Miten sitä saisi enemmän auktoriteettia olemukseensa? Mistä auktoriteetti koostuu?

Matala ääni, iso koko, itsevarmuus, hillityt liikkeet, eleet ja ilmeet, asiantuntevuus, selkeä viestintä, korkea asema. Tärkeintä on uskoa itse siihen mitä sanoo.

Auktoriteetti sanana viittaa enemmän asiantuntemukseen yms. Sitten nämä karismaattisuus- yms. jutut ovat paljolti makuasioita. Eri ihmiset kokevat eri tavalla saman henkilön olemuksen. Ei ole siis mitään taattua keinoa, millä saisit lisää "auktoriteettia".

Minulle auktoriteetin täytyy olla älykäs ja sydämellinen. Silloin saa kunnioitukseni. Jotkut yrittävät synnyttää auktoriteettia pelolla ja onnistuvatkin siinä, mutta se on silloin toisarvoista.

Mun auktoriteetti koostuu asiantuntemuksesta. Ulkonäöllisesti sitä ei välttämättä ole: olen tavallisen näköinen keski-ikäinen, keskipainoinen keskimääräinen nainen ja käyttäydyn lisäksi melko vapaasti. Mutta vaikka minä piirrän taululle kuvan, jossa piirustuskykyni osoittautuvat vajavaisiksi, kukaan ei kyseenalaista auktoriteettiani, koska asia, jota kuvalla selitän, on tiivistä tavaraa. Jos joku kysyy jotain asiaa -mikä on eri asia kuin auktoriteetti sinänsä - voin siihen vastata euktoriteetttini kärsimättä yhtään.

Ole varma ja rauhallinen, ratkaise ongelmatilanteita, ole rohkea, ota vastuuta. Tosin asiaa voi lähestyä myös siitä kulmasta, että ihmiset pitävät riitaisia ja arvostelevia ihmisiä parempina johtajina (tosin tämä on kontekstiriippuvaista siinä mielessä että jos ollaan hyvin riitaisassa kulttuurissa, sovittelevat ja kannustavat ihmiset ovat puolestaan suosittuja) - tästä on olemassa tutkimusnäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ole varma ja rauhallinen, ratkaise ongelmatilanteita, ole rohkea, ota vastuuta. Tosin asiaa voi lähestyä myös siitä kulmasta, että ihmiset pitävät riitaisia ja arvostelevia ihmisiä parempina johtajina (tosin tämä on kontekstiriippuvaista siinä mielessä että jos ollaan hyvin riitaisassa kulttuurissa, sovittelevat ja kannustavat ihmiset ovat puolestaan suosittuja) - tästä on olemassa tutkimusnäyttöä.

Tutkimusnäyttö menee niin, että jos henkilö on mies, riitaisat ja arvostelevat koetaan parempina johtajina. Jos henkilö on nainen, hänen täytyy olla pidetty voidakseen olla johtaja, mutta silloin hönestä ei koskaan tule vahvaa auktoriteettia, vaan lähinnä hoivaava muumimammahahmo.

Vierailija kirjoitti:

Matala ääni, iso koko, itsevarmuus, hillityt liikkeet, eleet ja ilmeet, asiantuntevuus, selkeä viestintä, korkea asema. Tärkeintä on uskoa itse siihen mitä sanoo.

Tuo sukulaiseni täyttää nuo kaikki kohdat.

Mä olen aina paininut sen kanssa, että vaikutan aina luonnostani jotenkin hermostuneelta ja mulla on myös lieviä pakkoliikkeitä. Olen tehnyt jonkinlaisia kokeita ja olen huomannut, että mua kunnioitetaan enemmän, jos pysyn emotionaalisesti etäisenä ja pitäydyn asiassa. Tosin tämä on toiminut vain silloin, kun mua on todella uhkailtu jotenkin aika suoraan. Tämä tulee esille lähinnä äärimmäisissä ristiriitatilanteissa, joissa "vastapuoli" ei odota mun pysyvän kylmän rauhallisena ja asiallisena. Ennen tilanteen ns. eskaloitumista mua pidetään käytännössä kynnysmattona.

