Lue keskustelun säännöt.
Ero, kun lapset ovat jo omillaan
Pitäisikö erota ja etsiä onni muualta
30.10.2018 |
Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, että vanhemmat eroavat, kun lapset jo aikuisia ja omillaan. Miten lapset ovat suhtautuneet?
Meillä tilanne, ettemme löydä mieheni kanssa enää himoa/halua toisistamme, seksiä ei ole, hirveästi emme edes vietä aikaa yhdessä, molemmilla omia menoja paljon. Olemme kavereita, toisaalta ei riitojakaan.
Kommentit (14)
Mitä hyvää erosta olisi sinulle? Tuleeko elämästäsi yhtään sen mukavampaa, jos ottaisit oman kämpän? Tunnetko yleensäkään miehiä kohtaan himoja?
En nyt oikein keksi miksi tuossa tilanteessa pitäisi erota ja tehdä kaikkien elämä hankalammaksi. Sinulla on vain joku viidenkympin kriisi, josta et pääse irti, fiksua eron pohtiminen noin hyvässä tapauksessa ei mielestäni ole ja en usko, että lapsetkaan sitä ymmärtävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpaisi. Ei tarvitsisi nähdä mutsia samalla kun näkee faijaa
Sanoo teini 13 vee.
Tietysti kaipaan rinnalleni ihmistä, jonka kanssa voisin olla lähellä, tuntea, antaa ja saada rakkautta. Tätä en nykyisessä suhteessa saa. Talous on kunnossa, eli en tarvitse miestä elättämään itseäni.
AP
Pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu, eipä siihen lasten mielipiteet vaikuta mitä vanhemmat päättävät tehdä. Ja jos eroatte ystävinä, niin lasten ei tarvitse alkaa miettiä voiko teitä kutsua juhliin/muihin tapahtumiin samaan aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kelpaisi. Ei tarvitsisi nähdä mutsia samalla kun näkee faijaa
Sanoo teini 13 vee.
Ei vaan maisteriteini 31 wee. Kiva tietysti sinulle, jos pidät kaikista ihmisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää erosta olisi sinulle? Tuleeko elämästäsi yhtään sen mukavampaa, jos ottaisit oman kämpän? Tunnetko yleensäkään miehiä kohtaan himoja?
En nyt oikein keksi miksi tuossa tilanteessa pitäisi erota ja tehdä kaikkien elämä hankalammaksi. Sinulla on vain joku viidenkympin kriisi, josta et pääse irti, fiksua eron pohtiminen noin hyvässä tapauksessa ei mielestäni ole ja en usko, että lapsetkaan sitä ymmärtävät.
Jos sattuisit löytämään suuren rakkauden elämä muttuisi aika paljon paremmaksi nykytilanteesta. Saattaa vain olla melko vaikeaa löytää sellaista..
Sellaisissa lapsissa, oli ikä mikä tahansa, on jotain pahasti vialla, jos suuttuvat/loukkaantuvat/traumatisoituvat vanhempien erosta silloin kun vanhemmat eivät toisiaan enää rakasta ja yhdessä viihdy. Minkälainen jälkikasvu haluaa tuomita vanhempansa tuhlaamaan sen ainoan elämänsä olemalla yhdessä epäsopivan ihmisen kanssa, vain siksi kun itselle aiheutuu siitä jotain tunteita? Eri ihmiset, erilliset elämät, ei vanhemmuus tarkoita sitä, että sille ja lapsille on uhrattava se oma henkilökohtainen elämänsä ollakseen muille (lapsille) mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää erosta olisi sinulle? Tuleeko elämästäsi yhtään sen mukavampaa, jos ottaisit oman kämpän? Tunnetko yleensäkään miehiä kohtaan himoja?
En nyt oikein keksi miksi tuossa tilanteessa pitäisi erota ja tehdä kaikkien elämä hankalammaksi. Sinulla on vain joku viidenkympin kriisi, josta et pääse irti, fiksua eron pohtiminen noin hyvässä tapauksessa ei mielestäni ole ja en usko, että lapsetkaan sitä ymmärtävät.
Jos sattuisit löytämään suuren rakkauden elämä muttuisi aika paljon paremmaksi nykytilanteesta. Saattaa vain olla melko vaikeaa löytää sellaista..
Eli hormonit hyrräävät, mutta ei viitsi miehen kanssa edes yrittää mitään? Outoa. Viidenkympinkriisi iskee usein tuollaisiin naisiin ja he yrittävät vielä ulkonäön rippeillä saada jostakin mummotunnelista itselleen Miehen. Wou...
