Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on uskottava: netin kautta et täyspäistä ihmissuhdetta löydä
03.11.2018 |
Puoli vuotta meni tässä viimeisimmässä yrityksessä, ja oli koko ajan ihme fiilis siitä että joku mättää. Pieniä ihmetyksen aiheita ja ristiriitaisuuksia ilmeni koko ajan, outo epämääräisyys kaihersi, mutta yhteinen aika oli kivaa ja mies kuulema rakasti. No kun sitten alkoi etääntyä ja yhteydenpito väheni ja nostin kissan pöydälle, niin mies tunnusti sepittäneensä vaikka mitä juttuja ja ei kuulemma jaksanut enää pinnistellä asian kanssa. Varattu ei sentään ollut mutta lähes kaikessa muussa oli ollut värikynä käytössä. :o Ja minä en mitään superihmistä olisi tarvinnut vaan ihan normaalin kaverin. Kuulema ei edes oikeasti käy töissä kuin jossain kuntoutujien työpajoissa. Ja ongelma ei siis oo se että käy, vaan se että valehteli niin paljon. :(
Kommentit (15)
Joo mutta ei ollut ensimmäinen sekopää niillä markkinoilla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset jotka luulevat, että netissä on jotenkin omituisesti eri populaatio mitä tuolla kaduilla kulkee, no ovat typeriä.
Tässä nyt vaan on se, että et sinä häneen olisi tutustunut jos olisit alkujaankin tiennyt ettei mies ole isopalkkainen menestyjä ja maailmanmatkaaja, vaan tavalline tempputyöllistetty tossunkuluttaja.
Naiset "kaunistelevat" ulkomuotoaan.
Miehet "kaunistelevat" statustaan, lompakkojensa paksuutta jne.
Älä yleistä, olet vain tavannut väärän tyypin. Olisihan tuo voinut tapahtua vaikka olisitte tavanneet vaikka kaverin kautta.
Mieheni tuli minulle juttelemaan Facebookissa 2011. Olemme toistemme parhaat ystävät, naimisissa ja esikoinen tulossa. Olen äärettömän onnellinen ja välillä tulee pakokauhu ihan kun miettii miten pienestä oli tapaamisemme kiinni. En ole muita tavannut netin kautta ja silti aiemmat suhteet ei kestäneet. Ei se tapa millä tavataan, vaan tapa millä ollaan.
Minä olin 15 vuotta kestäneessä suhteessa, joka alkoi netissä. Muitakin lyhytkestoisempi a tapailuja on sitä kautta löytynyt. Lähes kaikki ihan täyspäisiä ihmisiä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta meni tässä viimeisimmässä yrityksessä, ja oli koko ajan ihme fiilis siitä että joku mättää. Pieniä ihmetyksen aiheita ja ristiriitaisuuksia ilmeni koko ajan, outo epämääräisyys kaihersi, mutta yhteinen aika oli kivaa ja mies kuulema rakasti. No kun sitten alkoi etääntyä ja yhteydenpito väheni ja nostin kissan pöydälle, niin mies tunnusti sepittäneensä vaikka mitä juttuja ja ei kuulemma jaksanut enää pinnistellä asian kanssa. Varattu ei sentään ollut mutta lähes kaikessa muussa oli ollut värikynä käytössä. :o Ja minä en mitään superihmistä olisi tarvinnut vaan ihan normaalin kaverin. Kuulema ei edes oikeasti käy töissä kuin jossain kuntoutujien työpajoissa. Ja ongelma ei siis oo se että käy, vaan se että valehteli niin paljon. :(
Mikä se sitten olisi täyspäinen? Itse kullakin on omat ongelmansa. Kelepuuttaisitko työttömän joka ei käy edes niissä kuntoutumispajoissa, tuhraa netissä kaiket päivät mutta ei kaunistele?
Meillä tulee 12. avioliittovuosi nyt täyteen.
Ehkä ei olla sitten ihan täyspäisiä.
Vaan lietkö sinäkään ap, jos sinutkin netistä löytää..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli siis ihan persoonallisuus häiriöinen joka oli sepittänyt kokonaisen vale-elämän. Kyse ei ollu minkään palkan pyöristämisestä parilla sadalla ylöspäin. Ja ihan tavallidta miestä etsin, eikä joku työllistetty oo mikään nou nou. Mutta se on että väittää olevansa normi päivätöissä rakennuksilla mutta oikeesti pätkinä jossain pajoilla kun ei työkykyinen. Esitti lapsirakasta ja kuulema monta kummilasta, no ei ole niitäkään yhtään oikeasti. Ja tämä jäävuoren huippu. Ap
Pidän itseäni täysjärkisenä, en valehtele, en kaunistele, käyn töissä, ei ole diagnoosia. Nettiin menin koska sitähän kaikki toitottaa että deittailu tapahtuu siellä. Mutta erittäin outoa väkeä olen kohdannut kautta linjan. Eikä tartte netistä kumppanin löytäneitten loukkaantua, itehän tiedätte onko suhteenne täyspäinen vai ei ja jos on niin good for you. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kuulla. Ei sun kannata kuitenkaan toivoa menettää ja hylätä ajatusta siitä että sen miehen voisi netistäkin löytää. Olisko ollut mahdollista havaita "feikkiys" jotenkin aikaisemmin?
En oo nytkään etsimässä ketään mutta itse lähestyisin varmaan maata hipoen tuoden pahimmat vikani rehellisesti esiin. Jos niistä ei pääse yli niin ei toivoa varmaan olisi muutenkaan. :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä yleistä, olet vain tavannut väärän tyypin. Olisihan tuo voinut tapahtua vaikka olisitte tavanneet vaikka kaverin kautta.
Mieheni tuli minulle juttelemaan Facebookissa 2011. Olemme toistemme parhaat ystävät, naimisissa ja esikoinen tulossa. Olen äärettömän onnellinen ja välillä tulee pakokauhu ihan kun miettii miten pienestä oli tapaamisemme kiinni. En ole muita tavannut netin kautta ja silti aiemmat suhteet ei kestäneet. Ei se tapa millä tavataan, vaan tapa millä ollaan.
Yleensä kaverin kautta tavatessa saa samalla tutuilta edes jonkinlaista infoa ihmisestä. Silloin on kenellä tahansa melko korkea kynnys lähteä selitteleään ihan höpöhöpöjuttuja.
Ihan perussettiä tavismiehelle. Jos avoimesti "olet itsesi" niin ei kukaan nainen halua tavata. Värikynän käyttö pitää opetella jos netin kautta meinaa treffailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kuulla. Ei sun kannata kuitenkaan toivoa menettää ja hylätä ajatusta siitä että sen miehen voisi netistäkin löytää. Olisko ollut mahdollista havaita "feikkiys" jotenkin aikaisemmin?
En tiedä, harvoin nähtiin kun hänellä oli "työkeikkoja". Tosi asiassa oli niin väsynyt ja masentunut ettei kyennyt. Ensi kuukaudet ja aina tavatessa tosi normaali ja ihastunut, erittäin hyvin esitti. Ap
Hehe. Ihan saman tyypin olisit voinut löytää myös netin ulkopuolelta.. Taino todennäköisempää on, että et olisi löytänyt ketään sillä eihän Suomessa harrasteta live-deittailua. On vain yksinäisyys tai nettideittailu sen jälkeen kun nuoruuden bileikä on eletty ohi.