Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihastua näin järjettömästi alle kuukaudessa? Kokemuksia?
26.10.2018 |
Olen 35+ nainen, tänä syksynä eronnut pitkästä suhteesta, jossa ei moneen vuoteen ollut tunnetta kummankaan puolelta. Arkiasiat hoidettiin, ei riidelty, mutta ei myöskään puhuttu eikä kosketettu. Ero oli helpotus, eikä tuntunut ikävä kyllä oikein missään.
Elämääni käveli vähän aikaa sitten mies, jota kohtaan tunnen ihan järjetöntä ihastusta, kemiaa ja vetovoimaa. Ollaan tavattu monta kertaa viikossa ja puhutaan ihan kaikesta sekä viestit lentää jatkuvasti. Ollaan molemmat jotenkin sekaisin tästä suhteesta ja tämä tilanne on uusi kummallekin. Tuntuu oikeasti siltä, etten ole tuntenut aiemmin näin älyttömän paljon toista kohtaan näin lyhyessä ajassa tai ehkä ollenkaan? Toisesta ei saa tarpeeksi mitenkään, ikävä iskee jo siinä kohtaa, kun painaa oven kiinni takanaan ja tunne on täysin molemminpuolinen.
Ymmärrän, että kyse on varmasti alkuhuumasta, eikä toista voi vielä tuntea tässä ajassa. Mut enemmän kiinnostaisi, että onko jollekin käynyt samoin ja mitä sille suhteelle kävi?
Kommentit (62)
Kyllä on käynyt samoin. Pitkän suhteen jälkeen ero, olin päättänyt olla yksin mutta ihastuin. Jouduttiin pikavauhtia muuttamaan yhteen kun välimatka oli niin pitkä. Kaikki varmaan oletti ettei suhde kestä. Olin 30v. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta ja meillä kaksi lasta. Kummallakaan ei ollut ennestään lapsia ja molemmat olivat ajatelleet etteivät voi niitä saada, mutta näköjään sekin onnistui kun oikea sattui kohdalle 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo ole ihan normaalia. Noin sen pitääkin mennä. Vai etkö ole aiemmin kokenut ihastumista?
En ilmeisesti näin vahvasti ja nopeasti.
Ap.
Meillä se on tuommoista vieläkin, 4 vuotta ollaan yhdessä oltu :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on käynyt samoin. Pitkän suhteen jälkeen ero, olin päättänyt olla yksin mutta ihastuin. Jouduttiin pikavauhtia muuttamaan yhteen kun välimatka oli niin pitkä. Kaikki varmaan oletti ettei suhde kestä. Olin 30v. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta ja meillä kaksi lasta. Kummallakaan ei ollut ennestään lapsia ja molemmat olivat ajatelleet etteivät voi niitä saada, mutta näköjään sekin onnistui kun oikea sattui kohdalle 😊
Ihana kuulla, että pikaihastumisesta on seurannut pitkä suhde ja lapsia myös :)
Minulla on lapsia edellisen puolison kanssa, hoidamme asiat hänen kanssaan hyvässä yhteisymmärryksessä tällä hetkellä. Kun tunteita ei enää loppuvuosina ollut, niin ei tämä erokaan maata järisyttänyt kummankaan osalta onneksi. Uudella miehellä ei ole lapsia ja hän on 40v. Omia lapsiani en tietenkään ole tähän kuvioon "sotkenut" enkä vielä pitkään aikaan niin meinaa tehdäkään. Katsotaan ensin rauhassa tuleeko tästä jotain pidempää vai ei.
On ihan uskomaton olo tuntea olevansa näin elossa. Kaikki tunteet, mitkä vaan vyöryy päälle, ihastus, kaipaus, ikävä.
Ap.
Noinhan se pitää mennäkin eli molemminpuolinen ihastus, josta lähdetään tutustumaan ja syventämään suhdetta. Jotkut parisuhdeterapeutit ovat sitä mieltä, että iso alkuihastuminen on tärkeä sen takia, että kun myöhemmin elämässä väistämättä tulee myös vastoinkäymisiä, niin voi palauttaa mieliin ne alkuajat.
Olen itse yli viisikymppinen ja niin vaan muutama vuosi sitten vei mies samalla tavalla jalat alta. Seurusteltiin, soiteltiin joka ilta silloin kun ei voitu tavata, ja kuluneena kesänä neljän seurusteluvuoden jälkeen muutettiin yhteen. Eikä ihastuminen ole sammunut vieläkään, vaikka arki on tullut suhteeseen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan se pitää mennäkin eli molemminpuolinen ihastus, josta lähdetään tutustumaan ja syventämään suhdetta. Jotkut parisuhdeterapeutit ovat sitä mieltä, että iso alkuihastuminen on tärkeä sen takia, että kun myöhemmin elämässä väistämättä tulee myös vastoinkäymisiä, niin voi palauttaa mieliin ne alkuajat.
