Isänpäivän lähestyessä :Onko/ oliko sinulla hyvä isä?
Miten tämä ilmeni, että oli/ ei ollut? Minkä ikäinen isäsi on? entä sinä.
Itselläni on hyvä isä. On tehnyt kyllä paljon töitä, mutta kotona ollessaan on ollut aina läsnä. Hän on kannustanut ja tukenut silloinkin, kun elämä ei ole näyttänyt parhaita puoliaan. On halannut, ja pitänyt sylissä, kertonut, että me lapset olemme tärkeitä ( myös silloin, kun vanhempani eroisivat jaksoivat aina mainita, että se on vain aikuisten väleistä johtuva) . Olivat myös läheisissä väleissä aina äitini kanssa.
Kommentit (27)
Mun isä oli ihana. Kuoli viitisen vuotta sitten syöpään aika nuorena. Iskä oli turvallinen ja luotettava, toisin kuin ennustamaton alkoholisti-äitini. Iskä oli myös todella älykäs, kykeni syvälliseen, pohdiskelevaan keskusteluun ja hänellä oli laaja yleissivistys sekä hän oli aina kiinnostunut aiheesta kuin aiheesta. Iskä oli lahjakas muusikko, joka soitti klassista kitaraa ja lisäksi kova urheilemaan. Häneltä sain kipinän alkaa pyöräilemään, joka johti minut aikuiselämässä myös muihin ulkoilmalajeihin, kuten hiihto, kiipeily ja melonta. Iskä oli rauhallinen, herkkä, huumorintajuinen. Hän ei edustanut peinteistä suomalaista miestä, joka ei näytä tunteitaan, päinvastoin: hän mm. itki kun hautasimme lemmikkimarsuni kotimme takapihalle. Suhteemme oli kuitenkin jollain tapaa etäinen, minkä uskon nyt aikuisena johtuneen siitä, että minä kärsin vuosia vaikeasta masennuksesta itsetuhoisine ajatuksineen jota isä ei koskaan jotenkin ymmärtänyt tai ehkä myöskään jollain tapaa "hyväksynyt." Minullahan oli kaikki hyvin, mitä syytä minulla oli siis olla masentunut.
Muistelen kuitenkin isääni lämmöllä ja ikävöin myös. Etenkin siksi, että vasta hänen kuolemansa jälkeen olen saanut omaa elämääni hieman parempaan järjestykseen. Pääsin yliopistolle opiskelemaan, löysin elämäni rakkauden ja tapani elää ja olen onnellisempi kuin ehkä koskaan ennen. Tuntuu surulliselta, ettei isä ehtinyt näkemään kaikkea tätä. Mutta olen ikuisesti kiitollinen siitä ajasta, mikä meillä oli yhdessä. Se loppui liian pian, mutta enää en ajattele yhdestäkään ihmisestä tai elämän tilanteesta, että sitten 10v. päästä. Opin, että on elettävä nyt. Huomisten määrää ei tiedä kukaan.
Ei ole hyvä isä. Aiheutti perheväkivaltaa ja pelkoa. Olen ajan kanssa opetellut tulemaan toimeen nyt aikuisiällä, jotta hän saa luoda suhteen lapsenlapsiinsa, mutta en ole enää vuosiin muistanut isänpäivänä.
On ihan hyvä. Keskiarvona olisi muuten 9, mutta muutama rankka lapsuudenkokemus tiputtaa 7 1/2:een. Liityy alkoholiin, raivokohtauksiin ja joihinkin omien kriisien tuomiseen osaksi perhe-elämää. Onneksi lopetti. Olen lama-ajan lapsi ja joskus miettinyt, olisinko säästynyt näiltä lähes traumatisoivilta kohtauksilta, jos lamaa ei olisi ollut.
Enimmäkseen on rakastava, viisas, hauska, älykäs, suojeleva. Kunnioitan vaikeista asioista huolimatta.
Haleja kaikille hyville isille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä isä. Aiheutti perheväkivaltaa ja pelkoa. Olen ajan kanssa opetellut tulemaan toimeen nyt aikuisiällä, jotta hän saa luoda suhteen lapsenlapsiinsa, mutta en ole enää vuosiin muistanut isänpäivänä.
