Miten sitä saisi enemmän auktoriteettia olemukseensa? Mistä auktoriteetti koostuu?

Vierailija kirjoitti:

Itsevarmuus. Kyllä kykenen kokoamaan ja purkamaan rynnäkkökiväärin alle 20 sekunissa ja käyttämään veistä keittiössä itsevarmoin ottein.

Hemmetin hienoa! Osaat purkaa aseen. Osaatko kasata sen? Sipulin pilkkominen varmalla kädellä ei varmaan tarvitse auktoriteettia?

Vierailija kirjoitti:

Itsetuntosi taitaa olla todella huono. Vertaat itseäsi jatkuvasti muihin ja vähättelet jotain piirrettäsi tai ominaisuuttasi joka viestissä. Se on syy, miksi sinulla ei ole auktoriteettia. Sinulta puuttuu varmuus. Kaikki lähtee nyt siitä, että alat vahvistaa itseluottamustasi. Auktoriteetiksi ei päästä itseään anteeksi pyytelemällä.

Olet ihan oikeassa. Itse ajattelen vain tiedostavani omat vikani, mutta muut ihmiset eivät tunnusta omia vikojaan samalla tavalla. Mulle tämä on tavallaan neutraalia toteamista, että olen vaan tällainen, mutten myöskään pidä itseäni kovin hyvänä yhtään missään, vaikka olisi aihettakin.

En pysty uskomaan itseeni ehdottomasti, koska tiedän tekeväni virheitä ja arvostan aina aiheellista kritiikkiä. Mulla ei tosiaan ole itseluottamusta ja koen, että sellainen olisi vaarallistakin, koska en ehkä analysoisi toimintaani yhtä neutraalista kuin nyt. Se tosin johtaa helposti siihen, että ristiriitatilanteessa ymmärrän sitä toista osapuolta turhankin hyvin, enkä koskaan pidä omia puoliani sataprosenttisesti.

ap

Minusta Angela Merkelin olemus on hyvä esimerkki auktoriteetista. Hän on samaan aikaan rauhallinen ja jämäkkä, mutta myös lähestyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala ääni, iso koko, itsevarmuus, hillityt liikkeet, eleet ja ilmeet, asiantuntevuus, selkeä viestintä, korkea asema. Tärkeintä on uskoa itse siihen mitä sanoo.

Auktoriteetti on olemassa vaikka ostarin juopporemmissä. 

Muuten oikein. Tai jos tarkoitit, että viiteryhmässä korkea asema? Mutta ei sosioekonomisesti todellakaan. 

Hierarkia ja auktoriteetti eivät ole synonyymejä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pienikokoinen ja ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen ihminen. Mua on vaikea ottaa tosissaan tai kunnioittaa mun ulkonäköni takia. Kun vertaan itseäni yhteen sukulaiseeni, joka on tällainen ns. bisnesmies, niin ero on ihan selvä. Hän saa ihmiset tekemään, mitä tahtoo ihan helposti kun taas mua ei kuuntele kukaan. Jos tämä ihminen sanoo taivaan olevan vihreä, niin suurin osa tuntuu uskovan.

Voiko omaa auktoroteettia kehittää? Tietääkö kukaan esimerkkiä ihmisestä, jolla ei ulkonäön puolesta pitäisi olla sitä, mutta joka osaa olemuksellaan ikäänkuin hallita? Mistä sellainen auktoriteetti koostuu?

Voi todellakin kehittää. Tutustu tunneälyn käsitteeseen, siihen kuuluu mm. miten pystyy vaikuttamaan muihin ja saamaan auktoriteettia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pienikokoinen ja ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen ihminen. Mua on vaikea ottaa tosissaan tai kunnioittaa mun ulkonäköni takia. Kun vertaan itseäni yhteen sukulaiseeni, joka on tällainen ns. bisnesmies, niin ero on ihan selvä. Hän saa ihmiset tekemään, mitä tahtoo ihan helposti kun taas mua ei kuuntele kukaan. Jos tämä ihminen sanoo taivaan olevan vihreä, niin suurin osa tuntuu uskovan.

Voiko omaa auktoroteettia kehittää? Tietääkö kukaan esimerkkiä ihmisestä, jolla ei ulkonäön puolesta pitäisi olla sitä, mutta joka osaa olemuksellaan ikäänkuin hallita? Mistä sellainen auktoriteetti koostuu?

Voi todellakin kehittää. Tutustu tunneälyn käsitteeseen, siihen kuuluu mm. miten pystyy vaikuttamaan muihin ja saamaan auktoriteettia.

Joskus lueskelinkin noista jutuista, tosin pitäisi ehkä tutustua aiheeseen lisää.

