Lue keskustelun säännöt.
Ihmistyyppi, jonka kanssa keskustelu ei vain onnistu
06.11.2018 |
Yllätys yllätys kyse on anopistani, mutta olen tavannut tällaisen tyypin myös ystäväpiirissäni. En siis osata nimetä tätä ihmistyyppiä, mutta kerron esimerkkejä.
-sanon esimerkiksi että ostaneeni uudet kengät ja kehun kenkiä vaikka tosi kevyiksi kävellä. Tähän toinen vastaa että hänelläkin on hyvät kengät, itseasiassa vähän vielä paremmat.
-sanon että tykkäämme asua uudella asuinalueellamme, koska koulut ja kaverit lähellä. Tähän toinen vastaa että "joo mutta keskustassa vasta lähellä kaikki onkin!" Ja mainitsee kaikki edut omasta asuinalueestaan ja samalla moittii meidän.
-sanon että lapseni oppi kuivaksi viikonloppuna. Tähän toinen että heidän lapset oppi paljon aikaisemmin. Tämä sama kaava myös muissa asioissa. Jos sanon jotain "hyvää" omien lapsieni oppineen tai tehneen, saan vastaukseksi tämän toisen ihmisen lasten osaamiset ja niitä riittää. Jos itse sanon että lapseni oppi ensin kävelemään ja sitten puhumaan, niin tämän ihmistyypin lapset oppi puolivuotiaana molemmat yhtäaikaa.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi pitää kehua räikeästi itseään? Kaikki keskustelu kääntyy aina näiden kahden seurassa vertailuun ja heidän kehuskeluun. Väsyn suunnattomasti näistä tapaamisista.
Kommentit (37)
Yleeensä se voii juoontuaa siitä etttä ihmineen on varautunut. Suoomessa esiim häpeä on ykkksi mikä aaaa ihmiseet varautuuneeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläkin se juttu kääntyy kuin huomaamatta aina omaan napaan ja usein puhelimessakin alan puhumaan toisen päälle kun jotenkin koen että pitää saada sanottua se oma asia. Se vaan tapahtuu, vaikka siitä on yrittänyt opetella pois.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin se juttu kääntyy kuin huomaamatta aina omaan napaan ja usein puhelimessakin alan puhumaan toisen päälle kun jotenkin koen että pitää saada sanottua se oma asia. Se vaan tapahtuu, vaikka siitä on yrittänyt opetella pois.
Muttta seee voii taaas juoontuua siiitä etttä ihmiinei enäää uskalllaa luoottaa muuuhun kuiin siiheen misstän ittse voii olla varma eiikä uskallla heeittäytyyä keskusteluun virtaaan jolloin on rohjettaava oltavaa epäävarmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin se juttu kääntyy kuin huomaamatta aina omaan napaan ja usein puhelimessakin alan puhumaan toisen päälle kun jotenkin koen että pitää saada sanottua se oma asia. Se vaan tapahtuu, vaikka siitä on yrittänyt opetella pois.
Muttta seee voii taaas juoontuua siiitä etttä ihmiinei enäää uskalllaa luoottaa muuuhun kuiin siiheen misstän ittse voii olla varma eiikä uskallla heeittäytyyä keskusteluun virtaaan jolloin on rohjettaava oltavaa epäävarmaa.
Kylllä se näkyy vanhemmissakiin ihmisissäkiin mutta kokemushaan kompeensoi.
Itselläni on kaveri jonka kanssa keskustelu soljuu tuotakin huonommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kilpasilla olo ei mielestäni ole rakentavaa keskustelua. Jotkut vetävät ihan joka asian oman napansa kautta. Pahimmat ovat just niitä, jotka rökittävät toisen joka asiassa vertailemalla kaikkia itseensä. En tiedä ymmärtääkö tällainen henkilö itse olevansa surkea keskustelija.
Oli aikanaan työkaverina tuollainen. Ihan vitsihän se oli. Sitä oli hauska naruttaa noissa jutuissa, eli puhua sille ihan puutaheinää ja antaa toisen aina laittaa paremmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli yks tuttu, joka puhui tauotta itsestään ja asioistaan. Sitten kun tuli mun vuoro puhua, hän käänsi pään pois tai saattoi nousta tuolista ja lähteä touhuamaan muita juttuja. Jäin joskus suu auki tuijottamaan, koska hän saattoi tehdä näin kesken mun lauseen. Lopetin sen tuttavuuden lyhyeen. Mikähän häntä mahtoi vaivata? Ja ei, mun jutut ei ole tylsiä.
Mulla on tollanen työkaverina ja tekis joka päivä mieli lyödä sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpasilla olo ei mielestäni ole rakentavaa keskustelua. Jotkut vetävät ihan joka asian oman napansa kautta. Pahimmat ovat just niitä, jotka rökittävät toisen joka asiassa vertailemalla kaikkia itseensä. En tiedä ymmärtääkö tällainen henkilö itse olevansa surkea keskustelija.
Jokaainen ihhminen katsoo maaailmaa omin siilmin ja omiien ajaatusteensa ja kokeemuusteensa kauutta. Pojillla on yleeeensä visiiin vähään tuooota obgelmaaa siiksi varrmaan pääärjätäään huonommin äikän kiirjoituksisssakin kuun eii osataaa puunnita, vertaaillla jaa kattsoaaa asiooita erii näköökulmiista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yks tuttu, joka puhui tauotta itsestään ja asioistaan. Sitten kun tuli mun vuoro puhua, hän käänsi pään pois tai saattoi nousta tuolista ja lähteä touhuamaan muita juttuja. Jäin joskus suu auki tuijottamaan, koska hän saattoi tehdä näin kesken mun lauseen. Lopetin sen tuttavuuden lyhyeen. Mikähän häntä mahtoi vaivata? Ja ei, mun jutut ei ole tylsiä.
