Miten sitä saisi enemmän auktoriteettia olemukseensa? Mistä auktoriteetti koostuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole varma ja rauhallinen, ratkaise ongelmatilanteita, ole rohkea, ota vastuuta. Tosin asiaa voi lähestyä myös siitä kulmasta, että ihmiset pitävät riitaisia ja arvostelevia ihmisiä parempina johtajina (tosin tämä on kontekstiriippuvaista siinä mielessä että jos ollaan hyvin riitaisassa kulttuurissa, sovittelevat ja kannustavat ihmiset ovat puolestaan suosittuja) - tästä on olemassa tutkimusnäyttöä.

Tutkimusnäyttö menee niin, että jos henkilö on mies, riitaisat ja arvostelevat koetaan parempina johtajina. Jos henkilö on nainen, hänen täytyy olla pidetty voidakseen olla johtaja, mutta silloin hönestä ei koskaan tule vahvaa auktoriteettia, vaan lähinnä hoivaava muumimammahahmo.

Naisena olen kokenut, että jos olen samalla tavalla jämäkkä ja varma kuin miespuolinen kollegani, saan palautetta että olen "kärkevä" ja sitä pidetään naisessa negatiivisena ominaisuutena. Niinpä on pitänyt opetella ei-uhkaava tapa olla rauhallinen ja varma. Sellainen tyyni, että mikään ei hetkauta.

Valitettavan usein isoja ns johtajatyypin miehiä pidetään auktoriteettina. Auktoriteettiä lisää kyllä asiantuntevuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus.

Pienen naisen täytyy tehdä enemmän saadakseen saman lopputuloksen. Tunnen vanhan koulukaverini, 152cm pitkän hoikan naisen, joka on nyt lähes 60v edelleen babyface ja huomattavasti nuoremman näköinen. Hän on vakuutusyhtiössä korkeassa asemassa. En tiedä miten hän on sen tehnyt mutta hän on kyllä älykäs ja ystävällinen joten kai hän on ihan normaalisti saanut asemansa.

Itsevarmuus. Kyllä kykenen kokoamaan ja purkamaan rynnäkkökiväärin alle 20 sekunissa ja käyttämään veistä keittiössä itsevarmoin ottein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kerran onnettomuuspaikalla. Olin ainoa, joka ei jäätynyt siinä tilanteessa, mutta kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kukaan ei kuunnellut mua. Yksi toinen todistaja, pitkä mies, joka oli aivan paniikissa, seisoi mun vieressäni ja toisti poliisille kaiken, mitä m

sanoin. Sanasta sanaan. Eikä poliisi edes katsonut mua. Sen pitkän miehen piti toistaa mun sanani sille, että ne kuultiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa.

ap

Oho! :-O

Toisaalta ne poliisitkin oli ehkä paniikissa ja jäätyneinä. Ei nekään ehkä toimineet tavallisen järjen mukaan. Mutta jännä juttu silti. Ihan käsittämätöntä. En halua valittaa enempiä, koska se oli paha juttu, enkä mä ole mikään uhri siinä tilanteessa. (Kaikki selvisi hengissä)

Naurettavinta muuten oli, että kun kävelin kotiin, joku pyöräilijä huusi mulle, että "laita heijastin!" vaikka mulla oli heijastin ja hän itse suihki pyörällään jalkakäytävällä järjetöntä vauhtia. Melkein repäisin heijastimen irti ja heitin sillä sitä, mutten ole niin radikaali.

ap

Vierailija kirjoitti:

Matala ääni, iso koko, itsevarmuus, hillityt liikkeet, eleet ja ilmeet, asiantuntevuus, selkeä viestintä, korkea asema. Tärkeintä on uskoa itse siihen mitä sanoo.

Auktoriteetti on olemassa vaikka ostarin juopporemmissä. 

Muuten oikein. Tai jos tarkoitit, että viiteryhmässä korkea asema? Mutta ei sosioekonomisesti todellakaan. 

Mä olen itse pienikokoinen ja kiltin ja ikäistäni nuoremman näköinen nainen. Mutta se ei ole ehkä auktoriteetin puuttumisen suurin ongelma.