Mä mietin joskus Venäjän presidentti Vladimir Putinia, koska hän on aika pienikokoinen ja hänellä on aika korkea ääni. Hän on kuitenkin olemukseltaan todella dominoiva ja hänellä on auktoriteettia. Joskus katselin paljon videoita youtubesta, joissa asiantuntijat analysoivat hänen kehonkieltään yms., mutta itse vaan pysyn kynnysmaton oloisena.

ap

Katso Dirty Harry -elokuvia

Vierailija kirjoitti:

Ole varma ja rauhallinen, ratkaise ongelmatilanteita, ole rohkea, ota vastuuta. Tosin asiaa voi lähestyä myös siitä kulmasta, että ihmiset pitävät riitaisia ja arvostelevia ihmisiä parempina johtajina (tosin tämä on kontekstiriippuvaista siinä mielessä että jos ollaan hyvin riitaisassa kulttuurissa, sovittelevat ja kannustavat ihmiset ovat puolestaan suosittuja) - tästä on olemassa tutkimusnäyttöä.

Tämä on todella ristiriitaista ja outoakin. Uskon, että ihmiset, joille valta parhaiten sopii, eivät itse etsi sitä ja harvoin ovat valta-asemassa.

On jännittävää, miten alkukantainen eläin ihminenkin oikeasti on. Olen huomannut ihmisten jakautuvan tiettyihin kategorioihin ihan pinnallisistakin syistä. Töissä jonkun oletetaan osaavam homma paremmin, koska hän on ehkä mua isompi, vanhemman näköinen ja vaikuttaa terveemmältä fyysisesti ja psyykkisesti. Olen nähnyt, että samaa tapahtuu muillekin jatkuvasti.

Mä olen sosiaalisissa ympyröissä sellainen helposti lähestyttävä ihminen, jolle on helppo avautua ja uskoutua, mistä pidän, mutta mulla ei oke auktoriteettia.

Oikeasti on outoa, miten erilaista suhtautuminen voi olla vain ulkonäön ja äänen perusteella.

ap

Työelämässä asiantuntijuus ratkaisee osin, mutta sosiaalisessa hierarkiassa, jossa kaikki ovat samassa asemassa  esim. ammatin suhteen, on oma hierarkiansa. Jotkut ihmiset vaan ottavat olemuksellaan ja karsimallaan heti johtajuuden itselleen. Heidän sanomisensa noteerataan, osa taas on täysin pohjasakkaa, vaikka olisivat yhtä päteviä jne. Jokainen joka on työelämässä tietää tämän. Päteehän tämä moniin muihinkin ryhmiin, jossa alkavat melko nopeasti muotoutua nämä eri arvokerrostumat. Itse olen sellainen, jolla ei ole mitään karismaa eikä asemaa. Jään aina ns. alakynteen uusissa ryhmissä. Olen myös huomannut, että jostain syystä minut koetetaan aina jyrätä tai alistaa. Jos menen vaikka jollekin kurssille, jossa kaikki ovat uusia, niin jopa lapset tai nuoret alkavat ohjeistaa tai " määrätä" mitä tehdään. Tämän takia olen alkanut yhä enemmän viihtyä omissa oloissani perheen kanssa.

Auktoriteetti on sitä miten pysyy sanansa takana tilanteessa jossa tarvitaan käskyttämistä. Ei sukupuolella tai koolla ole mitään väliä. Kun sanoo asian selkeästi ja eleet ilmeet rauhalliset. Poliisia opetetaan ns. tilan haltuunottoon sanallisesti sekä toiminnalla.