Ihailen kovasti tuota, että olet näin voinut toimia. Onko suhde lapsenlapsiin nyt ollut hyvä, jos sitä saa kysellä( ja anteeksi jos kysymykseni on tungetteleva)
ap.
Oli kova ukko. En tule itse koskaan pystymään samaan enkä elä edes yhtä vanhaksi.
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä. Keskiarvona olisi muuten 9, mutta muutama rankka lapsuudenkokemus tiputtaa 7 1/2:een. Liityy alkoholiin, raivokohtauksiin ja joihinkin omien kriisien tuomiseen osaksi perhe-elämää. Onneksi lopetti. Olen lama-ajan lapsi ja joskus miettinyt, olisinko säästynyt näiltä lähes traumatisoivilta kohtauksilta, jos lamaa ei olisi ollut.
Enimmäkseen on rakastava, viisas, hauska, älykäs, suojeleva. Kunnioitan vaikeista asioista huolimatta.
Haleja kaikille hyville isille.
Juu ei omat kriisit kuulu perheelle. Niistä voi jutella vaikka naapurin Kaken kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä. Keskiarvona olisi muuten 9, mutta muutama rankka lapsuudenkokemus tiputtaa 7 1/2:een. Liityy alkoholiin, raivokohtauksiin ja joihinkin omien kriisien tuomiseen osaksi perhe-elämää. Onneksi lopetti. Olen lama-ajan lapsi ja joskus miettinyt, olisinko säästynyt näiltä lähes traumatisoivilta kohtauksilta, jos lamaa ei olisi ollut.
Enimmäkseen on rakastava, viisas, hauska, älykäs, suojeleva. Kunnioitan vaikeista asioista huolimatta.
Haleja kaikille hyville isille.
Juu ei omat kriisit kuulu perheelle. Niistä voi jutella vaikka naapurin Kaken kanssa.
No jos on pakko kännissä avautua ja möykätä, niin mielummin sille naapurin Kakelle kuin omalle 9-vuotiaalleen.
-se jota lainasit
Oli todella hyvä, lempeä ja turvallinen, erittäin välittävä ja kiinnostunut minusta, terveellä tavalla. Kuoli 20 vuotta sitten alle 60-vuotiaana.
Kova paikka oli nuorelle naiselle joka oli aina ollut todellinen Isän tyttö.
Ne hyvät puolet olivat oikein hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä. Keskiarvona olisi muuten 9, mutta muutama rankka lapsuudenkokemus tiputtaa 7 1/2:een. Liityy alkoholiin, raivokohtauksiin ja joihinkin omien kriisien tuomiseen osaksi perhe-elämää. Onneksi lopetti. Olen lama-ajan lapsi ja joskus miettinyt, olisinko säästynyt näiltä lähes traumatisoivilta kohtauksilta, jos lamaa ei olisi ollut.
Enimmäkseen on rakastava, viisas, hauska, älykäs, suojeleva. Kunnioitan vaikeista asioista huolimatta.
Haleja kaikille hyville isille.
Juu ei omat kriisit kuulu perheelle. Niistä voi jutella vaikka naapurin Kaken kanssa.
Tai vaikka ammattilaisen. Tai sen naapurin Kaken. Ei kuitenkaan omaa perhettä pelotellen ja satuttaen.
Vierailija kirjoitti:
Ne hyvät puolet olivat oikein hyviä puolia.
Uskon. Tuli kuitenkin olo että enemmän oli jotain muuta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole hyvä isä. Aiheutti perheväkivaltaa ja pelkoa. Olen ajan kanssa opetellut tulemaan toimeen nyt aikuisiällä, jotta hän saa luoda suhteen lapsenlapsiinsa, mutta en ole enää vuosiin muistanut isänpäivänä.
Ihailen kovasti tuota, että olet näin voinut toimia. Onko suhde lapsenlapsiin nyt ollut hyvä, jos sitä saa kysellä( ja anteeksi jos kysymykseni on tungetteleva)
ap.