 Minulla on nykyään auktoriteettiä töissä seuraavista syistä:

-asiantuntemus ja osaaminen

-painokas esittämistapa ja sanojen takana oleminen

-tilanteentaju, kuuntelu, ehkä kyky ymmärtää, milloin kannattaa kuunnella ja milloin puhua. Auktoriteettina oleminen ei ole suuna päänä olemista tai päällepäsmäröintiä

Mutta silti olen huomannut, että tässä on sukupuoliero. Työskentelen palvelualalla ja pelkästään se, kun joku on mies, meinaa sitä, että on jo heti uskottavampi kuin nainen. Koen myös kärsiväni siitä, että painokkaasti sanominen tulkitaan epäystävällisyydeksi (vrt. mies vastaavassa tilanteessa vain "jämäkkä").

 Nuorempana olin myös kiltti tyttö, suorittaja. Tällainen ei monissa herätä mitään auktoriteettikunnioitusta. Olen kyllä tuota vieläkin, mutta roolini on ehkä muuttunut sellaiseksi, että kykenen jotenkin paremmin palkitsemaan muita (siis tuomaan esille, jos joku on onnistunut).

Eräs itävaltalainen mies josta tuli Saksan johtaja harjoitteli tunteja esiintymistä. Siksi Mannerheimin syntymäpäivillä salaa nauhoitettu äänite on kullanarvoinen siinä AH puhuu normaalisti ilman sitä näyttelyä.

Mielestäni auktoriteetti lähtee hyvästä itsetunnosta. En tarkoita kylmyyttä, uhkaavuutta ja pelolla johtamista vaan tietynlaista lujuutta mutta myös lempeyttä. Pitää olla varma, rauhallinen ja pysyä sanojensa takana. Pitää olla luottettava ja helposti lähestyttävä. Jos on luonteeltaan kovin epävarma, se näkyy helposti ulospäin anteeksi pyytelevänä olemuksena, mitä taas ei liitetä yleensä auktoriteettiin. Samoin teeskentely aistitaan.

Aitous on kaiken a ja o. Ratkaisu on opetella ensinnäkin hyväksymään itsensä. Siten pikku hiljaa voi parantaa itsetuntoaan. Sitten lopetat miettimästä, mitä muut sinusta ajattelevat ja mitä kuvittelet heidän haluavan sinun olevan. Ja lakkaat käyttäytymästä sillä tavalla mitä kuvittelet muiden sinusta ajattelevan.

Seinäjoen helluntailaiset tahtoo auktoriteettia? Vai ne vtun wannabe äijät jotka polttaa pilveä siellä? Pitääkö niille antaa kaikkien Respectiä?

Mitä sellaista ne on tehneet tai mitä sellaista ne käsittää että niille pitää antaa jtn vtun Respectiä?

Nussinut niin paljon naisia että niitä pitää nyt naisten kunnioittaa vai mitä v..ua???

Saku koiivu ja ville peeltonen. Siinä on kakasi parasta kapteenia.

Halveksin sellaisia jakorasia äijiä enemmän kuin paskaa pöntössä.

Mieshuorat.

Nussivien äijien oma_kerho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä asiantuntijuus ratkaisee osin, mutta sosiaalisessa hierarkiassa, jossa kaikki ovat samassa asemassa  esim. ammatin suhteen, on oma hierarkiansa. Jotkut ihmiset vaan ottavat olemuksellaan ja karsimallaan heti johtajuuden itselleen. Heidän sanomisensa noteerataan, osa taas on täysin pohjasakkaa, vaikka olisivat yhtä päteviä jne. Jokainen joka on työelämässä tietää tämän. Päteehän tämä moniin muihinkin ryhmiin, jossa alkavat melko nopeasti muotoutua nämä eri arvokerrostumat. Itse olen sellainen, jolla ei ole mitään karismaa eikä asemaa. Jään aina ns. alakynteen uusissa ryhmissä. Olen myös huomannut, että jostain syystä minut koetetaan aina jyrätä tai alistaa. Jos menen vaikka jollekin kurssille, jossa kaikki ovat uusia, niin jopa lapset tai nuoret alkavat ohjeistaa tai " määrätä" mitä tehdään. Tämän takia olen alkanut yhä enemmän viihtyä omissa oloissani perheen kanssa.

