Ihmistyyppi, jonka kanssa keskustelu ei vain onnistu

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys kyse on anopistani, mutta olen tavannut tällaisen tyypin myös ystäväpiirissäni. En siis osata nimetä tätä ihmistyyppiä, mutta kerron esimerkkejä.

-sanon esimerkiksi että ostaneeni uudet kengät ja kehun kenkiä vaikka tosi kevyiksi kävellä. Tähän toinen vastaa että hänelläkin on hyvät kengät, itseasiassa vähän vielä paremmat.

-sanon että tykkäämme asua uudella asuinalueellamme, koska koulut ja kaverit lähellä. Tähän toinen vastaa että "joo mutta keskustassa vasta lähellä kaikki onkin!" Ja mainitsee kaikki edut omasta asuinalueestaan ja samalla moittii meidän.

-sanon että lapseni oppi kuivaksi viikonloppuna. Tähän toinen että heidän lapset oppi paljon aikaisemmin. Tämä sama kaava myös muissa asioissa. Jos sanon jotain "hyvää" omien lapsieni oppineen tai tehneen, saan vastaukseksi tämän toisen ihmisen lasten osaamiset ja niitä riittää. Jos itse sanon että lapseni oppi ensin kävelemään ja sitten puhumaan, niin tämän ihmistyypin lapset oppi puolivuotiaana molemmat yhtäaikaa.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi pitää kehua räikeästi itseään? Kaikki keskustelu kääntyy aina näiden kahden seurassa vertailuun ja heidän kehuskeluun. Väsyn suunnattomasti näistä tapaamisista.

Sinänsä jännä juttu, nimittäin ap kehuu kyllä myös itseään kaikissa noissa esimerkeissä. Millaista keskustelua pitäisi syntyä mm. ap:n uusista kengistä ilman että keskustelun toinen osapuoli kertoo jotain omista kengistään ja kenkäkokemuksista? Ap:n kenkiäkö siinä pitäisi varauksettomasti kehua? Ei se ole mitään keskustelua.

Multa tulis tuollaisille ihmisille varmaan automaattisesti vastauksena huokaus tai "ootko tosissas" -katse. En ymmärrä miten keskustelu voi tuollaisen aiheen kuin aiheen itsekehuksi kääntämisen jälkeen edes yrittää jatkua normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys kyse on anopistani, mutta olen tavannut tällaisen tyypin myös ystäväpiirissäni. En siis osata nimetä tätä ihmistyyppiä, mutta kerron esimerkkejä.

-sanon esimerkiksi että ostaneeni uudet kengät ja kehun kenkiä vaikka tosi kevyiksi kävellä. Tähän toinen vastaa että hänelläkin on hyvät kengät, itseasiassa vähän vielä paremmat.

-sanon että tykkäämme asua uudella asuinalueellamme, koska koulut ja kaverit lähellä. Tähän toinen vastaa että "joo mutta keskustassa vasta lähellä kaikki onkin!" Ja mainitsee kaikki edut omasta asuinalueestaan ja samalla moittii meidän.

-sanon että lapseni oppi kuivaksi viikonloppuna. Tähän toinen että heidän lapset oppi paljon aikaisemmin. Tämä sama kaava myös muissa asioissa. Jos sanon jotain "hyvää" omien lapsieni oppineen tai tehneen, saan vastaukseksi tämän toisen ihmisen lasten osaamiset ja niitä riittää. Jos itse sanon että lapseni oppi ensin kävelemään ja sitten puhumaan, niin tämän ihmistyypin lapset oppi puolivuotiaana molemmat yhtäaikaa.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi pitää kehua räikeästi itseään? Kaikki keskustelu kääntyy aina näiden kahden seurassa vertailuun ja heidän kehuskeluun. Väsyn suunnattomasti näistä tapaamisista.

Sinänsä jännä juttu, nimittäin ap kehuu kyllä myös itseään kaikissa noissa esimerkeissä. Millaista keskustelua pitäisi syntyä mm. ap:n uusista kengistä ilman että keskustelun toinen osapuoli kertoo jotain omista kengistään ja kenkäkokemuksista? Ap:n kenkiäkö siinä pitäisi varauksettomasti kehua? Ei se ole mitään keskustelua.

