Oliko muilla lapsuus 70ja 80-luvuilla tällaista?

Muistan vain että vanhemmat ryyppäsi ja riiteli, yksityiskohdat on harmaata mössöä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan vain että vanhemmat ryyppäsi ja riiteli, yksityiskohdat on harmaata mössöä.

Meillä ei ollut onneksi ryyppäämistä eikä riitelyä.

Ei ollut meillä tuollaista. Asuttiin kaksikerroksisessa omakotitalossa jossa oli kaikki mukavuudet. Aina oli auto perheessä, sitten kun äiti meni töihin lapsia ensin kotona hoidettuaan kaksikin autoa. 

Ruokaa oli aina riittävästi, mutta kyllähän se oli nykyaikaan verrattuna yksinkertaista ja ei-vaihtelevaa. Useimmiten ruoka oli perunaa ja lihaa eri muodoissa usein ruskean kastikkeen kanssa. Vihannekset oli lähinnä muutama kurkku- ja tomaattiviipale. Hedelminä tunnettiin lähinnä omena, banaani, appelsiini ja joskus harvoin oli päärynää.

Ravintoloissa meillä ei syöty koskaan, vaikka vanhemmat olivat hyvätuloisia. He olivat kuitenkin lähtöisin köyhistä maalaistaloista, ja molempien mielestä semmoinen ravintolasyöminen muuten kuin matkoilla oli kummallista rikkaiden ihmisten keekoilua. 

Mun äiti kokeili koko ajan uusia ruokia, välillä hyvinkin menestyksekkäästi ja toisinaan ei. Olimme köyhiä, äitini oli yksinhuoltaja. Asuimme vuokralla. Parempi elintaso meillä oli silloin kuin monilla nyt.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti kokeili koko ajan uusia ruokia, välillä hyvinkin menestyksekkäästi ja toisinaan ei. Olimme köyhiä, äitini oli yksinhuoltaja. Asuimme vuokralla. Parempi elintaso meillä oli silloin kuin monilla nyt.

Meillä ei valitettavasti kokeillut, ja koki muutenkin koko jokapäiväisen ruoanlaiton pakon ahdistavaksi ja naista alistavaksi toiminnaksi, varsinkin sitten kun meni töihin äitiyslomien ja hoitovapaiden jälkeen. Siihen aikaan ei miehet juuri osallistuneet kotitöihin, lastenhoitoon eikä ruoanlaittoon, joten äiti sai fyysisesti raskaan työnsä lisäksi vielä hoitaa tuon kaiken. Joten halusi päästä ruoanlaitosta niin vähällä kuin mahdollista ja laittoi vaan aina perunat kiehumaan ja paistoi jotain lihaa.

-3

Ei kuulosta ollenkaan tutulta, kun synnyin asuttiin kaksiossa, sittemmin rivarissa. Meillä oli ruokakin ns monipuolista, ei todellakaan vain ruskeaa kastiketta perunan kanssa. Kävimme myös ravintoloissa välillä ja matkoilla. Eli emme olleet köyhiä, vaikka emme myös varakkaitakaan.

Kiinankaalta kyllä oli usein :)

Olen syntynyt vuonna -71 ja aluksi asuttiin kolme henkeä yksiössä ja sitten muutettiin arava-asuntoon isoon kaksioon ja sieltä kolmioon. Onnellinen lapsuus minulla oli. Käytiin jopa kerran kuukaudessa ravintolassa sunnuntaisin syömässä.

Ei ollut. Asuimme isossa kaupungissa kerrostalossa. Rahaa ei ollut koskaan ylimääräistä. Kaikki meni elämiseen.

