Mietittekö koskaan töissä että olette täysin kykenemättömiä?
Itse ihmettelen kokoajan miten tällainen typerys on niinkin vaikutusvaltaisessa asemassa työelämässä. Tuntuu kuin olisin joku feikkaaja lapsi aikuisten vaatteissa
Kommentit (45)
En. Olen ammattini erittäin hyvin osaava yrittäjä ja näiden kymmenen vuoden aikana eteen on tullut vaikka mitä mielenkiintoista.
Kylllä. Päideeongeelma ja uniiapneea.
pahimpia on ne hetket kun pelkään, että en kärsikään huijarisyndroomasta, vaan olen oikeasti paikassa johon en kuulu. Tai että olen Peterin periaatteen mukaan ylennyt omalle pätemättömyyteni tasolle.
Jouduin aikanaan työhön josta minulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta enkä oikein apuakaan saanut mistään että olisi perehdytetty. Kyllä siinä välillä kylmä hiki virtasi ja mietin miten selviän seuraavasta päivästä. Kyse oli ns. poikkeustilanteesta. Kaikki osoittautui kokonaisuutena vielä pahemmaksi mutta tykkäsin työstäni.
Osaan uskomattoman paljon mutta en näytä siltä joten sillä ei ole merkitystä.
Etenkin silloin kun ylemmältä taholta hehkutetaan minua. Minä vain koitan selvitä jotenkin työstä. En halua tietää mitä saappaita muut työntekijät meillä ovat jos minä olen huippu.
Kyllä, päivittäin. Aina sellainen olo, että missähän kohtaa joku huomaa etten osaakaan yhtään mitään. Aivan kuin vain leikkisin ammattilaista päivästä toiseen.
Kyllä todellakin! Joka päivä. Vaihdoin jo kerran alaa kun ajattelin että olen niin paska, että pakko luovuttaa. Nyt mietin, että olin edellisessä työssäni vain huono, NYT olen paska.
Vierailija kirjoitti:
Kylllä. Päideeongeelma ja uniiapneea.
Joos ei asuuu helsiiingisssä taiii new yorkiisssa tai berliiinissdä tai madridiiissa niiin on aiiina orjaa.
Musta tuntuu koko ajan työssäni kaupan kassalla hirveältä ja siltä, etten kykene siihen. En muista sanoa kaikkia sopivia fraaseja, en opettelusta huolimatta osaa viikata vaatteita, otan stressiä siitä että muistan kysyä kaikki olennaiset, en koskaan pysy perillä kampanjoista tai tuotteista, en osaa höpötellä esim vanhusten kanssa luontevasti ja vastavuoroisesti vaan myötäilen vain jotain "niin, juu, niinhän se on".
Opiskelen oikeustiedettä kolmatta vuotta ja siellä pärjään hyvin. Ei mene kuitenkaan viikkoakaan, ettenkö stressaisi, että pärjäänkö muka oman alan töissä ja onko minulla mitään tulevaisuutta, kun en pärjää työssäni kaupan kassalla (jonka pitäisi kumminkin olla helppoa). Meillä useimmat kesätyöläisetkin vetävät paremmin, ja olen saanut töissäkin naureskelua kömpelyydestäni ja maalaisjärjen puutteesta. Olen niin käytännöstä irtaantunut ihminen kuin vain voi olla, minulla on hyvä muisti ja hahmotuskyky, mutten tiedä, jäänkö silti väliinputoajaksi, koska aika käytännönläheistä soveltamista oikistyökin on.
Vierailija kirjoitti:
Etenkin silloin kun ylemmältä taholta hehkutetaan minua. Minä vain koitan selvitä jotenkin työstä. En halua tietää mitä saappaita muut työntekijät meillä ovat jos minä olen huippu.
Meillä myös niin, että lähikollegojeni täydelliseen aloite- ja oppimiskyvyttömyyteen ja hoksottimien puutteeseen verrattuna minun keskinkertaisuuteni vaikuttaa lähes neroudelta...
En. Pystyisin tekemään enemmänkin, mutta en oikeastaan halua. En halua vastuuta, stressiä tai mainetta ja kunniaa työstäni. Työ on vain mukavia numeroita tilillä. Oikeat intohimoni ovat muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkin silloin kun ylemmältä taholta hehkutetaan minua. Minä vain koitan selvitä jotenkin työstä. En halua tietää mitä saappaita muut työntekijät meillä ovat jos minä olen huippu.