Pointti ei nähdäkseni ollut mikään yksi kenkäkeskustelu vaan se, että tuttu kääntää keskustelun itseensä aina joka asiassa ja kertoo olevansa kaikessa jotenkin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätys yllätys kyse on anopistani, mutta olen tavannut tällaisen tyypin myös ystäväpiirissäni. En siis osata nimetä tätä ihmistyyppiä, mutta kerron esimerkkejä.

-sanon esimerkiksi että ostaneeni uudet kengät ja kehun kenkiä vaikka tosi kevyiksi kävellä. Tähän toinen vastaa että hänelläkin on hyvät kengät, itseasiassa vähän vielä paremmat.

-sanon että tykkäämme asua uudella asuinalueellamme, koska koulut ja kaverit lähellä. Tähän toinen vastaa että "joo mutta keskustassa vasta lähellä kaikki onkin!" Ja mainitsee kaikki edut omasta asuinalueestaan ja samalla moittii meidän.

-sanon että lapseni oppi kuivaksi viikonloppuna. Tähän toinen että heidän lapset oppi paljon aikaisemmin. Tämä sama kaava myös muissa asioissa. Jos sanon jotain "hyvää" omien lapsieni oppineen tai tehneen, saan vastaukseksi tämän toisen ihmisen lasten osaamiset ja niitä riittää. Jos itse sanon että lapseni oppi ensin kävelemään ja sitten puhumaan, niin tämän ihmistyypin lapset oppi puolivuotiaana molemmat yhtäaikaa.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Miksi pitää kehua räikeästi itseään? Kaikki keskustelu kääntyy aina näiden kahden seurassa vertailuun ja heidän kehuskeluun. Väsyn suunnattomasti näistä tapaamisista.

Sinänsä jännä juttu, nimittäin ap kehuu kyllä myös itseään kaikissa noissa esimerkeissä. Millaista keskustelua pitäisi syntyä mm. ap:n uusista kengistä ilman että keskustelun toinen osapuoli kertoo jotain omista kengistään ja kenkäkokemuksista? Ap:n kenkiäkö siinä pitäisi varauksettomasti kehua? Ei se ole mitään keskustelua.

Mä olen jotenkin aina luullut, että esim. tuossa kenkäesimerkissä "kuuluu" vastata jotenkin näin:"Sepä hyvä, tosi kiva kun löysit hyvät kengät." Ja perään jokin kysymys, esim. "Mistä löysit ne?" Tai:" Paljonko maksoi?"

Siis tuollainen sääntö on itselläni päässä.

Sama juttu, jos joku on iloinen päästyään omasta mielestään kivalle asuinalueelle, "oikea" vastaus on sen tyylinen, että että voi kun kiva, ja jos paikka ei ole keskustassa, niin voi lisätä, että teillä on sitten varmaan lähellä luontoakin, jossa ulkoilla.

Tietysti voi sen jälkeen kysyä tarkemmin, että ettekö halua keskustaan ja ovatko kengät juuri sellaiset, joita etsit. Jos nimittäin on kiinnostunut asiasta.

En ole ap.

Ihmiset, jotka ovat mielestään aina oikeassa ja muut väärässä. Heidän mielipide on se ainoa oikea ja eri mieltä ei saa olla.

Siis miten tuo hitaastikirjoitushullu ehtii kommentoida melkein joka ketjuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin se juttu kääntyy kuin huomaamatta aina omaan napaan ja usein puhelimessakin alan puhumaan toisen päälle kun jotenkin koen että pitää saada sanottua se oma asia. Se vaan tapahtuu, vaikka siitä on yrittänyt opetella pois.

Muttta seee voii taaas juoontuua siiitä etttä ihmiinei enäää uskalllaa luoottaa muuuhun kuiin siiheen misstän ittse voii olla varma eiikä uskallla heeittäytyyä keskusteluun virtaaan jolloin on rohjettaava oltavaa epäävarmaa.