Olen itse yli viisikymppinen ja niin vaan muutama vuosi sitten vei mies samalla tavalla jalat alta. Seurusteltiin, soiteltiin joka ilta silloin kun ei voitu tavata, ja kuluneena kesänä neljän seurusteluvuoden jälkeen muutettiin yhteen. Eikä ihastuminen ole sammunut vieläkään, vaikka arki on tullut suhteeseen,
Ihanaa, onnea teille :)
Voi kumpa tämä tunne tosiaan kantaisi pitkälle. En muista, että aiemmassa pitkässä suhteessani (yli 10v) olisi ollut tämmöistä jalat alta -vetovoimaa missään vaiheessa.
Ap.
Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kauan on hienoa kun on nuo alkuhuuman voimakkaat tunteet ihastunut/rakastanut, mutta mitä sitten tulee tapahtumaan kun saapuu se ARKI eli todellisuus, ja ne mahdolliset ensimmäiset isommat riidat?
Ei nyt maalata piruja seinille, onhan se tietysti hienoa jos on löytänyt jonkun ihanan kumppanin ruuhkavuosien keskellä, kun tiedetään että se voi olla monille erittäin vaikeaa, mutta hienoa että ap:lle kävi hyvä tsägä.
Toivottavasti/vieläkö rakkaus kantaa kun järvet jäätyvät ja lumeen peittyy niityt vihreät.
Ai niin. Olen myös eronnut pitkästä suhteesta aika hiljattain. Se suhde alkoi niin, että ensimmäisen yhteisen yön jälkeen (joka oli myös ensitapaaminen) sanoin rakastavani tätä miestä. Jälkeenpäin ajateltuna ihme ettei mies juossut kovaa karkuun, mutta ilmeisesti tunsi samoin, sillä siitä alkoi yli 10 vuoden suhde, naimisiinkin menimme.
Että kyllä minä ainakin tiedän heti, mitä salamaihastuminen/rakastuminen on. :) Nautihan tunteesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+)
Nyt on kyllä pakko todeta, että jos tuo oma mies olisi puhunut rakkaudesta yhden tapaamisen jälkeen, niin olisin kyllä ottanut etäisyyttä.
nro 6
Hienoa, tuolta sen kuuluukin tuntua. Jos tuollaista pääsee kokemaan niin sen jälkeen ei enää kelpaa sellainen pelkästään paperilla hyvältä vaikuttava kumppani. Se on sitä todellista vetovoimaa. Eihän se toki sitä takaa, että suhde kestäisi, mutta ilman sitä on minusta outoa että ihmiset edes päätyvät yhteen. Vaikka kai järkiliittojakin on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+)
Nyt on kyllä pakko todeta, että jos tuo oma mies olisi puhunut rakkaudesta yhden tapaamisen jälkeen, niin olisin kyllä ottanut etäisyyttä.
nro 6
Varmasti suurin osa ihmisistä olisi - se on tämä meidän luontainen varovaisuus, joka estää heittäytymästä täysillä uusiin ihmissuhteisiin.
Itsehän olen tietoisesti pyrkinyt olemaan mahdollisimman "aito" siinä mielessä, että en jarruttele (positiivisia) tunteitani. Olen siis suunnattoman onnellinen, että kohdalle sattui samanlainen tyyppi joka ei laskelmoi ja pelaa vallitsevien normien ja sääntöjen mukaan. On ihanaa kun voi vaan nauttia ja heittäytyä tunteidensa vietäväksi!
Nyt ollaan ällörakastuneita, suunnitellaan jo joulua ja uuden vuoden aattoakin yhdessä. Ihan mahtava fiilis! :)
Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt näin kyllä. Ja huonommin kävi.
Yli kolmekymppisille osa-aikainen rakkaus olisi paras ja turvallisin vaihtoehto, ajan voisi jokainen pari itse määrittää. Esim 4h 2 kertaa viikossa.
tyryt kirjoitti:
Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin.
Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :)
Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa.
Perspektiivieroavaisuus!
treffit kirjoitti:
tyryt kirjoitti:
Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin.
Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :)
Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa.
Perspektiivieroavaisuus!
Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?
Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.
nr 6
Noin kävi mulle 5 v. sitten 45 vuotiaana ja huuma vaan jatkuu. Naimisissa ollaan. En voisi olla onnellisempi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on käynyt samoin. Pitkän suhteen jälkeen ero, olin päättänyt olla yksin mutta ihastuin. Jouduttiin pikavauhtia muuttamaan yhteen kun välimatka oli niin pitkä. Kaikki varmaan oletti ettei suhde kestä. Olin 30v. Nyt on oltu yhdessä 10 vuotta ja meillä kaksi lasta. Kummallakaan ei ollut ennestään lapsia ja molemmat olivat ajatelleet etteivät voi niitä saada, mutta näköjään sekin onnistui kun oikea sattui kohdalle 😊
Mukava lukea joskus näinkin positiivisia elämäntarnoita, tulee hyvälle tuulelle! Kiitos tästä ja onnea teille❤️
Eikös tuo ole ihan normaalia. Noin sen pitääkin mennä. Vai etkö ole aiemmin kokenut ihastumista?