Taidetaan tuntea sama ihminen. Mutta laitan kuitenkin paremmaksi: Tämä ihminen saattoi myös suoraan sanoa, että "ei toi ketään kiinnosta", jos joskus uskallauduin puhumaan jostain omasta asiastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilpasilla olo ei mielestäni ole rakentavaa keskustelua. Jotkut vetävät ihan joka asian oman napansa kautta. Pahimmat ovat just niitä, jotka rökittävät toisen joka asiassa vertailemalla kaikkia itseensä. En tiedä ymmärtääkö tällainen henkilö itse olevansa surkea keskustelija.
Jokaainen ihhminen katsoo maaailmaa omin siilmin ja omiien ajaatusteensa ja kokeemuusteensa kauutta. Pojillla on yleeeensä visiiin vähään tuooota obgelmaaa siiksi varrmaan pääärjätäään huonommin äikän kiirjoituksisssakin kuun eii osataaa puunnita, vertaaillla jaa kattsoaaa asiooita erii näköökulmiista.
Ei tämmöstä voi lukea ilman päänsärkyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yks tuttu, joka puhui tauotta itsestään ja asioistaan. Sitten kun tuli mun vuoro puhua, hän käänsi pään pois tai saattoi nousta tuolista ja lähteä touhuamaan muita juttuja. Jäin joskus suu auki tuijottamaan, koska hän saattoi tehdä näin kesken mun lauseen. Lopetin sen tuttavuuden lyhyeen. Mikähän häntä mahtoi vaivata? Ja ei, mun jutut ei ole tylsiä.
Taidetaan tuntea sama ihminen. Mutta laitan kuitenkin paremmaksi: Tämä ihminen saattoi myös suoraan sanoa, että "ei toi ketään kiinnosta", jos joskus uskallauduin puhumaan jostain omasta asiastani.
Kuulostaa tutulta. Kys. henkilön nimikirjaimet ovat IR.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpasilla olo ei mielestäni ole rakentavaa keskustelua. Jotkut vetävät ihan joka asian oman napansa kautta. Pahimmat ovat just niitä, jotka rökittävät toisen joka asiassa vertailemalla kaikkia itseensä. En tiedä ymmärtääkö tällainen henkilö itse olevansa surkea keskustelija.
Terveet suhteet ei perustu valta-asetteluun. Mutta heikkoitsetuntoiset näkee kaikki kilpailijoina, ja narsistisella tavalla yritetään mitätöidä toista jotta itse kokisi olevansa parempi.
Tämä ilmiö on tunnistettavissa.
Ap, kun tiedät että tutulla on tuollainen taipumus, älä mene siihen mukaan.
Tästä tuli mieleen tuttavani, joka kyllä keskusteli ihan asiallisesti, mutta käyttäytyi muuten todella töykeästi. Vastasi viesteihini päiviä myöhässä (esim kerran odotin häntä meille iltapäivällä kahville, niin hän laittoi seuraavana aamuna viestiä että sori unohti tulla). Hän myös myöhästyi aina tapaamisista vähintään tunnin. Loukkaannuin hänen käytöksestään niin paljon ettei minulle sovi enää mikään päivä tavata häntä, vaikka lapsemme ovatkin kavereita.
Tulee mieleen mt-väki ihan sama missä keskustelussa. Niillä on APn ongelma käänteisesti, kilpaillaan siitä kellä menee kurjimmin, ja jos ei ole kokenut asiaa X, Y ja Z niin sitten vaan esitää mt-ongelmaista.
Joku voi ajatella minusta, että keskustelu kanssani ei onnistu. Onnistuu kyllä, mutta vain tiettyjen ihmisten kanssa. Kaikki kuusi ystävääni ovat korkeakoulutettuja, toisin kuin minä. Tarvitsen siis itseäni älykkäämpää seuraa keskusteluun. (Luultavasti myös sosiaalisempaa). Sitten taas ihmiset joiden kanssa juttu luistaa: nauramme kippurassa ja ajatukset sinkoilevat kuin kipinät.
Joidenkin ihmisten kanssa ei taas ole mitään yhteistä. Silloin on parempi olla hiljaa.
Tän paikan mo de raatt orit on sellaisia, tappaa kaiken hyvän keskustelun.
Yliopistolla eräät, juuri teini-iän ylittäneet parikymppiset naiset, jotka ovat edelleen niin klikkiytyneet omiin kuppikuntiinsa, että heitä on mahdoton erottaa edes ryhmätöissä. He jyräävät muun porukan näkökannan omalla joukkovoimallaan ja hihityksellään. Ja toisaalta hallitsevat tunnelmaa jäätävällä syrjinnällään.
Eivät esim. vastaa puhuttaessa, eivät katso silmiin. Vastaavat vain kavereilleen tai valituille "cooleille tyypeille", joilla on jonkinlaista sosiaalista valtaa (äänekkäät tyypit, komeat miehet). Jos yrittää liittyä ryhmän keskusteluun (koska haluaa saada kurssin tehtyä) mukaan hyvässä hengessä, niin ei auta.... ignoraavat kommenttisi. Jatkuvasti.
Huoh. Luulin, että pääsin jo tästä vaiheesta eroon elämässäni. Nimittäin siitä, etteivät ihmiset osaa olla toisilleen edes perusmukavia, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään sosiaalinen hyöty tai bestis, josta niinq aidosti tykkäät. Yök.
N29, mukava kaikille. Mutta joskus se ei vaan auta.
Pahoittelen kirjoitusvirheet!!