Vierailija kirjoitti:
Sellaisissa lapsissa, oli ikä mikä tahansa, on jotain pahasti vialla, jos suuttuvat/loukkaantuvat/traumatisoituvat vanhempien erosta silloin kun vanhemmat eivät toisiaan enää rakasta ja yhdessä viihdy. Minkälainen jälkikasvu haluaa tuomita vanhempansa tuhlaamaan sen ainoan elämänsä olemalla yhdessä epäsopivan ihmisen kanssa, vain siksi kun itselle aiheutuu siitä jotain tunteita? Eri ihmiset, erilliset elämät, ei vanhemmuus tarkoita sitä, että sille ja lapsille on uhrattava se oma henkilökohtainen elämänsä ollakseen muille (lapsille) mieleen.
Ap kirjoitti, että he ovat miehen kanssa kavereita, eivätkä riitele. Se on mielestäni todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä ap mitä lapsesi sanoisivat asiasta? Olisivatko he ihmeissään tempauksestasi ja pitäisikö sinun selitellä kovastikin syitä asiaan? Miten saisit heidät vakuuttumaan, että ette voi jatkaa entiseen malliin? Asettuisivatko he isän vai sinun taaksesi?
Naapurissa oli tällainen keski-iänkriisiero ja nainen lähti korot kopisten toisaalle miehen jäädessä vanhaan kotiin. Nainen pisti elämän ihan risaiseksi ja humputteli milloin missäkin puolisen vuotta. Kun eteen tuli kevät, niin hänellä tulikin ikävä kotiin ja niitä omia kukkapenkkejä ja myös miestä. Nainen olisi halunnut tulla kuopsuttamaan puutarhaa ja koska se oli ollut hänen ja miehen yhteinen harrastus, niin hän näki jo heidät yhdessä taas iloisena vierekkäin tiluksillaan juttelemassa kaikesta ja istumassa terassilla ihailemassa kättensä työtä. Mies vain ei halunnut ex-rouvaa takaisin, vaikka hänellä ei ollut silloin vielä ketään. Mies laitteli yksinään pihaa ja ennen juhannusta viereltä löytyi uusi emäntä.
Exä asuu rivarissa ja ei humputtele enää. Ystävät ympäriltäkin kyllästyivät rouvan nuoruuden etsimiseen ja rouva jäi yksin. Elämä on kuulema hyvin rauhallista nyt. Lapset eivät oikeastaan käy yhtään hänen luonaan ja kriisi vaihtui tylsyydeksi. Kun työpaikkakin saneerasi rouvan ulos, niin elämä on vain päivästä päivään nukkumista ja telkkarin tuijottamista. Miehellä taas on mukava ihana rouva, jonka iloisesta naurusta naapurit tykkäävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyvää erosta olisi sinulle? Tuleeko elämästäsi yhtään sen mukavampaa, jos ottaisit oman kämpän? Tunnetko yleensäkään miehiä kohtaan himoja?
En nyt oikein keksi miksi tuossa tilanteessa pitäisi erota ja tehdä kaikkien elämä hankalammaksi. Sinulla on vain joku viidenkympin kriisi, josta et pääse irti, fiksua eron pohtiminen noin hyvässä tapauksessa ei mielestäni ole ja en usko, että lapsetkaan sitä ymmärtävät.
Jos sattuisit löytämään suuren rakkauden elämä muttuisi aika paljon paremmaksi nykytilanteesta. Saattaa vain olla melko vaikeaa löytää sellaista..
Eli hormonit hyrräävät, mutta ei viitsi miehen kanssa edes yrittää mitään? Outoa. Viidenkympinkriisi iskee usein tuollaisiin naisiin ja he yrittävät vielä ulkonäön rippeillä saada jostakin mummotunnelista itselleen Miehen. Wou...
Tottakai hormonit hyrrää, en nyt sentään kuollut ole 🤣. Ja miehen kanssa yritetty, ei vain lyö tulta. Mutta tällä ei sinällään ole mitäön tekemistä kysymykseni kanssa. Kysyin kokemuksia aikuisten lasten suhtautumisesta vanhempien eroon.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä ap mitä lapsesi sanoisivat asiasta? Olisivatko he ihmeissään tempauksestasi ja pitäisikö sinun selitellä kovastikin syitä asiaan? Miten saisit heidät vakuuttumaan, että ette voi jatkaa entiseen malliin? Asettuisivatko he isän vai sinun taaksesi?