Onko sinun näppiksessä joku ongelma?

Itse käyttäydyn kuvatulla tavalla ihmisten seurassa, jotka ei vaan kiinnosta mua tippaakaan. Tai sitten sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään kemiaa, jolloin syntyy kiusallisia hiljaisia tilanteita, ja koska jokaisen ihmisen lempiaihe on oma itsensä, niin helposti sitä rupee itsestä puhumaan poistaakseen hiljaisuuden.

Uh, ex.anoppi.

Soitti ja kysyi mitä kuuluu. Vastasin jotain, se sanoi jaa. Kysyin mitä sulle kuuluu, se puhui itsestään seuraavan tunnin tai kaksi, miten kauan uhri pysyi hereillä.

Asiaa ei auttanut, että koska anoppi maleksi kaiket päivät kotonaan, sillä ei ollut muuta kuin ne samat jutut aina vaan.

Uhhhuhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yks tuttu, joka puhui tauotta itsestään ja asioistaan. Sitten kun tuli mun vuoro puhua, hän käänsi pään pois tai saattoi nousta tuolista ja lähteä touhuamaan muita juttuja. Jäin joskus suu auki tuijottamaan, koska hän saattoi tehdä näin kesken mun lauseen. Lopetin sen tuttavuuden lyhyeen. Mikähän häntä mahtoi vaivata? Ja ei, mun jutut ei ole tylsiä.

Taidetaan tuntea sama ihminen. Mutta laitan kuitenkin paremmaksi: Tämä ihminen saattoi myös suoraan sanoa, että "ei toi ketään kiinnosta", jos joskus uskallauduin puhumaan jostain omasta asiastani.

Minäkin tunnen tällaisen! Mies ja nimikirjaimet MK!

Vierailija kirjoitti:

Yleeensä se voii juoontuaa siitä etttä ihmineen on varautunut. Suoomessa esiim häpeä on ykkksi mikä aaaa ihmiseet varautuuneeiksi.

Miksi kirjoitat tällä tavalla? Tulee lähinnä mieleen Dori (se sininen kala) Nemoa etsimässä -elokuvan eräässä kohtauksessa, jossa yritti keskustella valaan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleeensä se voii juoontuaa siitä etttä ihmineen on varautunut. Suoomessa esiim häpeä on ykkksi mikä aaaa ihmiseet varautuuneeiksi.

Miksi kirjoitat tällä tavalla? Tulee lähinnä mieleen Dori (se sininen kala) Nemoa etsimässä -elokuvan eräässä kohtauksessa, jossa yritti keskustella valaan kanssa.

:D paras kommentti kuvaamaan tätä.

Entäs ihminen joka vastaa töksäyttäen yhdellä sanalla jos ei kiinnosta aihe.

Kyllä, minulla oli tällainen ystävä. Hän oli aina parempi kaikessa. Hän oli voimakkaampi, kärsinyt enemmän, hänen parisuhteensa oli parempi jne... Ei ollut aihetta, mikä ei hänellä ollut parempi. On nyt taakse jäänyt ystävä. Ei ollut suomalainen, vaan saksalainen, jos sillä nyt on merkitystä.

Av-mammat. 

Yhtä inhottava on ihminen, joka vain haukkuu muita ja itsestä ei löydy koskaan vikaa. Omaan saamattomuuteen ei mikään asia koskaan kaadu, vaan koska kun se ja se teki niin ja näin. Onneksi osaan sulkea korvieni ja aivojeni välin henkisesti ja hymistä jotain aina väliin.

Sellainenkin on todella rasittavaa, jos toinen on jatkuvasti kilpasilla älykkyydestä ja tiedosta. Että kaikesta mahdollisesta keskusteleminen pitää vääntää brassailuksi ja sellaiseksi trivial pursuit-peliksi, kumpi tietää enemmän ja laajemmin jne. Nokittelua, että tiedätkös sitä ja tätä ja tuosta ja tuosta asiasta.