Ei kuulosta tutulta. Isä rakensi vaarini kanssa omakotitalon, joka valmistui ollessani 4-vuotias. Yksi auto oli, mutta se riitti, koska vanhemmat samassa työpaikassa. Vanhemmat olivat säästeliäitä (nyt kuuskymppisenä varsinaisia kitupiikkejä), mutta mulla oli aina kaikkea mitä tarvitsin. Äiti tykkäsi ruoanlaitosta ja oli hyvä kokki. Joulut varsinkin olivat ihania, kun sain lahjoja ison kasan. Vanhempani olivat vain 20- ja 23-vuotiaita, kun synnyin, mutta olivat todella hyvät vanhemmat. Tehtiin paljon kaikkea yhdessä, huolehtivat että panostin koulunkäyntiin, alkoholia käyttivät todella harvoin, olivat jo 80-luvun alussa omituisia siinä, etteivät itse polttaneet sisällä/autossa eivätkä antaneet vieraidenkaan polttaa.

Me asuttiin ihan tavallisessa lähiön kerrostalokolmiossa, joten asumisessa oli kyllä senaikaiset mukavuudet, pienessä vessassa kylpyamme ja taloyhtiössä saunavuoro kerran viikossa. Autoa ei ollut, mutta Helsingissä tietysti joukkoliikenne skulas ja koulut sain käytyä, mitäs sitä paljon muualle tarvi mennäkään :) Isän kuoltua äiti oli yksinhuoltaja, minä olin lapsista enää kotona. Äiti oli töissä asuinlähiömme alueella, oli kotona aina siihen mennessä kun mä tulin koulusta, kävi lähikaupassa, ruoaksi yleensä just perunaa ja kastiketta, kaalilaatikkoa ym. sen ajan tavallisia, yksinkertaisia (mutta niin hyviä) ruokia. Elämä tuntui ainakin minusta äärimmäisen turvalliselta, mukavalta, meillä ei riidelty, ryypätty, vaan kannustettiin ja rakastettiin lapsia. Iltaisin olla möllötettiin äidin kanssa kotona, juotiin teetä, syötiin jotain tiikerikakkua, ja katsottiin telkkarista niitä kahta kanavaa mitä silloin oli, tai mä ahmin kirjoja iltakaudet. Talvella kavereiden kanssa hiihdettiin ja pelattiin katulätkää, tai ihan vaan käveltiin ja ulkoiltiin. Kesällä käytiin uimassa, oltiin pihalla ja pelattiin kaikenlaista, yleensäkin oltiin ulkona suunnilleen koko ajan. Oli kyllä parasta aikaa ikinä.

Erikoista ettei kenelläkään ole ollut yhtä köyhää lapsuutta. Meillä sisaret lähtivät pois kotoa jo 15v. Ap

Asuimme omakotitalossa jonka itse rakensivat, 3 makuuhuonetta, keittiö, olohuone, sauna+kylppäri.

Molemmat vanhemmat töissä, duunareita.

Ravintoloissa en muista että kävimme.

Takapihalla kasvimaa josta perunoita ja tomaatteja. Sekä marjoja pensaista. Lähimetsiköstä mustikoita ja sieniä.

Isovanhemmilta joskus tuotiin perunoita.

Ajettiin Ladalla.

Asuttiin isossa asunnossa vuokralla. Pienellä elettiin ja mentiin mutta meillä oli esim. auto jolla kyllä ei ajeltu turhia eli ei käyty autolla esim. kaupassa jne. Äitini teki kaiken itse ruuista, leivonnaisista lähtien ja jopa vaatteita minulle. Ulkona pelmuttiin kaikki päivät kaverien kanssa. Pelattiin pihapelejä, laskettiin pulkalla, hiihdettiin ja kesällä asuttiin uimarannalla ja myöhemmin hevostallilla.  Kaikki olisi ollut huippuonnellista ilman isäni alkoholismia johon tärveltyi ihan varhaislapsuus. 

