Kahden lapsen äiti, 46, sairastui vakavasti anoreksiaan

Jaa

Saisinpa anoreksian. Tai syövän. T. Masentunut ja yksinäinen läski

Vierailija kirjoitti:

Saisinpa anoreksian. Tai syövän. T. Masentunut ja yksinäinen läski

Anoreksia tai syöpä ei varmasti ainakaan helpottaisi tilannettasi. No, "läski" silloin et enää välttämättä olisi, mutta tuon tason ongelmat sinulle onnea tuskin toisivat. T. pahan anoreksian sairastanut 

Katoin ton dokkarin. Käsittämättömän kypsymättömän oloinen nainen, kuin kiukutteleva teini :( Ei kykyä (tai ainakaan ohjelmassa ei tuotu esille) ajatellä asiaa lastensa kannalta, saati puolison. En ihmettele, että liitto päättyi eroon. Huomionkipeä ja tarvitseva, mutta kuitenkin hoitomyöntyvyys huono ja omaehtoisuus päällimmäisenä. Tsemppiä hänen lapsilleen!

Vierailija kirjoitti:

Katoin ton dokkarin. Käsittämättömän kypsymättömän oloinen nainen, kuin kiukutteleva teini :( Ei kykyä (tai ainakaan ohjelmassa ei tuotu esille) ajatellä asiaa lastensa kannalta, saati puolison. En ihmettele, että liitto päättyi eroon. Huomionkipeä ja tarvitseva, mutta kuitenkin hoitomyöntyvyys huono ja omaehtoisuus päällimmäisenä. Tsemppiä hänen lapsilleen!

Tuliko sulle siis yllätyksenä, että yleensä mt-sairauksiin sairastuvilla ihmisillä on syytkin sille, miksi sairastuvat ja yleensä ongelmia on nimenomaan siellä psyykkisellä puolella? Ja että anoreksia sairautena hidastaa ihmisen aivotoimintaa ja saa ajattelemaan todella kapeanäköisesti, luonnollisestikin kun aivotkin ovat nälkiintyneessä tilassa. Syömishäiriötä sairastava saattaa vaikuttaa muille itsekkäältä ja huomionkipeältä, mutta se on se sairaus joka saa ihmisen käyttäytymään niin. Ja varmasti kaikesta tuosta huolimatta rakas äiti lapsilleen. Tosi ikävään sävyyn puhut ihmisestä ketä et edes tunne. 

Vierailija kirjoitti:

Saisinpa anoreksian. Tai syövän. T. Masentunut ja yksinäinen läski

Häpeä häiriintynyt setämies! Olet ruma - sisältä ja ulkoa! Kuvottava!

Koskettava dokumentti niin sairastuneen henkilön kuin hänen perheensä näkökulmasta. Toivottavasti he kaikki voivat nyt kaikella tavalla paremmin. 

Minun on vaikea ymmärtää anoreksiaa, että joku tietentahtoen haluaa romuttaa terveytensä jopa totaalisesti. Eikä halua parantua siitä.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikea ymmärtää anoreksiaa, että joku tietentahtoen haluaa romuttaa terveytensä jopa totaalisesti. Eikä halua parantua siitä.

Sinun kannattaisikin siis ehkä perehtyä asiaan hieman tarkemmin, jos ymmärryksesi on tuota tasoa. Anna kun korjaan sinulle pari asiaa, näin itse monta vuotta sitä sairastaneena. Minä en koskaan valinnut sairauttani. Sairastuin pikku hiljaa ja sairaus otti minusta vallan vaivihkaa ja kun tajusin suhtautumiseni syömiseen ja kehooni olevan pahasti vääristynyt, olikin jo liian myöhäistä vain muuttaa jo sairastunutta ajatusmaailmaa. Alussa sairaus (valheellisesti) antoi todella paljon; sen tunteen siitä että jokin on kontrollissa ja että koen onnistuvani jostain ja nimenomaan koska mieleni oli jo sairastunut, sain siitä kaikesta mielihyvää. 

Luuletko, että ihminen valitsee olla sairas ja viettää nuoruutensa mielummin sairaaloissa ja osastoilla kuin opiskelemassa ja kavereiden kanssa tavallisten juttujen parissa? Olen sairastanut monta vuotta ja vaikka haluankin toipua, se ei ole niin yksinkertaista. Mieli on pahasti vääristynyt, sairaus on muodostunut uudeksi identiteetiksi ja ottaa aikaa ja paljon työtä, että tästä voi toipua täysin.