2018 |
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuorten-mielenterveysongelmat-yleis…
"Tutkimuksessa seurattiin yli 57 000:n vuonna 1997 syntyneen nuoren elämää sikiöajalta 18 vuoden ikään asti rekisteritietojen avulla. Mukana oli lähes koko ikäluokka: vain ulkomailla asuvat ja kuolleet poistettiin aineistosta.
Vastaava tutkimus vuonna 1987 syntyneistä julkistettiin kaksi vuotta sitten.
Vuonna 1997 syntyneistä nuorista noin joka viides on saanut jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin. Diagnoosin saaneita oli noin puolitoista kertaa niin paljon kuin vuonna 1987 syntyneiden joukossa vastaavana seuranta-aikana.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuna on ollut 3,1 prosenttia vuonna 1987 syntyneistä ja 5,7 prosenttia 1997 syntyneistä. Useimpien sijoitettujen vanhemmista jompikumpi tai molemmat kärsivät mielenterveyden ongelmista.
Noin kolme prosenttia vuonna 1997 syntyneistä oli seurannan päättyessä ilman toisen asteen opiskelupaikkaa."
Mites tää nyt näin?
Kommentit (12)
Muutaman viime hallituksen tulokset alkavat näkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiin ja nuoriin kohdistuneita leikkauksia ei koskaan palautettu entiselleen laman jälkeen, vaikka nousukausi muuten toi hyvinvointia. Nyt sitten korjataan "satoa". Milloinkahan idiootti-Suomessa ymmärretään, että ennaltaehkäisy on AINA halvinta?
Lama-ajan lapset kouliintuivat reipasmielisiksi. He kasvoivat ilmapiirissä, jossa normaaliutta pidettiin vielä tavoiteltavana ihanteena. Mm. koutullautuminen, vakituinen ja perhe-elämä siintivät monen haaveissa.
Kultakauden lapsista vain osa pääsi hyötymään hyvinvoinnista. Mutta toisaalta moni sai vastikkeettomasti paljon ilman, että olisi tarvinnut itse ponnistella. Monet nousukauden lapset eivät edes haaveile välttämättä mistään keskiluokkaisesta elämästä vaan he odottavat jo lähtökohtaisesti sellaista kohtuullista elintasoa, jossa he ovat kasvaneet. Moni kokee merkityksettömyyttä ja myös turhautuu.
Pula-ajan lapsilla lienee kuitenkin enemmän päihdeongelmia kuin nousukautisilla. Uskon, että nykyään mt-diagnooseilla selitetään paljon myös sellaisia asioita, joita vielä 80-luvulla kutsuttiin laiskuudeksi, kypsymättömyydeksi ja aikuisen kyvyttömyydeksi selvitä yksin ahdistumatta liikaa.
Olen vuonna 1980-luvun puolivälin kieppeillä syntynyt. Mt-ongelmia on ollut lapsesta asti, mutta hoidon saaminen niihin on ollut työn takana. Piti tapahtua todella pahoja asioita ennen kuin oma psyykkinen pahoinvointi vihdoin otettiin tosissaan.
Ennen sitä yritykset saada apua olivat lapsesta asti kilpistyneet aina siihen, että minua vain kehuttiin sanomisistani huolimatta reippaaksi ja pärjääväksi (eli sivuutettiin pahoinvointi täysin myös ammattilaisten taholta). Nyt aikuisena diagnoosi on aiempaa lievemmillä oireilla toistuva masennus ja ahdistuneisuushäiriö.
Jos nykyään saa apua helpommin, niin minusta on menty aivan valtavasti eteenpäin. Vuosien psyykkinen oireilu ilman asianmukaista hoitoa jättää ihmiseen jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonhan ennen hullut riehuivat ilman diagnoosia.
Ihmiset olivat masentuneita ja ahdistuneita ja lääkitsivät itseään viinalla.
Perusoletus oli, että töltä pitää tehdä, opettajaa/esimiestä totella jne. ja elämä pysyi jotenkin kssassa.
Jos isä mökötti illat puhumattomana sohvalla ja perjantaisin veti kaatokännit, ei se ollut mt-ongelma....
Pidin enemmän siitä otsikosta, jonka mukaan varakkaiden lapsilla asiat on hyvin. Nyt siis riittää avuksi se, että annetaan lisää rahaa varattomille. Koko ongelma ratkeaa sillä, että kotona makoilusta maksetaan 5000 e/kk. Kyse on kokonaan rahasta, ei lainkaan vanhempien asenteesta lapsiaan kohtaan tai elämänhallinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Paljonhan ennen hullut riehuivat ilman diagnoosia.
Ihmiset olivat masentuneita ja ahdistuneita ja lääkitsivät itseään viinalla.