Ap:n kuvailemat olosuhteet kuvastavat paremminkin 50- ja 60-luvun olosuhteita, kuin 70- tai 80-luvun. Onhan se saattanut jollain tuollaista ollakin, mutta ei se mitenkään yleistä enää ollut. Tietenkään ruokavalikoimat kaupassa eivät olleet yhtä eksoottisia kuin nykyään, mutta kyllä ainakin meillä syötiin monipuolisesti vihanneksia ja kasviksia, lihaa ja kalaa. Marjoja käytettiin paljon. Valmisruokia tai "eineksiä" ei käytetty niin paljon kuin nykyisin, joku satunnainen purkkihernekeitto tai valmislihapullat tulee vain mieleen, ja nekin oli aina jotain erikoishetkiä, kun syötiin "valmisruokaa". Salaateista tulee mieleen kiinankaali, yhteen aikaan oli muotia siitä tehty salaatti (purkkiananaksella ryyditettynä :D), nykyään tulee kyllä harvemmin ostettua. Meillä oli useana kesänä oma kasvimaa, vaikka ei nyt missään maatilalla elettykään. Ja nyt kun tässä aloin muistella, niin kerran kun syötiin niitä valmislihapullia kastikkeessa, niin ne maistui ihan kalalle. Äiti ei antanut meidän syödä pullia, vaan keräsi ruuat roskiin ja sitä päiviteltiin pitkään, että miten ne silakalle maistui niin vahvasti. Se taisi olla viimeinen kerta kun niitä valmispullia näkyi meidän ruokapöydässä. 

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ettei kenelläkään ole ollut yhtä köyhää lapsuutta. Meillä sisaret lähtivät pois kotoa jo 15v. Ap

Oli kyllä, mutta 1960-luvulla. 1980-luku oli jo parempaa aikaa ja tuollainen köyhyys oli hyvin harvinaista.

Mekin lähdimme kotoa heti kun pystyimme, tai itse asiassa jo vähän ennen sitä. Ei sitä ryyppäämistä ja rähinää voinut katsoa päivääkään pitempään kuin oli pakko, eikä varsinkaan öitä.

Köyhiä olimme, mutta se näkyi enemmän vaatteissa kuin ruuassa. Vaatteita kierrätettiin sukulaisten kesken, ja usein meidän perhe oli se viimeinen pysäkki. Uusia vaatteita ostettiin vain koulusta , tai siis sosiaalilautakunnalta saadulla vaateavustuksella.

En muista, että ruuassa olisi pihistelty. Halpaahan se varmasti oli: oman maan perunoita, marjoja, itse pyydettyä kalaa ja riistaa. Ei ollut mitenkään harvinainen ruoka keitetyt perunat ja ruskea kastike ilman mitään lisäkkeitä, ei edes sikanautaa.

Asuttiin 4-henkisemä.perheenä vuokralla noin 50- neliön kämpässä. Kun olin 13 muutettiin uuteen omakotitaloon. Suihku yms oli aina.

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ettei kenelläkään ole ollut yhtä köyhää lapsuutta. Meillä sisaret lähtivät pois kotoa jo 15v. Ap

Meillä lapsilla oli köyhä lapsuus, aikuisilla oli varaa syödä hyvin, ryypätä ja ostella Aarikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikoista ettei kenelläkään ole ollut yhtä köyhää lapsuutta. Meillä sisaret lähtivät pois kotoa jo 15v. Ap

Meillä lapsilla oli köyhä lapsuus, aikuisilla oli varaa syödä hyvin, ryypätä ja ostella Aarikkaa.

Meillä oli aikuiset absolutistina, eivät koskaan ryypänneet.

Muutettiin heti syntymäni jälkeen uuteen kerrostalo kaksioon -75 ,sisko kun syntyi -82 muutettiin samassa talossa kolmioon, sieltä -90 ok-taloon missä isä asuu edelleen.

Lenkkisaunaan sai perjantaina aina limsapullon.

Kyllä meillä oli joskus kiinankaaliakin ;) Oli kyllä väkevää!