Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tilanteessani(ensirakkaus)?
07.11.2018 |
Me ollaan oltu avomieheni kanssa yhdessä 17-vuotiaasta asti ja nyt ollaan 26-vuotiaita. Asumme yhdessä, yhteinen koira ja yhteiset kaverit(porukkani tytöt mulle läheisempiä ja hänellä taas päinvastoin).
Suhteessamme on mennyt viimeaikoina aika huonosti. Tuntuu, että yhteyttä ei enää ole. Me ei halata, pussailla eikä muutakaan. Eron ehdottelua on ollut, avomieheni puolelta. Tuntuu, etten saa elää elämääni omana itsenäni. Olo on kahlittu.
Jo suhteemme alkuaikoina kuulin sanat "mä haluun olla sun kaa", aluksi se tuntui imartelevalta. Mielestäni suhteessa saa olla myös omia menoja. Esimerkiksi huomenna olen näkemässä vanhaa kaveria(nähtiin viimeksi kaksi vuotta sitten). Mua pelottaa, että tulee riitaa, en ole siis vielä uskaltanut kertoa näkemisestä hänelle.
Tässä suhteessa emme ole tasavertaisia, hänellä on minusta ote. Kerran näin vanhan kaverini bussissa, en vastannut hänen puheluihin ja lopputuloksena tekstareilla pommitusta, kotipysäkillämme vastassa vihainen mies. Olin kuitenkin ilmoittanut, että nyt olen kotimatkalla. Huolestuu musta kuulemma. Paljon muitakin flippauskohtauksia olen saanut kokea vuosien varrella, ei niistä sen enempää. Onneksi ei ole lyönyt.
On meillä hauskaakin yhdessä, ainoana ongelmana tietysti se, ettei hän naura mun jutuille :( toisaalta hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu ja ollut vierelläni läpi vaikeiden aikojen, esimerkiksi silloin kun sairastin syömishäiriötä. En tiedä, oon ihan sekasin tästä koko tilanteesta.
Kommentit (2)
Vaikka ensirakkaus onkin vaikeaa hylätä (kaikki ne toiveet siitä, että olisi sen ensimmäisen kumppanin kanssa loppuun asti ja että kummallakaan ei olisi ollut muita), tuossa tilanteessa kannattaa lähteä, jos mies ei keskusteluista huolimatta muutu. Kummallakin pitää olla vapautta, ei toista saa rajoittaa. Jos suhde tuntuu muuten hyvältä, arjessa on paljon hellyyttä, huomioimista, nauramista ja yhteisiä juttuja, niin kannattaa vielä yrittää. Tosin jos hän ei naura sinun jutuillesi, ei se hauskanpitokaan ole molemminpuolista vaan menette hänen ehdoillaan.
Mutta jos arkielämäkin alkaa tökkiä, on huonoja asioita ehkä liikaa. Tuo eron ehdottelu + mustasukkaisuus tuntuu aika perinteiseltä kuviolta; toisen kanssa ei enää halua olla ja toista ei tunne rakastavansa, niin yrittää överikompensoida sitä ja saada rakkauden leimahtamaan mustasukkaisuudella.
Tunnustele fiiliksiäsi, tee vaikka lista suhteen hyvistä ja huonoista puolista. Jos ero tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta, kuulostele tunteitasi vielä kuukausi tai pari ja jos ne eivät muutu, ehdota eroa. Mitään äkkinäistä päätöstä ei kannata noin pitkässä suhteessa tehdä, vaan tehkää ensin kaikkenne suhteen korjaammiseksi ja jos se ei auta, niin sitten lähdette eri teille. Hirveää olisi jälkikäteen miettiä, olisiko pitänyt yrittää vielä kerran ja koettaa korjata asiat. Kaikkensa antaneena erosta on helpompi toipua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kontrolloivalta tyypiltä. Ei taida muuttua paremmaksi, pahoittelen.