Naapurissa oli tällainen keski-iänkriisiero ja nainen lähti korot kopisten toisaalle miehen jäädessä vanhaan kotiin. Nainen pisti elämän ihan risaiseksi ja humputteli milloin missäkin puolisen vuotta. Kun eteen tuli kevät, niin hänellä tulikin ikävä kotiin ja niitä omia kukkapenkkejä ja myös miestä. Nainen olisi halunnut tulla kuopsuttamaan puutarhaa ja koska se oli ollut hänen ja miehen yhteinen harrastus, niin hän näki jo heidät yhdessä taas iloisena vierekkäin tiluksillaan juttelemassa kaikesta ja istumassa terassilla ihailemassa kättensä työtä. Mies vain ei halunnut ex-rouvaa takaisin, vaikka hänellä ei ollut silloin vielä ketään. Mies laitteli yksinään pihaa ja ennen juhannusta viereltä löytyi uusi emäntä.
Exä asuu rivarissa ja ei humputtele enää. Ystävät ympäriltäkin kyllästyivät rouvan nuoruuden etsimiseen ja rouva jäi yksin. Elämä on kuulema hyvin rauhallista nyt. Lapset eivät oikeastaan käy yhtään hänen luonaan ja kriisi vaihtui tylsyydeksi. Kun työpaikkakin saneerasi rouvan ulos, niin elämä on vain päivästä päivään nukkumista ja telkkarin tuijottamista. Miehellä taas on mukava ihana rouva, jonka iloisesta naurusta naapurit tykkäävät.
Aika vaikea uskoa, kuinka huonosti on käynyt eron ottaneelle naiselle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä ap mitä lapsesi sanoisivat asiasta? Olisivatko he ihmeissään tempauksestasi ja pitäisikö sinun selitellä kovastikin syitä asiaan? Miten saisit heidät vakuuttumaan, että ette voi jatkaa entiseen malliin? Asettuisivatko he isän vai sinun taaksesi?
Naapurissa oli tällainen keski-iänkriisiero ja nainen lähti korot kopisten toisaalle miehen jäädessä vanhaan kotiin. Nainen pisti elämän ihan risaiseksi ja humputteli milloin missäkin puolisen vuotta. Kun eteen tuli kevät, niin hänellä tulikin ikävä kotiin ja niitä omia kukkapenkkejä ja myös miestä. Nainen olisi halunnut tulla kuopsuttamaan puutarhaa ja koska se oli ollut hänen ja miehen yhteinen harrastus, niin hän näki jo heidät yhdessä taas iloisena vierekkäin tiluksillaan juttelemassa kaikesta ja istumassa terassilla ihailemassa kättensä työtä. Mies vain ei halunnut ex-rouvaa takaisin, vaikka hänellä ei ollut silloin vielä ketään. Mies laitteli yksinään pihaa ja ennen juhannusta viereltä löytyi uusi emäntä.
Exä asuu rivarissa ja ei humputtele enää. Ystävät ympäriltäkin kyllästyivät rouvan nuoruuden etsimiseen ja rouva jäi yksin. Elämä on kuulema hyvin rauhallista nyt. Lapset eivät oikeastaan käy yhtään hänen luonaan ja kriisi vaihtui tylsyydeksi. Kun työpaikkakin saneerasi rouvan ulos, niin elämä on vain päivästä päivään nukkumista ja telkkarin tuijottamista. Miehellä taas on mukava ihana rouva, jonka iloisesta naurusta naapurit tykkäävät.
Aika vaikea uskoa, kuinka huonosti on käynyt eron ottaneelle naiselle :D
Tällaisia naisia löytyy. Ihan hyvinhän hänellä asiat ovat, hän sai mitä ansaitsi. Niin makaa kuin petaa. Mies on todella mukava mies, joka on ihan alusta lähtien ollut tällä kylällä pidetty. Nainen taas oli hieman koppava ja yksioikoinen tyyppi, joka kyllä piti kukkapenkkinsä ojennuksessa. Törmään naiseen aina silloin tällöin kaupassa ja jutustelemme muutaman minuutin. Miehen ja myös uuden rouvan kanssa saatamme jutella tuon tonttien välisen ojan yli joskus tunninkin. Hyvä näin.
Mulle kelpaisi. Ei tarvitsisi nähdä mutsia samalla kun näkee faijaa