Ota mallia Salatut elämät-sarjan Camillasta. Sillä ei ulkonäön puolesta pitäisi olla auktoriteettia. Tosin rahakin tuo siihen hahmoon jotain. Mutta tuo näyttelijä on oikeasti sellainen kiva luonnonlapsi-tyyppiä, ja todella vakuuttavasti osa esittää Camillaa jolla on auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä asiantuntijuus ratkaisee osin, mutta sosiaalisessa hierarkiassa, jossa kaikki ovat samassa asemassa  esim. ammatin suhteen, on oma hierarkiansa. Jotkut ihmiset vaan ottavat olemuksellaan ja karsimallaan heti johtajuuden itselleen. Heidän sanomisensa noteerataan, osa taas on täysin pohjasakkaa, vaikka olisivat yhtä päteviä jne. Jokainen joka on työelämässä tietää tämän. Päteehän tämä moniin muihinkin ryhmiin, jossa alkavat melko nopeasti muotoutua nämä eri arvokerrostumat. Itse olen sellainen, jolla ei ole mitään karismaa eikä asemaa. Jään aina ns. alakynteen uusissa ryhmissä. Olen myös huomannut, että jostain syystä minut koetetaan aina jyrätä tai alistaa. Jos menen vaikka jollekin kurssille, jossa kaikki ovat uusia, niin jopa lapset tai nuoret alkavat ohjeistaa tai " määrätä" mitä tehdään. Tämän takia olen alkanut yhä enemmän viihtyä omissa oloissani perheen kanssa.

Oletko muuten huomannut, että jos yrität käyttäytyä samalla tavalla kuin ne, joilla on tuota luontaista auktoriteettia, sua pidetään vaikeana? Jos mulle tapahtuu jotain, niin mun perheenjäseneni ja ystävät kertovat mulle, mitä oikeasti tapahtui jo ennen kun olen puhunut loppuun, ja vaikka mä itse olin siellä, eivätkä he. Jos suutun siitä tai mainitsen sen, olen hullu.

Toisaalta pidän siitä, että joskus ihan tuntemattomatkin uskoutuvat mulle asioistaan ja kuuntelevat mua, kun neuvojani kun heillä on meneillään jokin vaikea tilanne. Mä olen aina mielelläni se, jolle on helppo puhua, mutta ehkä mua pidetään jotenkin heikkona samoista syistä.

Olin kerran onnettomuuspaikalla. Olin ainoa, joka ei jäätynyt siinä tilanteessa, mutta kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kukaan ei kuunnellut mua. Yksi toinen todistaja, pitkä mies, joka oli aivan paniikissa, seisoi mun vieressäni ja toisti poliisille kaiken, mitä m

sanoin. Sanasta sanaan. Eikä poliisi edes katsonut mua. Sen pitkän miehen piti toistaa mun sanani sille, että ne kuultiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Katso Dirty Harry -elokuvia

Karisma ja auktoriteetti on vähän eri asioita, tosin niissä lienee samaakin. Dirty Harry lienee enemmän karismaattinen oman tien kulkija kuin autoritaarinen johtaja tai pomo. Weberillä taisi olla käsite karismaattinen auktoriteetti, sellainen sankarijohtaja, jossa nuo yhdistyy. Missä määrin karismaa sitten voi kehittää, yleensä sitä vähän niin kuin on tai ei ole ihmisessä. Voihan sitä esim. jotain ilmeitä ja eleitä ja matalalla äänellä puhumista opetella, mutta päälleliimattuina niistäkin tulee lähinnä koominen vaikutelma.

Esiintymistä voi harjoitella. Olikohan nyt Sokrates itse joka harjoitteli puheiden pitämistä ja puhumista yksikseen meren pauhua vasten (silloin piti olla kovat volat luonnostaan kun ei ollut tuota äänentoistoa). Nykyisin voi kamerankin edessä harjoitella. Kokemus tuo varmuutta.