Oletko muuten huomannut, että jos yrität käyttäytyä samalla tavalla kuin ne, joilla on tuota luontaista auktoriteettia, sua pidetään vaikeana? Jos mulle tapahtuu jotain, niin mun perheenjäseneni ja ystävät kertovat mulle, mitä oikeasti tapahtui jo ennen kun olen puhunut loppuun, ja vaikka mä itse olin siellä, eivätkä he. Jos suutun siitä tai mainitsen sen, olen hullu.

Toisaalta pidän siitä, että joskus ihan tuntemattomatkin uskoutuvat mulle asioistaan ja kuuntelevat mua, kun neuvojani kun heillä on meneillään jokin vaikea tilanne. Mä olen aina mielelläni se, jolle on helppo puhua, mutta ehkä mua pidetään jotenkin heikkona samoista syistä.

Olin kerran onnettomuuspaikalla. Olin ainoa, joka ei jäätynyt siinä tilanteessa, mutta kun poliisit ja ambulanssi tulivat paikalle, kukaan ei kuunnellut mua. Yksi toinen todistaja, pitkä mies, joka oli aivan paniikissa, seisoi mun vieressäni ja toisti poliisille kaiken, mitä m

sanoin. Sanasta sanaan. Eikä poliisi edes katsonut mua. Sen pitkän miehen piti toistaa mun sanani sille, että ne kuultiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa.

ap

Ongelma on siinä, että ”yrität käyttäytyä” jollain tavalla , jolla tavalla käyttäytyvillä kuvittelet olevan auktoriteettia. Feikki huomataan aina. Joko sinä tiedät tästä asiasta jotain, tai et. Käyttäyty sen mukaan.

Ihan oikeasti, kyse ei ole jsotqin mystisesti auktoriteetista, vaan siitä, kykenetkö ja oletko valmis hoitamaan homman kotiin läsnäolijoiden puolesta vai et. Ja tämä viimeinen pointti on oleellinen myös yleisen auktoriteetin ja karisman suhteen: voivatko muut luottaa sinuun vai eivät? Hoidatko homman yhteiseen kotiin heidän puolestaan?

Tämä on sitä edestä johtamista. Johtaja ei pyydä enempää eikä vähempää kun on itse valmis tekemään. Pakon edessä osaan tehdä välttävästi olennaiset asiat kenen tahansa alaiseni töistä, koska kokemukseni on vain niin pitkä ja monipuolinen. Tarvittaessa paikkaan, jos kollega tarvitsee jonkun toimimaan sihteerinään neuvottelussa. Harvoin tarvitsee, mutta sen tietäminen tuo paljon uskottavuutta alaisten puolelta.

Kun alaiseni käyttäytyvät kunnioittavasti minua kohtaan vieraiden edessä, se antaa painoarvoa minulle, vaikka en olisi vielä sanonut mitään, vain tullut paikalle, niin että minut on haettu ratkaisemaan hankalaa tilannetta, ja minulle tehdään tietä.

Katson hankalaa asiakasta rauhallisesti silmiin, ja esitän asiani varmasti, koska tiedän osaavani sen vaikka unissani.

Ei ole väliä että olen naisena usein päätä lyhyempi. Kannan itseni ryhdikkäästi, en hätkähdä ääntään korottavia isoja miehiä, ja katson heitä silmiin kuin samalta tasolta. Tarvittaessa keskeytän asiattoman käytöksen, voin myös sanoa että tuo oli asiatonta.

On paljon merkitystä sillä, miten kollegani käyttäytyvät seurassani. Heidän kunnioituksensa välittyy sanattomasti.

Myös oma tapani puhua kohteliaasti ja rauhallisesti, korottamatta ääntä, vaikuttaa.

Jos haluat, Ap, kursseille niin siitä vaan osallistumaan. Vartijakortin voi suorittaa kuka vaan, samoin ensiapukortin mikä myös lisää sellaista "haltuunoton" fiilistä. Sitten voi urheilla sekä käydä itsepuolustuskursseja, palosammutuskursseja ja kaikenlaisia tuollaisia, jotka kasvattaa jämäkkyyttä, kylmänviileyttä ja itsevarmuutta. Siitä ei ole enää pitkä matka auktoriteettiin. Sitten jos haluat kehittää näiden lisäksi ulosantiasi niin niitä löytyy varmaan joltain bisnesmaailman kursseilta.

