perheen perustaminen epäluotettavan/ailahtelevan miehen kanssa
Olen ollut kolme vuotta melko myrskyisässä parisuhteessa. Suhteen alku ei ollut helppo jo valmiiksi olevan luottamuspulan, sekä miehen taustan takia. Tiedän miehen pettäneen mm. exäänsä hyvin häikäilemättömästi.
Vannoo kasvaneensa ja muuttuneensa. Väittää haluavansa lapset ja kodin kanssani. Luonteeltaan on melko ailahtelevainen ja pelkään hänen lopulta jättävän mut puille paljaille mm nuoremman naisen takia. Mies on lisäksi tosi seksistinen.
Kännissä saattaa verrata exäänsä enkä ole varma onko päässyt siitä edelleenkään yli. On pitänyt tähän salaa yhteyttä selkäni takana ja puhunut musta huonoon sävyyn mm vanhoille exän ystäville.
Meillä on liitossa rakkautta ja tällä hetkellä kaikki hyvin. En ole enää ollenkaan varma haluanko perustaa perhettä miehen kanssa vaikka väittää kaiken olevan hyvin ja rakastavansa. Ennen kaikkea muuttuneensa..
Toisinaan mietin eroa ja haaveilen urakeskeisestä miehestä jollainen olen itsekin. Mies ei juuri osaa tukea mua järkevissä asioissa. Hänellä melkein kaikki pyörii seksin ympärillä. Silti rakastan häntä paljon.
Erota vai ei?
Kommentit (59)
Kunnon mies, joka tuo leivän pöytään. Se on viisas valinta.
Jo pelkän otsikon perusteella esireaktioni oli, että älä!
Parisuhteen arvo on juuri siinä, että tulee hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään ja voi aina luottaa siihen, että toinen on sinun puolellasi ja pysyy rinnallasi. Jos näin ei ole, ei kannata roikkua huonossa suhteessa vain siksi, ettei uskalla olla yksin.
Tuo exälle liehittely mun selän takana on ollut suurin kompastuskivi. Tämän sain tietää siis sattumalta. Siksi en luota mieheen juurikaan.
Ap
Lisäksi mua pelottaa lasten hankkiminen. Suurimmaksi osaksi sen takia, että mikäli rupsahdan niin tämä mies ei varmasti mua katsele. Tottakai väittää muuta..
Lisäksi kannattaa sektiota ja uskon tämän johtuvan siitä, ettei alapääni muutu huonommaksi. Tiedän tän kuulostavan karsealta mutta se on totta.
Mulla on hyvä ura ja koulutus, mutta jos mies jättää niin en halua lapsen kanssa jäädä kotiäidiksi.
Ap
Ihan tosissaanko harkitset lapsia moisen kanssa? Jospa ei kuitenkaan. Mies on häntänsä vietävissä oleva tuuliviiri eikä muuksi tule muuttumaan.
Luepa tuo keskustelunavauksesi ihan ajatuksella läpi. Jos tuollaista on mietittävä, niin ei taida olla sellainen suhde, että siihen kannattaisi lapsia ryhtyä tekemään?
Jättäisin tollasen ukon heti. Elä aikanaan lasta tuolaiseen SAIRAASEEN suhteeseen tee, se olisi miehelle vain pelinappula ja saisi rsuhassa vehtata sun takana myiden naisten kans mitä varmaan tekee jo nyt.
Miks ihmeessä edes tuollasessa suhteessa olet?
Jättäisin tollasen ukon heti. Elä aikanaan lasta tuolaiseen SAIRAASEEN suhteeseen tee, se olisi miehelle vain pelinappula ja saisi rsuhassa vehtata sun takana myiden naisten kans mitä varmaan tekee jo nyt.
Miks ihmeessä edes tuollasessa suhteessa olet?
Kyllä, olen lukenut eikä se hyvältä näytä.