Voiko auktoroteettihahmo olla kritiikille avoin ja kuunnella muiden parannusehdotuksia ilman, että auktoriteetti kärsii? Vai onko se mielipide pidettävä, vaikka tietäisi olevansa väärässä? En voisi tehdä sitä, koska se ei ole oikein.

ap

Kannattaa sitä vähän perehtyä kehonkieleen. Esim miten pidät käsiäsi. Onko ne puhuessasi yhdessä rinnan edessä, supussa, hartiat kasassa, vai auki. Koirapa peilin edessä molempia vaihtoehtoja. Puhutko rauhallisesti ja painokkaasti, vai nopeasti jotain sopertaen toivoen että se olisi jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen pienikokoinen ja ikäistäni huomattavasti nuoremman näköinen ihminen. Mua on vaikea ottaa tosissaan tai kunnioittaa mun ulkonäköni takia. Kun vertaan itseäni yhteen sukulaiseeni, joka on tällainen ns. bisnesmies, niin ero on ihan selvä. Hän saa ihmiset tekemään, mitä tahtoo ihan helposti kun taas mua ei kuuntele kukaan. Jos tämä ihminen sanoo taivaan olevan vihreä, niin suurin osa tuntuu uskovan.

Voiko omaa auktoroteettia kehittää? Tietääkö kukaan esimerkkiä ihmisestä, jolla ei ulkonäön puolesta pitäisi olla sitä, mutta joka osaa olemuksellaan ikäänkuin hallita? Mistä sellainen auktoriteetti koostuu?

Voi todellakin kehittää. Tutustu tunneälyn käsitteeseen, siihen kuuluu mm. miten pystyy vaikuttamaan muihin ja saamaan auktoriteettia.

Joskus lueskelinkin noista jutuista, tosin pitäisi ehkä tutustua aiheeseen lisää.

Voiko auktoroteettihahmo olla kritiikille avoin ja kuunnella muiden parannusehdotuksia ilman, että auktoriteetti kärsii? Vai onko se mielipide pidettävä, vaikka tietäisi olevansa väärässä? En voisi tehdä sitä, koska se ei ole oikein.

ap

Tottakai voi ja pitää ottaa oppia ja myöntää virheensä tyylikkäästi. Tietty nöyryys on osa karsimaa ja auktoriteettia. Kun on varma itsestään, ei pelkää että joku virhe horjuttaa osaamista sinne tai tänne. Virheen myöntäminen lisää uskottavuutta ja luotettavuutta.

Aitous ja lähestyttävyys on myös osa karismaa.

Virheen myöntäminen myös alaisille lisää luotettavuutta heidän suuntaan. Heidän ei tarvitse pelätä, että laitat omat virheesi jonkun muun -heidän - syyksi. Kun kaikki kuitenkin tekevät virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitä vähän perehtyä kehonkieleen. Esim miten pidät käsiäsi. Onko ne puhuessasi yhdessä rinnan edessä, supussa, hartiat kasassa, vai auki. Koirapa peilin edessä molempia vaihtoehtoja. Puhutko rauhallisesti ja painokkaasti, vai nopeasti jotain sopertaen toivoen että se olisi jo ohi.

Mulla on taipumus pitää käsiäni sellaisessa nolossa t-rex/orava-asennossa ja nypin hermostuneena itseäni, tosin olen saanut vähennettyä tuon käytöksen minimiin.

Jos puhun yleisölle, koen väheksyväni kuulijoita, jos puhun liian rauhallisesti ja painokkaasti. Haluan olla avoin ja keskustella, mutta samalla esiintyä itsevarmasti. En halua puolustaa jotain näkökantaa, jos se ei ehkä ole koko totuus. En ikinä voisi olla lakimies esim. Haluan aina olla totuudenmukainen, reilu ja rehellinen, vaikka siitä olisi mulle itselleni haittaa.

ap

Ap, kuulostat siltä, että sinua on henkisesti jyrätty. Mitä enemmän saat etäisyyttä perheeseesi, sitä enemmän luultavasti tulet sinuiksi itsesi kanssa. Oman identiteetin kehittyminen vaatii tilaa. Kun tunnet itsesi, niin et välttämättä koe yhtä suurta tarvetta juosta muiden arvostuksen perässä.

Up

Ap, miks sun sit pitäisi olla jokin suuri auktoriteetti teidän työyhteisössä kun selkeästi et ole. Jos vaan keskittyisit tekemään omaa hommaasi ja kehittyisit asiantuntijana. Ehkä asiantuntijuuden kehittyminen antaa itsevarmuutta. Nyt suoraansanoen kuulostaa, että haluaisit olla kuin joku muu, mutta et kuitenkaan halua muuttua, eli sulla on sisäinen ristiriita.

Ei muusta kuinnassertiivisuudesta.

En nyt ehtinyt lukea ketjua, mutta tutustu you tubessa aiheeseen power positions. Ne muokkaavat aivokemiaa ja alamme uskoa itseemme kehomme myötä, koska kehomme käyttäytyy kuin olisimme uskottavia ja voittajia. Myös Tony Robbins hehkuttaa samaa metodia. Motion is emotion tai jotain sinne päin..