Tietävätkö ihmiset ympärilläsi rahatilanteestasi?

No eivät tiedä. Tuskin edes haluavat tietää, että olen köyhyysrajan alapuolella reippaasti sinnittelevä hylkiö.

Jostain syystä muille on muodostunut minusta kuva pihinä ja varakkaana kitupiikkinä. Ehkä johtuu siitä, että olen sinkku, en juuri käy missään ja ostelen aina hinta-alennettuja eväitä töihin.

Palkoista ei tule juteltua työpaikalla. Ehkä kannattaisi...

Vanhemmat, anoppi, omat sisarukseni tietävät hyvinkin paljon.

Yksi kaverini tietää jonkun verran. Muille en ole koskaan kertonut että minulla ei ole koskaan ollut lainaa tai että rakensimme talomme ilman lainaa jne.

En erityisesti salaile mutta en erityisesti kerro/esittelekkään omaisuutta.

Ei. Mua pidetään ihan vakavaraisena, esim. kaveri kysyi miksen ostaisi itselleni asuntoa. Millähän ostaisin kun tilistä ei koskaan jää penniäkään säästöön ja joudun muutenkin oikeasti laskemaan mihin arkiseen mulla on varaa. Usein ei mihinkään. Tai jos ostan jossain kuussa vaikka muutaman paidan (ihan H&M edullisia), joudun ennen tilipäivää lainamaan luottokortilta.

Kaikki tietävät että elän pienillä tuilla eikä mulla ole rahaa ylimääräisiin juttuihin. En ole nähnyt syytä peitellä asiaa.

Ei tiedä.

Asutaan vuokralla ja eletään ihan perusarkea. Meillä on uudehko auto (uutena meille ostettu) ja Matkustellaan muutamia kertoj vuodessa.

Säästötilille on n. 20 000e ja joka kuukausi se summa luonnollisesti kasvaa.

Olen huomannut, että ihmiset luulevat meillä olevan autolainaa ja käyvän halvemmilla mahdollisilla matkoilla, koska asutaan vuokralla.

Oikeasti meillä on ulkomailla aina 5 tähden hotellista huone ja kotimaassa otetaan hotellist yleensä sviitti.

Helpompi antaa luulla, ettei muita älä ärsyttää.

Ei ollamitään rikkaita, mutta tullaan ihan hyvin tpimeen.

Eivät tiedä että olen persaukinen ja joudun maksamaan ex-puolisonkin velkoja ja sitoumuksia. Olimme yhdessä 25 vuotta ja sinä aikana mies kusetti mua - ihan fiksua naista jolla on kaksi akateemista loppututkintoa - mennen tullen. Niin lähti yhteiset säästöt ja osa kuopuksen osakesalkusta miehen mukaan kun tämä muutti 20 vuotta itseään nuoremman naisen luo. Sit kävi ilmi että oli ostanut liittomme aikana sijoitusasuntojakin kaksin kappalein, rantatontin ja herra ties mitä muuta. Hävettää oma tyhmyys ja sinisilmäisyys. Mulle ei jääny kuin velkaa. Yhteinen asunto on yhä myymämättä mutta ei sillä eksälle merkitystä tietysti ole kun on varakas. Mulle sillä on iso haitta.

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä.

Asutaan vuokralla ja eletään ihan perusarkea. Meillä on uudehko auto (uutena meille ostettu) ja Matkustellaan muutamia kertoj vuodessa.

Säästötilille on n. 20 000e ja joka kuukausi se summa luonnollisesti kasvaa.

Olen huomannut, että ihmiset luulevat meillä olevan autolainaa ja käyvän halvemmilla mahdollisilla matkoilla, koska asutaan vuokralla.

Oikeasti meillä on ulkomailla aina 5 tähden hotellista huone ja kotimaassa otetaan hotellist yleensä sviitti.

Helpompi antaa luulla, ettei muita älä ärsyttää.

Ei ollamitään rikkaita, mutta tullaan ihan hyvin tpimeen.

Käteen jää siis kuussa n. 5000-7000e/kk

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä.

Asutaan vuokralla ja eletään ihan perusarkea. Meillä on uudehko auto (uutena meille ostettu) ja Matkustellaan muutamia kertoj vuodessa.