Kyllä on pappana aina ollut hyvä, parempi kuin minulle isänä. Ei mitään uhkaavia tilanteita tai muuta sellaista ole ikinä sattunut. Lapsille jää varmasti muistot vähän "pelottavasta" isomahaisesta ja möreä äänisestä ukosta. Mutta kuitenkin sellaisesta, joka osasi olla hauska ja lempeä. Se on varmasti vanhemmalla iällä lapsillekin rikkaus kantaa tällaisia muistoja, kuin ettei olisi muistoja papasta ollenkaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä. Keskiarvona olisi muuten 9, mutta muutama rankka lapsuudenkokemus tiputtaa 7 1/2:een. Liityy alkoholiin, raivokohtauksiin ja joihinkin omien kriisien tuomiseen osaksi perhe-elämää. Onneksi lopetti. Olen lama-ajan lapsi ja joskus miettinyt, olisinko säästynyt näiltä lähes traumatisoivilta kohtauksilta, jos lamaa ei olisi ollut.
Enimmäkseen on rakastava, viisas, hauska, älykäs, suojeleva. Kunnioitan vaikeista asioista huolimatta.
Haleja kaikille hyville isille.
Juu ei omat kriisit kuulu perheelle. Niistä voi jutella vaikka naapurin Kaken kanssa.
No jos on pakko kännissä avautua ja möykätä, niin mielummin sille naapurin Kakelle kuin omalle 9-vuotiaalleen.
-se jota lainasit
Joo, mutta tässä tapauksessa se känni on ongelma eikä se, että niitä haluaisi selvittää.
Mulla ei oo ns. ”Hyvä isä”. Viina ja huumeet meni edelle ja lähti (äitin päätöksestä) omille teilleen kun olin 2-3 vuotias. Nykyään +20 vuoden jälkeen ollaan (minä olen) koitettu pitää yhteyttä. Luulen, että kuolee kohtapuoliin niin sen takia pidän yhteyttä, vaikka kamoissa onkin edelleen...
Isäpuoli taasen on ihan SUPER ja hänen ja perheeni kanssa vietetään aina isänpäivää. Ollut isäpuoleni jo päälle 15 vuotta. Omalle isälleni laitan tietty viestillä onnittelut tai soitan sunnuntaina. Tiedän, ettei itsekään tykkää tilanteesta mutta huumeet on aika pirullisia, eikä itse pysty tilanteelle mitään tekemään. Tiedän kyllä että pystyis, tahdonvoima ei vaan riitä enkä ole hänelle tästä vihainen, kun ei se tilannetta auttais.
On hyvä isä, kohta 79 vuotta.
Itse olen 47.
Käydään lasten kanssa pappaa tervehtimässä.
Oli todella hauska isä , mutta harmi ,sairastui syöpään ja lopultaa hirtti itsensä 36-vuotaana.
Ikävöin ja kaipaan.
Äitini aviomiehenä se epäilemättä oli perin kelvoton, mutta isänä vertaansa vailla. Pienenä istutti polvella, vähän isompana jaksoi puuhastella kaikenlaista. Aikuisena sen kanssa on käyty monet mielenkiintoiset keskustelut.
Ja mikä parasta, isä ei koskaan ole arvostellut tekemisiäni eikä päätöksiäni vaan on aina kannustanut ja luonut uskoa, että minä pärjään. Silloinkin, kun tiedän valinneeni eri tavoin kuin hän olisi toivonut.
Sisareni on asiasta vähän toista mieltä, koska heillä ei valitettavasti ole samanlaista yhteyttä eikä yhteisiä juttuja.
On hyvä isä, kohta 79 vuotta.
Itse olen 47.
Käydään lasten kanssa pappaa tervehtimässä.
Mulla on hyvä isä, oli mun ollessa lapsi aika ankara mutta oikeudenmukainen kasvattaja ja meille lapsille oli aina selvää että isä rakastaa ja haluaa vain meidän parasta, vaikka isä on monella tapaa vanhanaikainen ja perinteitä arvostava, hän on aina osallistunut kodin- ja lastenhoitoon ja opettanut tyttärilleen ettei ole mitään mitä he ei voi tehdä siksi että että ovat tyttojä.
Nyt isä on mitä lempein vaari lapsenlapsilleen.
Minä 45, isä 73