Mies ei pidä äidistäni

Äitisi voi omassa kodissaan pomottaa ihan niin paljon kuin haluaa, mutta ei teidän kodissanne.

Omissa asioissaan saa pomottaa, mutta ei teidän perheenne asioissa.

Anopin masennus on ihan anopin oma ongelma. Ei teidän.

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri menneet naimisiin ja nyt on lapsi tulossa.

Nyt mieheni on ilmaissut, ettei pidä äidistäni. Äitini ei ehkä ole sosiaalisesti kaikkein lahjakkain. Hän sanoo asiat välillä töksäyttäen, vaikka ei tarkoita pahaa. Hän puhuu välillä hieman määräilevästi. Itse olen tähän tottunut eikä se minua haittaa. Menee toisesta korvasta ulos. Mutta ymmärrettävästi mieheni ei tästä pidä ja on nyt todella tuohtunut.

Aion puhua aiheesta äidilleni. Hän on jo valmiiksi hieman masentunut, joten toivottavasti ei masennu tästä lisää. Tiedän, että äitini puhuu määräilevästi, koska haluaa pitää puoliani.

Onko muilla kokemuksia, ettei puoliso ole pitänyt vanhemmistanne? Miten olette ratkaisseet asian?

Noin 99% suomalaismiehistä on kokenut tämän.

Minä en pitänyt appiukostani. Arvomaailmamme oli kovin erilainen. Hän oli kovapintainen vanha jäärä, joka hoiteli elämän kolhuja juomalla. Hän oli kovapintainen maalaisporvari, joka ei kuolemaansa mennessäkään ollut oppinut hyväksymään sitä, että tuli syrjäytetyksi työelämästä. Minä olen liberaalimpi ja suopeampi, joskaan en vastaavasti ehkä yhtä sitkeä tyyppi. Tulimme kuitenkin toimeen, koska osasimme käyttäytyä, ja tapasimme suhteellisen harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri menneet naimisiin ja nyt on lapsi tulossa.

Nyt mieheni on ilmaissut, ettei pidä äidistäni. Äitini ei ehkä ole sosiaalisesti kaikkein lahjakkain. Hän sanoo asiat välillä töksäyttäen, vaikka ei tarkoita pahaa. Hän puhuu välillä hieman määräilevästi. Itse olen tähän tottunut eikä se minua haittaa. Menee toisesta korvasta ulos. Mutta ymmärrettävästi mieheni ei tästä pidä ja on nyt todella tuohtunut.

Aion puhua aiheesta äidilleni. Hän on jo valmiiksi hieman masentunut, joten toivottavasti ei masennu tästä lisää. Tiedän, että äitini puhuu määräilevästi, koska haluaa pitää puoliani.

Onko muilla kokemuksia, ettei puoliso ole pitänyt vanhemmistanne? Miten olette ratkaisseet asian?

Noin 99% suomalaismiehistä on kokenut tämän.

Niitä ratkaisuehdotuksia kehiin sitten kun kysyttiin.

-ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri menneet naimisiin ja nyt on lapsi tulossa.

Nyt mieheni on ilmaissut, ettei pidä äidistäni. Äitini ei ehkä ole sosiaalisesti kaikkein lahjakkain. Hän sanoo asiat välillä töksäyttäen, vaikka ei tarkoita pahaa. Hän puhuu välillä hieman määräilevästi. Itse olen tähän tottunut eikä se minua haittaa. Menee toisesta korvasta ulos. Mutta ymmärrettävästi mieheni ei tästä pidä ja on nyt todella tuohtunut.

Aion puhua aiheesta äidilleni. Hän on jo valmiiksi hieman masentunut, joten toivottavasti ei masennu tästä lisää. Tiedän, että äitini puhuu määräilevästi, koska haluaa pitää puoliani.

Onko muilla kokemuksia, ettei puoliso ole pitänyt vanhemmistanne? Miten olette ratkaisseet asian?

Noin 99% suomalaismiehistä on kokenut tämän.

Niitä ratkaisuehdotuksia kehiin sitten kun kysyttiin.

-ei ap

No ei siinä mitään ratkaistavaa ole. Äitisi pomottakoon missä pomottaa, kunhan ei pomota teitä, teidän kotona, eikä sekaannu lastenkasvatukseen.