Perusoletus oli, että töltä pitää tehdä, opettajaa/esimiestä totella jne. ja elämä pysyi jotenkin kssassa.
Jos isä mökötti illat puhumattomana sohvalla ja perjantaisin veti kaatokännit, ei se ollut mt-ongelma....
Näinhän se menee.
Ennen ei ollut syöpää eikä diabetestakaan. Nämäkin ovat jotain outoja nykyajan hömpötyksiä. Ihmisiä kyllä kuoli vanhoina hyvinä aikoina heikkouteen, mutta vakavia sairauksia ei ollut.
Se on jännä miten sairastapausten määrä kasvaa sitä enemmän mitä paremmin opitaan tunnistamaan sairauksia. Jotkut innostuvat jopa puhumaan muotisairauksista ymmärtämättä että niitä sairauksia on ollut ennenkin. Niitä vain ei ole tunnistettu eikä osattu hoitaa.
Nyt ollaan opittu tunnistamaan mielenterveysongelmia eikä niitä edes pidetä yhtä häpeällisinä kuin aikaisemmin vaan niihin uskalletaan hakea apua. Ja kas, diagnoosien määrä on kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Pidin enemmän siitä otsikosta, jonka mukaan varakkaiden lapsilla asiat on hyvin. Nyt siis riittää avuksi se, että annetaan lisää rahaa varattomille. Koko ongelma ratkeaa sillä, että kotona makoilusta maksetaan 5000 e/kk. Kyse on kokonaan rahasta, ei lainkaan vanhempien asenteesta lapsiaan kohtaan tai elämänhallinnasta.
On vaikeaa olla hyvä ja kärsivällinen vanhempi, kun yt:t (ja huoli taloudellisesta pärjäämisestä) painaa jatkuvasti päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Paljonhan ennen hullut riehuivat ilman diagnoosia.
Ihmiset olivat masentuneita ja ahdistuneita ja lääkitsivät itseään viinalla.
Perusoletus oli, että töltä pitää tehdä, opettajaa/esimiestä totella jne. ja elämä pysyi jotenkin kssassa.
Jos isä mökötti illat puhumattomana sohvalla ja perjantaisin veti kaatokännit, ei se ollut mt-ongelma....
Näinhän se menee.
Ennen ei ollut syöpää eikä diabetestakaan. Nämäkin ovat jotain outoja nykyajan hömpötyksiä. Ihmisiä kyllä kuoli vanhoina hyvinä aikoina heikkouteen, mutta vakavia sairauksia ei ollut.
Se on jännä miten sairastapausten määrä kasvaa sitä enemmän mitä paremmin opitaan tunnistamaan sairauksia. Jotkut innostuvat jopa puhumaan muotisairauksista ymmärtämättä että niitä sairauksia on ollut ennenkin. Niitä vain ei ole tunnistettu eikä osattu hoitaa.Nyt ollaan opittu tunnistamaan mielenterveysongelmia eikä niitä edes pidetä yhtä häpeällisinä kuin aikaisemmin vaan niihin uskalletaan hakea apua. Ja kas, diagnoosien määrä on kasvanut.
Ja kaikki lasten yksittäiset hölmöilyt, mitkä ennen pistettiin keskenkasvuisuuden piikkiin, ovatkin nykyään merkki jostain pahemmasta joka vaatii ehdottomasti jonkun diagnoosin.
Se ikäryhmä, mihin 1997 syntyneitä verrataan on eri asemassa siinä mielessä, että vielä vuonna 1987 asiat oli suht hyvin. Varhaislapsuudella on iso merkitys. 80-luvulla lapsiperheiden tuet oli erilaisia, meilläkin oli kotona kunnan kodinhoitaja muutaman kerran auttamassa jne.
Se, mikä vasta mielenkiintoista onkin, on tuleva tutkimus vuonna 2007 syntyneistä. Esikoiseni syntyi vuonna 2009, ja tätä aikaa on leimannut paitsi pätkätyöt ja tukien leikkaukset, myös vanhempien kasvava tukiverkottomuus (mummoilla on oma elämä - mantra) ja koulutusmuutokset, jotka vaikuttavat aivan varmasti jollain tavalla myös omiin lapsiini. Onko kahdenkymmenen vuoden päästä luokkaretkeily pysähtynyt kokonaan? Onko kuilu kasvanut hyvinvoivien ja sinnittelevien lapsiperheiden välillä?
Minäkin tahtoisin todella tietää, milloin Suomessa herätään ennaltaehkäisyn tärkeyteen (ihan kaikissa asioissa!)? Ei varmaan koskaan.
Suomi menee perseelleen. Ennen todella oli kaikki paremmin.