Säästötilille on n. 20 000e ja joka kuukausi se summa luonnollisesti kasvaa.

Olen huomannut, että ihmiset luulevat meillä olevan autolainaa ja käyvän halvemmilla mahdollisilla matkoilla, koska asutaan vuokralla.

Oikeasti meillä on ulkomailla aina 5 tähden hotellista huone ja kotimaassa otetaan hotellist yleensä sviitti.

Helpompi antaa luulla, ettei muita älä ärsyttää.

Ei ollamitään rikkaita, mutta tullaan ihan hyvin tpimeen.

Käteen jää siis kuussa n. 5000-7000e/kk

Kiva että teillä raha-asiat on noin hyvin. Miten minäkin saisin säästötilini (jos mulla sellainen ylipäätään olisi) varat kasvamaan "luonnollisesti", oikeesti ne karttuvat vaan laittamalla sinne lisää.

Olen yrittänyt pitää matalaa profiilia, mutta kai ne pakostakin huomaa, jos työtön ostaa kalliimman puoleisen asunnon.

Kukaan läheisistäni ei tiedä, että tililläni on kymmeniä tuhansia säästössä. Olen kuitenkin antelias ja reilu, joten he saavat minulta aina rahaa, kun tarvitsevat. Luulen, että on parempi pitää asia omassa tiedossa.

Meitä todennäköisesti pidetään rikkaampana kuin tilillä on käteistä.

Tai nytkin tili on miinuksella useamman tuhat euroa luotollisen tilin takia.

Meillä on iso maatila ja metsää suhteellisen paljon, mutta silti kaikki rahat menee vaikka eletään nuukasti eikä ole osteltu koneita.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä että olen persaukinen ja joudun maksamaan ex-puolisonkin velkoja ja sitoumuksia. Olimme yhdessä 25 vuotta ja sinä aikana mies kusetti mua - ihan fiksua naista jolla on kaksi akateemista loppututkintoa - mennen tullen. Niin lähti yhteiset säästöt ja osa kuopuksen osakesalkusta miehen mukaan kun tämä muutti 20 vuotta itseään nuoremman naisen luo. Sit kävi ilmi että oli ostanut liittomme aikana sijoitusasuntojakin kaksin kappalein, rantatontin ja herra ties mitä muuta. Hävettää oma tyhmyys ja sinisilmäisyys. Mulle ei jääny kuin velkaa. Yhteinen asunto on yhä myymämättä mutta ei sillä eksälle merkitystä tietysti ole kun on varakas. Mulle sillä on iso haitta.

Hei kertoisitko sinä tai joku muu että miten tällainen on mahdollista? Miten voin omassa avioliitossani välttää että näin tapahtuu? Suojaamista tavallinen avioehto?

Olen yh, ja kaikki olettaa mun olevan köyhä ja yksinkertainen. Asutaan vanhassa talossa. Todellisuudessa nettoni on 4300 (ulkoisesti en näytä miltään asiantuntijatyössä olevalta) ja me vaan rakastetaan tätä taloa. Ja kun velkaa ei ole liikaa, niin voidaan säästää ja matkustella. Matkalle kun lähdetään niin ihmiset pyörittelee silmiään, varmaan luulevat että vipillä mennään, koska yh.

Mä luulen että meitä pidetään paljon köyhempänä kuin ollaan, sillä ollaan mitoitettu kulumme niin että pärjätään yhdellä palkalla, vaikka kumpikin käy töissä. Tämä on mahdollistanut sen että meillä on paljon omaisuutta ja sijoituksia, jotka takaavat sen ettei esim työttömyys tai yllättävät laskut yms paljon hetkauta ja minä uskalla heittäytyä ensi vuoden aikana yrittäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä että olen persaukinen ja joudun maksamaan ex-puolisonkin velkoja ja sitoumuksia. Olimme yhdessä 25 vuotta ja sinä aikana mies kusetti mua - ihan fiksua naista jolla on kaksi akateemista loppututkintoa - mennen tullen. Niin lähti yhteiset säästöt ja osa kuopuksen osakesalkusta miehen mukaan kun tämä muutti 20 vuotta itseään nuoremman naisen luo. Sit kävi ilmi että oli ostanut liittomme aikana sijoitusasuntojakin kaksin kappalein, rantatontin ja herra ties mitä muuta. Hävettää oma tyhmyys ja sinisilmäisyys. Mulle ei jääny kuin velkaa. Yhteinen asunto on yhä myymämättä mutta ei sillä eksälle merkitystä tietysti ole kun on varakas. Mulle sillä on iso haitta.