En kuitenkaan usko, että tulen koskaan rakastamaan ketään samalla tavalla. Sen takia en pysty eroamaan. Läheisriippuvuutta mulla ei todellakaan ole.
Välillä toivon että löytäisin uuden ja rakastuisin. Mutta sitä ei vaan tapahdu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen lukenut eikä se hyvältä näytä.
En kuitenkaan usko, että tulen koskaan rakastamaan ketään samalla tavalla. Sen takia en pysty eroamaan. Läheisriippuvuutta mulla ei todellakaan ole.
Välillä toivon että löytäisin uuden ja rakastuisin. Mutta sitä ei vaan tapahdu.
Ap
Vaikka kuinka rakastaisit, tuo mies ei ole sen arvoinen, etkä varmasti tule olemaan onnellinen hänen kanssaan. Saat tietenkin tuhlata oman elämäsi häneen, mutta älä hanki lapsia huonoon suhteeseen.
Järkeäkin saa parisuhdeasioissa käyttää. Ainahan suhteen loppuminen on vaikeaa, niin se on kaikille muillekin. Siitä pääsee yli, ja sitten olet vapaa löytämään rakastavan ja mukavan miehen tuon ääliön tilalle. Vuoden päästä ihmettelet, mitä oikein joskus näit hänessä.
Mies on tosi hellä ja huolehtivainen. Meillä on mukavaa yhdessä. Hänessä on paljon myös hyviä puolia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen lukenut eikä se hyvältä näytä.
En kuitenkaan usko, että tulen koskaan rakastamaan ketään samalla tavalla. Sen takia en pysty eroamaan. Läheisriippuvuutta mulla ei todellakaan ole.
Välillä toivon että löytäisin uuden ja rakastuisin. Mutta sitä ei vaan tapahdu.
Ap
Huhuh, nyt kyllä kannattaisi miettiä _miksi_ olet rakastunut tällaiseen mieheen... isäsuhde, kiintymyssuhdemallit, itsetunto jne, you know :)
Latensa isäksi ei ikinä, ikinä pidä valita epäluotettavaa, ailahtelevaista miestä. Elämän tärkeintä päätöstä ei kannata tehdä tyhmänä ja sokeana.
Isäsuhde on ollut melko huono. Se on tosin nyt aikuisena korjaantunut.
Itsetunto on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Se on saman miehen takia saanut isojakin kolhuja. Silti koen olevani melko vahva.
Ap
Toivottavasti provo.
Senkun rakastat, älä jätä jos on niin kivaa. Mutta lasten hankkiminen, oikeasti?
Älä lasta tee tuohon kuvioon! Luota omaan intuitioosi. Jos välttämättä haluat niin jatka suhdetta ilman
lasta.
Vanhempana naisena sanon että älä koskaan lähde tekemään lapsia suhteeseen jossa ei ole luottamusta eikä kunnioitusta. Sinä et luota ja mies ei kunnioita sinua (etkä sinä pian häntä). Tuo suhteenne on korttitalo joka vain odottaa sortumistaan, lapsia siihen ei kannata alkaa tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen lukenut eikä se hyvältä näytä.
En kuitenkaan usko, että tulen koskaan rakastamaan ketään samalla tavalla. Sen takia en pysty eroamaan. Läheisriippuvuutta mulla ei todellakaan ole.
Välillä toivon että löytäisin uuden ja rakastuisin. Mutta sitä ei vaan tapahdu.
Ap
No on kyllä pahimman lajin läheisriippuvuutta, jos et voi jättää tuota sikaa ennenkuin on uusi kohde etsittynä.
Kannattaa itsenäistyä ennenkuin aloittaa yhtään suhdetta.
Mies vaikuttaa siltä että selviää seksuaalisuutensa kanssa ilman sinuakin. Ala arvostaa itseäsi, jos et halua olla pelkkä runkkutyyny.
Jätä väliin. Meillä on vain yksi elämä, enkä tällä järjellä tuhlaisi sitä enää mihinkään noin itsekkääseen olentoon.