Meillä myös niin, että lähikollegojeni täydelliseen aloite- ja oppimiskyvyttömyyteen ja hoksottimien puutteeseen verrattuna minun keskinkertaisuuteni vaikuttaa lähes neroudelta...
Kuun minullla on oikeein pahaa ollla niiin ajatteleen etttä kaikki ihmiset ovat söpööjä. Sittten miinusta ittsestäänikin tuleee pehhmeä.
Koen, että olen tavallaan hyvä työssäni, mutta silti riittämätön ja ettei työnantaja ole tyytyväinen minuun. Työni on laadukasta, mutta määrällisesti ihan onnetonta. Jos joskus en tiedä jotain asiaa tai teen virheen, häpeän sitä ja vatvon mielessäni pitkään. Yritän pukeutua virallisesti, jotta näyttäisin asiantuntijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkin silloin kun ylemmältä taholta hehkutetaan minua. Minä vain koitan selvitä jotenkin työstä. En halua tietää mitä saappaita muut työntekijät meillä ovat jos minä olen huippu.
Meillä myös niin, että lähikollegojeni täydelliseen aloite- ja oppimiskyvyttömyyteen ja hoksottimien puutteeseen verrattuna minun keskinkertaisuuteni vaikuttaa lähes neroudelta...
Kuvailit tekstissäsi minut. Nyt on vain niin, että minun on monesti vaikea oppia perusasioita, mutta ne opittuani osaan nerokkaalla tavalla yhdistellä asioita. Ehkä tulet huomaamaan sen. Ehkä en näytä sitä sinulle, koska sitä helpompi minun on olla työkaverisi, mitä tyhmempänä sinä pidät minua.
Vierailija kirjoitti:
En. Pystyisin tekemään enemmänkin, mutta en oikeastaan halua. En halua vastuuta, stressiä tai mainetta ja kunniaa työstäni. Työ on vain mukavia numeroita tilillä. Oikeat intohimoni ovat muualla.
Tämä kuulostaa järkevältä. Yritän itsekin asennoitua työntekoon näin. Miinus ne muut intohimot, niitä mulla ei oikeastaan ole. Tai no, mies, nukkuminen ja syöminen on kyllä mahtavia juttuja.
En kaipaa mitään haasteita elämääni.
🇺🇦🇮🇱
Muuten, mä parannuin huijarisyndroomasta kun luin lehdestä, että yksisarvishoitaja veloittaa hoidostaan 95€/ tunti.
Ja mä kun mietin, kehtaanko laskuttaa 50€ tunnin asiantuntijatyöstä.
Tuon jälkeen ei ole kylmännyt yhtään. Jos jengi maksaa tuon summan yksisarvishoitajalle, niin kyllä ne jumalauta saa maksaa mullekin.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pystyisin tekemään enemmänkin, mutta en oikeastaan halua. En halua vastuuta, stressiä tai mainetta ja kunniaa työstäni. Työ on vain mukavia numeroita tilillä. Oikeat intohimoni ovat muualla.
Tämä kuulostaa järkevältä. Yritän itsekin asennoitua työntekoon näin. Miinus ne muut intohimot, niitä mulla ei oikeastaan ole. Tai no, mies, nukkuminen ja syöminen on kyllä mahtavia juttuja.
En kaipaa mitään haasteita elämääni.
Mukavan tasaista elämää. Minun intohimonani ovat mies, lapset, lemmikit, nukkuminen ja syöminen. Ei ihminen paljon muuta kaipaa.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Pystyisin tekemään enemmänkin, mutta en oikeastaan halua. En halua vastuuta, stressiä tai mainetta ja kunniaa työstäni. Työ on vain mukavia numeroita tilillä. Oikeat intohimoni ovat muualla.
Tämä kuulostaa järkevältä. Yritän itsekin asennoitua työntekoon näin. Miinus ne muut intohimot, niitä mulla ei oikeastaan ole. Tai no, mies, nukkuminen ja syöminen on kyllä mahtavia juttuja.
En kaipaa mitään haasteita elämääni.
Tuooo kuullostaaa hienooltaa mutta valiitettavaastii ihmiisen aivot on selllaineen etttä se kompeensoooi passsiivisuuuutta taii demeentoiiituuu.
Jatkuvasti!