Miksi miehen sitten täytyisi pitää äidistäsi? Itse en voi sietää anoppiani eikä tämä minua, mutta ongelma on helposti ratkaistu: emme ole 13 vuoteen olleet missään tekemisissä keskenämme. Ei niin mitään ongelmaa.

Lähetä ne kuumailmapalloilemaan niin saavat jutella. Tai risteilylle jos ei niin vaikka ostoksille ikeaan.

Ei kaikista ihmisistä ole pakko pitää. Ihan peruskäytöstapoihin kuuluu, että edes yrittää tulla toimeen, ts. kunnioittaa sitä toista ihmistä. On kyse siitä miten asioihin suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen sitten täytyisi pitää äidistäsi? Itse en voi sietää anoppiani eikä tämä minua, mutta ongelma on helposti ratkaistu: emme ole 13 vuoteen olleet missään tekemisissä keskenämme. Ei niin mitään ongelmaa.

No meille tuli ero sen vuoksi. 18v ja pois oli vissiin tärkeää kuitenkin nämä kulissit. Se siitä parisuhteesta.

Juttelu molempien kanssa. Älä kerro äidillesi, ettei miehesi pidä hänestä. Kerro, että hänen tapansa puhua on miehellesi vieras, kun on tottunut erilaiseen kommunikointiin, joten pyydä äitiäsi hieman hiomaan puhetapaansa. 

Lyhyet lauseet jossakin asiassa voivat kuulostaa käskyltä, joka saa toisen vastustamaan.

Kerro äidillesi, ettet tarvitse puolestapuhujaa. 

Teillä on vielä suhteet alussa, että uskon, että siitä  voi tulla hyvää, jos äitisi ymmärtää myös miestäsi.

Äitisi on masentunut, mutta tämä asia on hyvä puhua ystävällisesti läpi. Masentunut ihminen on myös negatiivinen persoona usein, joten se miehesi pitämättömyys voi johtua osittain siitä. Ketään ei voi myös pakottaa pitämään kenestäkään.

Nyt on kuitenkin hyvä aika puhua, kun vauva tulossa ja vauvan synnyttyä äitisi on hyvä ymmärtää, että isovanhemmuutta voi hoitaa määräilemättä.

Juttelu on mielestäni se avain , juttele hyvässä hengessä ja syyttelemättä. Äitisi ei saa teidän kodissanne edes vaikuttaa määräilevältä.

Onnea vain!

Niin vielä, minulla ei ole ollut sitä ongelmaa, mutta lähellä on ollut. Ja jos ei asiasta puhuta, sehän pahenee.

Pitääkö äiti miehestäsi? Useinhan nämä tykkäämiset tai päinvastoin ovat molemminpuolisia ja ´ruokkivat toisiaan.`

Outo tilanne, en ole ennen kuullutkaan.

Jos oisin sinä, puhuisin äitini kanssa hänen töksäyttelystään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehen sitten täytyisi pitää äidistäsi? Itse en voi sietää anoppiani eikä tämä minua, mutta ongelma on helposti ratkaistu: emme ole 13 vuoteen olleet missään tekemisissä keskenämme. Ei niin mitään ongelmaa.

No meille tuli ero sen vuoksi. 18v ja pois oli vissiin tärkeää kuitenkin nämä kulissit. Se siitä parisuhteesta.

Meillä ei ole ikinä ollut mikään iso juttu. Kun kävi ilmi että miehen äiti ei tule hyväksymään minua ikinä poikansa vaimoksi, ja pilkkasi todella julmasti, niin päätin että parempi että pysymme erossa toisistamme. Mies käy lasten kanssa siellä kylässä ehkä kerran kuussa, mutta minä jään aina kotiin. Ei ole aiheuttanut kellekään mitään ongelmia. Anoppikin on varmasti tyytyväinen ettei tarvitse sitä "hänen poikansa elämän pilaajaa" katsella.

Tämähän on kaksisuuntainen tie. En oikein itsekkään pidä appivanhemmistani enkä juuri omistanikaan. Joten asumme 500 kmn päässä molemmista. Kumpikin huolehtii suhteet omiin vanhempiin satunnaisin puhelinsoitoin.

Kenestäkään ei ole pakko pitää, mutta silti voi käyttäytyä asiallisesti ja tulla toimeen. Jos ei tulla toimeen vähennetään kontaktit minimiin. Ei siitä mitään draamaa tarvitsr kehittää.