Mainitsisin vielä asian mitä ketjussa ei ole nostettu vielä esille, eli katsekontaktin. Minusta auktoritäärisellä henkilöllä on erityinen katse. He katsovat silmiin, syvälle ja pitkään. Tämähän on dominointikeino myös ihan eläinmaailmassakin. Heikompi kääntää katseensa pois ensin -> dominoivampi katsoo pidempään. Eli harjoittelisin ihan tuota katsekontaktiakin vaikka kaupan kassan kanssa ja missä tahansa ihan random tyyppien (erilaisten) kanssa ohimennen. Ei ole nimittäin mitään helppoa puuhaa jos on ujonpuoleinen luonteeltaan. Tässäkin siis harjoittelu lisää itsevarmuutta.

Niin plus hyvä ryhti jos sitä ei oltu myöskään sanottu. Myös istuessa. Onneksi helppo harjoitella tätäkin.

Uskon noin kaikin puolin, että tätä asiaa voit varmasti harjoitella jonkun verran. Ihan vaan sillä että pääsee oman elämänsä herraksi, on varmasti positiivinen vaikutus elämään, jos ei nyt muuta ekstramenestystä tästä tulisikaan. Ja jos kerta olet omien sanojesi mukaan nyt tasolla kynnysmatto, niin uskon että kehityskäyrä on varmasti alkuun huima. Kokeile ihmeessä.

Itse olen mielestäni tavallinen naisellinen pehmeä-ääninen tumma nainen.

Teen myös asiantuntijatyötä, jota työpaikallani ei kukaan muu osaa.

Normaalisti en pidä melua, mutta jos on painavaa asiaa, otan luontaisesti -nyt oikeesti- asenteen ja puhun painokkaasti mutta hyvin asiallisesti ja lyhyesti.

Epäasiallisille miehille hymyilen äidillisesti kuin äiti pojilleen, nostan kulmiani ymmärtäväisesti. Yleensä aiheuttaa ärtymystä, mutta hiljentää.

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran onnettomuuspaikalla. Olin ainoa, joka ei jäätynyt siinä tilanteessa, mutta kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kukaan ei kuunnellut mua. Yksi toinen todistaja, pitkä mies, joka oli aivan paniikissa, seisoi mun vieressäni ja toisti poliisille kaiken, mitä m

sanoin. Sanasta sanaan. Eikä poliisi edes katsonut mua. Sen pitkän miehen piti toistaa mun sanani sille, että ne kuultiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa.

ap

Oho! :-O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä asiantuntijuus ratkaisee osin, mutta sosiaalisessa hierarkiassa, jossa kaikki ovat samassa asemassa  esim. ammatin suhteen, on oma hierarkiansa. Jotkut ihmiset vaan ottavat olemuksellaan ja karsimallaan heti johtajuuden itselleen. Heidän sanomisensa noteerataan, osa taas on täysin pohjasakkaa, vaikka olisivat yhtä päteviä jne. Jokainen joka on työelämässä tietää tämän. Päteehän tämä moniin muihinkin ryhmiin, jossa alkavat melko nopeasti muotoutua nämä eri arvokerrostumat. Itse olen sellainen, jolla ei ole mitään karismaa eikä asemaa. Jään aina ns. alakynteen uusissa ryhmissä. Olen myös huomannut, että jostain syystä minut koetetaan aina jyrätä tai alistaa. Jos menen vaikka jollekin kurssille, jossa kaikki ovat uusia, niin jopa lapset tai nuoret alkavat ohjeistaa tai " määrätä" mitä tehdään. Tämän takia olen alkanut yhä enemmän viihtyä omissa oloissani perheen kanssa.

Oletko muuten huomannut, että jos yrität käyttäytyä samalla tavalla kuin ne, joilla on tuota luontaista auktoriteettia, sua pidetään vaikeana? Jos mulle tapahtuu jotain, niin mun perheenjäseneni ja ystävät kertovat mulle, mitä oikeasti tapahtui jo ennen kun olen puhunut loppuun, ja vaikka mä itse olin siellä, eivätkä he. Jos suutun siitä tai mainitsen sen, olen hullu.

