Mistä apua tähän hätään??? Nyt heti pitäs saada apua!
Löin lastani, kunnolla, kovaa.
nyt on pakko saada apua.
meni kahvipannu ja 2 ruokalautastakin rikki...
minne soittaa että saa viipymättä apua?
Kommentit (29)
Ei kukaan vähättele ap:n lapseensa kohdistaman teon vakavuutta, törkeyttä ja kamaluutta. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että on oikeatsi hienoa, että ap on osannut itse havahtua ja hakea apua. Nimenomaan tuomitseminen on se viimeinen keino, millä hukassa olevia perheitä voidaan auttaa jalkeille :-/
Lyöminen on väärin.
Avun hakeminen omaan väkivaltaisuuteen, raivostumiseen tai muihin pelottaviin/uhkaaviin tilanteisiin on oikein.
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.
Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
Sen sijaan voi tehdä jotain sen eteen ettei enempää vahinkoa saisi aikaan.
Vierailija:
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
kääntää taitavasti huomion pois tuomittavasta teostaan ja kerää sympatiaa avunpyynnöllään. Ja menee täydestä mammoihin.
AP kun olet noin loistava aikuisten manipuloija ainakin kirjallisesti, luulisi sinulla olevan kykyä manipuloida myös lastasi, ilman väkivaltaa.
Saatte varmasti tukitoimia. Tukiperhe, tukihenkilö yms.
Täällä ei kukaan varmaan ole sitä mieltä että ap on nyt erityisen hieno ja ihailtava ihminen kun löi lastaan, mutta onhan se hienoa että hakee apua eikä anna saman jatkua.
En pysty antamaan sympatiaa ap:lle.
Vierailija:
En pysty antamaan sympatiaa ap:lle.
oman laiskuuden, tyhmyyden takia ja syyttää siitä ihan ketä vain mielummin kuin katsoisi peiliin.
Sama ilmiö kuin alkoholistilla joka syyttää kaikkia muita paitsi itseään juomisestaan.
Tiedän tuon raivontunteen mutta ajatus pitää pystyä hallitsemaan ettei vahingoita lasta.
Pitää tehdä päätös ettei koske vaikka mieli tekisi.
Jos noin käy vika on aikuisessa, vaikka lapsi käyttäytyisi kuinka raivostuttavasti tahansa pitää osata stopata.
Aikuisen keinot paeta tilanteesta:
Lähde ulos.
Mene vessaan, lukko kiinni ja ole siellä niin kauan kuin rauhoitut.
Vierailija:
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
Sä oot kuitenkin nyt aikuinen ja vastuussa että pääset eteenpäin ja tulevaisuus näyttää valoisalta, on turha jäädä elää menneeseen ja syyttelemään, katkeroitua ja kerätä vihaa. Katso eteenpäin ja kasva aikuiseksi!
Millään tavalla kuitenkaa en puolusta väkivaltaa, mutta ihmettelen ihmisiä jotka saattaa loppu iän märehtiä " yhestä iskusta" eivät osaa käsitellä mennyttä surua, vaan kerätään katkeruutta ja vihaa lisää ja lisää. Eikä voida ymmärtää että ihminen on rajallinen ja että miten suuri merkitys on että pystyy IHAN OIKEEESTI antamaan anteeksi toisille!
Ilmeisesti olet hakenutkin apua itsellesi.
Onnea elämällesi.
masentuneelle tai mielenterveys ongelmaiselle.
On aina helpompi syyttää toisia!! Kuin ottaa itse aikuisena vastuu omasta elämästä ja omasta pahasta olosta. " Yksi isku on pilannut koko elämän" ja itsehän ei voi asialle mitään. Ei voi etes yrittää vaan pitää joka päivä muistella miten kamalaa ja kauheeta se oli kun sai sen iskun ja sen takia voin näin huonosti enkä koskaan tule voimaan paremmin jne.
Voisit vähän katsoa ja tutkiskella itseäsi että MISTÄ se loppujen lopuksi se paha olo tulee.
Helpoin tapa on itselle selitellä että se on muiden vika kun voin huonosti. Mutta se on vain petollista itselle. Sillä tavalla ei mennä eteenpäin asian kanssa! Jos haluat mennä eteenpäin ja päästä asian yli, on sinun valittava eri tie. Viha ja katkeruus eivät ole hyvästä.
Vierailija:
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.
Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
Totta, eihän neuvolassa ole resurssia tällaisten asioiden käsittelyyn, mutta neuvolantätisi oli sensitiivinen ja tarttui avunpyyntöösi, tietäen että et ehkä olisi enää jaksanut/uskaltanut soittaa toiseen paikkaan. Nyt kissa on nostettu pöydälle ja pääset asiassa eteenpäin. Huomenna voitte yhdessä miettiä mistä saat apua. Varmaankin perheneuvola on yksi todennäköinen osoite. Sieltä saa apua jos minkälaisten ongelmien kanssa painiessa. Neuvolantätisi ehtii tässä välissä hyvin ottaa selvää mihin sinut ohjata, kenties jo varailla aikaakin alustavasti.
Olet rohkea, hienoa että tartuit tähän asiaan.
En todellakaan usko että yksi kerta pilaa kenenkää elämää tai tekee ihmisestä mielenterveysongelmaista. Kyllähän sitä voi aina selitellä itselle niin. Jos muuten on ollut turvallinen ja normaali / mukava lapsuus ja nuoruus.
Kannattis käsitellä pois tuo asia. Toisaalta jos haluat sillä selitellä omaa pahaa oloa niin sitten ei kannata tehdä asialle mitää. Helpompihan se on selittää että se yksi isku aiheuttaa vieläkin kipua sisälläsi kuin alkaa käsittelemää vaikeita asioita.
Aikuinen ottaa vastuun omasta elämästä? Eikä kerää vihaa jatkuvasti, kuten jo joku siitä kirjoittikin hyvin!
Vierailija:
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
Vierailija:
Yksi kertakin on liikaa, se voi riittää pilaamaan lapsen tulevaisuuden. Sillä ap menette lapset turvallisuudentunteen. Koskaan ei tule äitiinsä enää luottamaan! Anteeksi vaan mutta tämä on totuus.Itse olen saanut yhden nyrkin iskun lapseni, muuten lapsuus oli todella mukana ja normaali. Silti se yksi kerta jätti arvet. Mielenterveysongelmainen olen ollut koko ikäni ja luottamus ihmisiin on huono. Pelkään vieläkin sitä kun joku vähänkin nostaa kättään nopeammin.
Ihan sääliks käy tämmöset selittäjät. Niin tietävänää muka ettei lapsi enää koskaa luota jne. JA kuin ap:n lapsesta tulee ny mielenterveysongelmainen jne. Ihan kertakaikkisen yksinkertainen tyyppi. Kannattaa kehitellä muitakin syitä miksi voi itse niin huonosti. Tuo ei oikeen mene läpi. Ehkä tapahtui jotain muutakin kauheeta lapsena?
se on puhdas fakta. lapsiaan lyövät äidit joutaa viemään ladon taakse ja nappi otsaan kylmästi. Että sinäkin naapurini,lopeta se lapsesi hakkaaminen ja tukistelu sekä nimittely ja haukkuminen,ja hae itsellesi apua!!!!!!!!! miehellesi myös..
Kaikki tuskin kuitenkaan ovat psykopaatteja? Psykopaatti ei myöskään tajua tehneensä väärin tai osaa hakea apua.
Ap on todennäköisesti ihan tavallinen äiti, jolla kylläkin on ongelmia itsehillinnän kanssa. Apu on tarpeen.
Minä itse olen myös " isäni uhri" . Pahoinpideltiin lievästi koko lapsuuden ajan (lyömistä, haukkumista). Tämän lisäksi sitten helvetillinen kouluaika kiusaamisineen, ja kyllä, mielenterveydellisesti olen syvällä suossa.
En kuitenkaan jaksa syyttää isääni, vaikka hänen kohtelunsa varmasti veikin omanarvontuntoni ja itseluottamukseni pohjamutiin, mikä toisaalta pahensi koulussa kiusaamistilannettani. Mennyt on mennyttä, nyt on nyt. Pakko mennä eteenpäin. Vieläkään ei tosin ole kovin hyvät suhteet isääni, luonnollisesti. Toimen tulemme. Uskon että hän oikeasti teki parhaimpansa, hän ei vain ymmärtänyt tai osannut. Jos hän olisi, kuten ap, hakenut apua vihanhallintaansa... Se olisi saattanut muuttaa koko minun elämänikin. Turha tosin jossitella enää.
Minäkin pelkään hirveästi että isäni tavat saavat otteeni minusta. Että jatkan tätä sairasta perintöä. Tunnistan oireet itsessäni, äkkipikaisuuden, kaiken alleen peittävän vihantunteen. Olen kuitenkin tosiaan tietoinen tästä ja taistelen sitä vastaan kaikin keinoin. Olen päättänyt pyhästi että koskaan en satuta toista sanoillani tai nyrkeilläni. Koska sen jälkeen olen tosissani hävinnyt taistelun.
ja halveksin ihmisiä, jotka niin alhaiselle tasolle vaipuvat.