Jos aiotte olla tekemisissä, sinun ei kannattaisi alkaa välittäjäksi ja kasvattamaan aikuisia ihmisiä. Eivätkö he voisi keskustella keskenään asiat selviksi? Miehesi voisi olla aloitteellinen ja kertoa äidillesi ihan asialliseen sävyyn, mikä hänestä tuntuu ikävältä. Ehkä he pääsisivät askeleen lähemmäksi vähän parempia välejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme juuri menneet naimisiin ja nyt on lapsi tulossa.

Nyt mieheni on ilmaissut, ettei pidä äidistäni. Äitini ei ehkä ole sosiaalisesti kaikkein lahjakkain. Hän sanoo asiat välillä töksäyttäen, vaikka ei tarkoita pahaa. Hän puhuu välillä hieman määräilevästi. Itse olen tähän tottunut eikä se minua haittaa. Menee toisesta korvasta ulos. Mutta ymmärrettävästi mieheni ei tästä pidä ja on nyt todella tuohtunut.

Aion puhua aiheesta äidilleni. Hän on jo valmiiksi hieman masentunut, joten toivottavasti ei masennu tästä lisää. Tiedän, että äitini puhuu määräilevästi, koska haluaa pitää puoliani.

Onko muilla kokemuksia, ettei puoliso ole pitänyt vanhemmistanne? Miten olette ratkaisseet asian?

Noin 99% suomalaismiehistä on kokenut tämän.

Hah , että näinkin päin. Täällä on ketju , jossa 99 % miniöiden anopeista on suoraan h*lvetistä.

Vakavasti , ei kaikista ihmisistä tarvitse pitää riittää kun tulee toimeen normaalissa kanssa käymisessä.En mä mitenkään rakasta työkavereitani, mutta niiden kanssa elettävä.

Minimoikaa miehen ja anopin tapaamiset vain "pakollisiin" ,aikuinen ihminen pystyy pari tuntia feikkaamaan ihan sujuvasti.

Tapaa sinä äitiäsi kaksin niin ei määräile miehen kuullen.

Harvoin puoliso ja appivanhemmat missään ihanne liitossa ovat.Vanhempia ei voi valita ja puolison valitsemme itse.Ei siitä useimmiten mitään elämää suurempaa sielujen sympatiaa synny.

Vierailija kirjoitti:

Jos aiotte olla tekemisissä, sinun ei kannattaisi alkaa välittäjäksi ja kasvattamaan aikuisia ihmisiä. Eivätkö he voisi keskustella keskenään asiat selviksi? Miehesi voisi olla aloitteellinen ja kertoa äidillesi ihan asialliseen sävyyn, mikä hänestä tuntuu ikävältä. Ehkä he pääsisivät askeleen lähemmäksi vähän parempia välejä.

Hyvä ajatus sinällään, mutta kyllä minusta tämä äidin masennuskin on otettava huomioon. Jos asiasta ei jutella rakentavasti ja oikein, niin masentunut kokee sen pahemmin kuin ei-masentunut.

Ja jos mies ´ei pidä äidistä`, se vaikuttaa mitä sanoo ja miten sanoo.

Mielestäni tällä tyttärellä on oikea ajatus. Juttelee ensin äidilleen kauniisti.

Tie ´toisesta tykkäämiseen´voi olla pitkä, mutta minusta tärkeä tässä vaiheessa, kun vauvakin tulee.

Äiti ei saisi tulla pomottamaan silloin, mutta ehkä hän ei ymmärrä, mitä tekee ja jos se on hänen tapansa puhua ollut ties kuinka kauan, lienee hänelle normaalia, muttei miehelle.

Minä ainakin, jos lähden selvittämään jotakin asiaa jonkun kanssa, josta en pidä, menee ihan eri tavalla kuin minulle rakkaan ihmisen.

Yleensä aina kehotetaan poikaa laittamaan äitinsä ruotuun, kun anoppi tulee miniän kotiin pomottamaan. Eli keskustele rajoista miehesi kanssa ja sen jälkeen äitisi. Pidä kiinni näistä rajoista. Kotonaan ja omissa asioissa äitisi voi päteä miten tykkää ja miehesi pitää tulla toimeen. Vaikka sitten vähentää tapaamisia. Et voi alkaa vaatimaan äitiäsi muuttumaan, jotta miehesi pitäisi hänestä. Omat rajat toki.