Toisaalta pidän siitä, että joskus ihan tuntemattomatkin uskoutuvat mulle asioistaan ja kuuntelevat mua, kun neuvojani kun heillä on meneillään jokin vaikea tilanne. Mä olen aina mielelläni se, jolle on helppo puhua, mutta ehkä mua pidetään jotenkin heikkona samoista syistä.

Olin kerran onnettomuuspaikalla. Olin ainoa, joka ei jäätynyt siinä tilanteessa, mutta kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kukaan ei kuunnellut mua. Yksi toinen todistaja, pitkä mies, joka oli aivan paniikissa, seisoi mun vieressäni ja toisti poliisille kaiken, mitä m

sanoin. Sanasta sanaan. Eikä poliisi edes katsonut mua. Sen pitkän miehen piti toistaa mun sanani sille, että ne kuultiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa.

ap

Ongelma on siinä, että ”yrität käyttäytyä” jollain tavalla , jolla tavalla käyttäytyvillä kuvittelet olevan auktoriteettia. Feikki huomataan aina. Joko sinä tiedät tästä asiasta jotain, tai et. Käyttäyty sen mukaan.

Ihan oikeasti, kyse ei ole jsotqin mystisesti auktoriteetista, vaan siitä, kykenetkö ja oletko valmis hoitamaan homman kotiin läsnäolijoiden puolesta vai et. Ja tämä viimeinen pointti on oleellinen myös yleisen auktoriteetin ja karisman suhteen: voivatko muut luottaa sinuun vai eivät? Hoidatko homman yhteiseen kotiin heidän puolestaan?

Vierailija kirjoitti:

Auktoriteetti on sitä miten pysyy sanansa takana tilanteessa jossa tarvitaan käskyttämistä. Ei sukupuolella tai koolla ole mitään väliä. Kun sanoo asian selkeästi ja eleet ilmeet rauhalliset. Poliisia opetetaan ns. tilan haltuunottoon sanallisesti sekä toiminnalla.

Jos voisin, niin osallistuisin heti tällaiselle kurssille, jossa opetetaan auktoriteettia ja tilan haltuunottoa. Poliiseilla se tosiaan ja hallussa. Vartioilla usein samaten.

On muuten jännää, että mun perheeni aikuisilla oli aina paljon tuota auktoriteettia. Olen tottunut siihen, eikä toisten autoritäärinen olemus vaikuta muhun. Nuo ihmiset kokevat sen usein vähän häiritsevänä tai jopa pelottavana, jos olen joutunut setvimään ongelmia heidän kanssa. Itse asiassa he on noissa ristiriitatilanteissa usein "heikompia" kuin ne, joilla ei ole luontaista auktoriteettia, koska me "hiiret" turvaudutaan tietoon ja faktaan, jos me lähdetään "leijonia" vastaan. Tuolloin tietopohja on vahva.

Musta olosi hienoa oppia enemmän auktoroteetista. Ehkä voisin jutella joidenkin perheenjäsenteni kanssa, jotka on tehneet urankin itselleen sen turvin. Helpottaisi elämää huomattavasti.

ap

Mulla tuli mieleen semmoinenkin juttu kuin fyysinen kunto. Ainakin itse koen oloni itsevarmemmaksi ja kannan itseni jotenkin ylväämmin (tai ainakin tuntuu siltä?), kun olen fyysisesti hyvässä kunnossa. Kun tiedän että pystyn venymään tavoittelemeeni suorituksiin, koen olevani elämäni kunnossa. Ei tarvitse olla edes kummoista rääkkiä, jotain pientä mistä itse tulet tyytyväiseksi. Tätä kokeilemalla et ainakaan menetä mitään.