Vaadi asunnon myyntiä, ota lakimies.

Törkeä äijä. Sitä en tosin tiedä, mitä äijän uuden puolison ikä kuuluu asiaan, oli vanhempi tai nuorempi. Huijatuksi voi joutua vanhempikin, kuten juttusi kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä että olen persaukinen ja joudun maksamaan ex-puolisonkin velkoja ja sitoumuksia. Olimme yhdessä 25 vuotta ja sinä aikana mies kusetti mua - ihan fiksua naista jolla on kaksi akateemista loppututkintoa - mennen tullen. Niin lähti yhteiset säästöt ja osa kuopuksen osakesalkusta miehen mukaan kun tämä muutti 20 vuotta itseään nuoremman naisen luo. Sit kävi ilmi että oli ostanut liittomme aikana sijoitusasuntojakin kaksin kappalein, rantatontin ja herra ties mitä muuta. Hävettää oma tyhmyys ja sinisilmäisyys. Mulle ei jääny kuin velkaa. Yhteinen asunto on yhä myymämättä mutta ei sillä eksälle merkitystä tietysti ole kun on varakas. Mulle sillä on iso haitta.

Hei kertoisitko sinä tai joku muu että miten tällainen on mahdollista? Miten voin omassa avioliitossani välttää että näin tapahtuu? Suojaamista tavallinen avioehto?

Yksinkertaista. Oma ammatti, omat tulot ja rahat ja omistussuhteet ja kulut joko puoliksi tai tulojen mukaan sopivassa suhteessa esim. 30/70 %. Avioehto on aivan välttämätön.

En tiedä. Enkä tiedä itsekään onko tilanteeni hyvä tai tavallinen.

Uskon että aika moni tietää että meidän verotettavat vuositulot ovat ihan hyvät (n. 200 000€ yhteensä) Ja ennenkuin aletaan nälviä siivellä eläjäksi, minä tienaan miestä paremmin, eroa tulee lähinnä paremmista bonuksista jotka nousukausivuosina ovat olleet ihan hyviä -joskin eivät mikään etukäteen varma juttu-

Sen lisäksi viime vuosina on tullut pari perintöä, yhteisarvoltaan 150 000€. Nämä perinnöt on sijoitettu.

Mutta on myös paljon velkaa (260 000€) ja kaksi kaiken irtoavan rahan syövää kiinteistöä. Lisäksi kierrätän ja ostan käytettynä melkein kaiken, en ole muodikas, en käytä kauneudenhoitopalveluita eikä mulle ole mikään ongelma mennä markettiin verkkareissa. Eli ulkoisesti en varmastikaan näytä tai vaikuta varakkaalta/hyvätuloiselta. Ja toisaalta velat huomioiden, en edes ole varakas.

Olin aina olettanut, että minua luullaan normaalin vakavaraiseksi, mitä olenkin. Eletään ihan perusarkea, vähän katson kaupassa hintoja, välillä ostan kirpparilta välillä kaupasta lapsille vaatteet. En ole kiinnostunut sisustamisesta enkä lastenvaatemerkeistä. Lapsen rattaat on siskolta saatu, toimii hyvin.

Viime talvena päätettiin lähteä Thaimaahan kolmeksi viikoksi. Asia tuli perhekerhossa puheeksi ja tilaisuuden lopuksi vetäjä kysyi vähän huolestuneen oloisesti, että onko meillä siihen varaa. Kerroin, että on, nauratti. Lopuksi hän sanoi, että onhan sitä teillä varmaan molemmilla luottokortit, että pärjäätte ja pääsette takas. (Olen neljättä vuotta kotona, ei ole tullut puheeksi, että minulla on reilu 3000€ kuukausitulot ihan kotonakin ollessa, mies tienaa myös hyvin.)