Vierailija kirjoitti:

Esiintymistä voi harjoitella. Olikohan nyt Sokrates itse joka harjoitteli puheiden pitämistä ja puhumista yksikseen meren pauhua vasten (silloin piti olla kovat volat luonnostaan kun ei ollut tuota äänentoistoa). Nykyisin voi kamerankin edessä harjoitella. Kokemus tuo varmuutta.

Mainitsisin vielä asian mitä ketjussa ei ole nostettu vielä esille, eli katsekontaktin. Minusta auktoritäärisellä henkilöllä on erityinen katse. He katsovat silmiin, syvälle ja pitkään. Tämähän on dominointikeino myös ihan eläinmaailmassakin. Heikompi kääntää katseensa pois ensin -> dominoivampi katsoo pidempään. Eli harjoittelisin ihan tuota katsekontaktiakin vaikka kaupan kassan kanssa ja missä tahansa ihan random tyyppien (erilaisten) kanssa ohimennen. Ei ole nimittäin mitään helppoa puuhaa jos on ujonpuoleinen luonteeltaan. Tässäkin siis harjoittelu lisää itsevarmuutta.

Niin plus hyvä ryhti jos sitä ei oltu myöskään sanottu. Myös istuessa. Onneksi helppo harjoitella tätäkin.

Uskon noin kaikin puolin, että tätä asiaa voit varmasti harjoitella jonkun verran. Ihan vaan sillä että pääsee oman elämänsä herraksi, on varmasti positiivinen vaikutus elämään, jos ei nyt muuta ekstramenestystä tästä tulisikaan. Ja jos kerta olet omien sanojesi mukaan nyt tasolla kynnysmatto, niin uskon että kehityskäyrä on varmasti alkuun huima. Kokeile ihmeessä.

Sokrates oli hieno mies, sanonpahan vain!

Mulla on itse asiassa katsekontaktin kanssa päinvastainen ongelma. Olin lapsena todella ujo ja nämä on autoritääriset vanhempani koulivat mua. Olen saanut sittemmin paljon palautetta siitä, että tuijotan liikaa silmiin ja se on häiritsevää.

Ehkä katsekontaktini on sitteb enemmän tuijottava kuin sellainen, että se näyttäisi tiukan analysoivalta.

Ehkä aionkin kysyä joiltain sukulasilta, miten ne sen tekevät.

Lisäksi olen aina näyttänyt todella nuorelta. Olen nyt 30-vuotias ja mun uskotaan olevan hädintuskin täysi-ikäinen. Ihmiset on todella epäuskoisia, kun kuulevat, minkä ikäinen mä olen. Enkä mä edes näytä hyvältä. Tämä on tosi rasittavaa. Lapsenakin olin aina muita pienempi eikä mua kohdeltu ikätasoni mukaisesti.

ap

Miesten kuppa_klubi.

Nussivat_miehet Ry.

Meillä on töissä pari päällepäsmäriä joitten yli ei paljon pääse huutelemaan kun ovat koko aika väittelemässä.. Lyövät läpi, mutta auktoriteetti puuttuu ja ihmiset ärsyyntyy. Sitten on yksi aika hiljanen joka ottaa rennosti mutta sillon kun avaa suunsa niin ihmiset kuuntelee ja on samaa mieltä ja on tosi pidetty..

Olisi ihan mielenkiintoista opiskella youtubesta jotain tällaista ja tehdä ihmis-testejä jossain uudessa ympäristössä :D

Itsetuntosi taitaa olla todella huono. Vertaat itseäsi jatkuvasti muihin ja vähättelet jotain piirrettäsi tai ominaisuuttasi joka viestissä. Se on syy, miksi sinulla ei ole auktoriteettia. Sinulta puuttuu varmuus. Kaikki lähtee nyt siitä, että alat vahvistaa itseluottamustasi. Auktoriteetiksi ei päästä itseään anteeksi pyytelemällä.