Voiko ihastua näin järjettömästi alle kuukaudessa? Kokemuksia?

Lisää kokemuksia tämmöisestä?

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen 35+ nainen, tänä syksynä eronnut pitkästä suhteesta, jossa ei moneen vuoteen ollut tunnetta kummankaan puolelta. Arkiasiat hoidettiin, ei riidelty, mutta ei myöskään puhuttu eikä kosketettu. Ero oli helpotus, eikä tuntunut ikävä kyllä oikein missään.

Elämääni käveli vähän aikaa sitten mies, jota kohtaan tunnen ihan järjetöntä ihastusta, kemiaa ja vetovoimaa. Ollaan tavattu monta kertaa viikossa ja puhutaan ihan kaikesta sekä viestit lentää jatkuvasti. Ollaan molemmat jotenkin sekaisin tästä suhteesta ja tämä tilanne on uusi kummallekin. Tuntuu oikeasti siltä, etten ole tuntenut aiemmin näin älyttömän paljon toista kohtaan näin lyhyessä ajassa tai ehkä ollenkaan? Toisesta ei saa tarpeeksi mitenkään, ikävä iskee jo siinä kohtaa, kun painaa oven kiinni takanaan ja tunne on täysin molemminpuolinen.

Ymmärrän, että kyse on varmasti alkuhuumasta, eikä toista voi vielä tuntea tässä ajassa. Mut enemmän kiinnostaisi, että onko jollekin käynyt samoin ja mitä sille suhteelle kävi?

Voi tietenkin, aika säälittävää, jos aiemmassa suhteessasi ei ollut tuolleen normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+) 

Nyt on kyllä pakko todeta, että jos tuo oma mies olisi puhunut rakkaudesta yhden tapaamisen jälkeen, niin olisin kyllä ottanut etäisyyttä.

nro 6

Miksi ihmeessä? Et siis halua että sinua rakastetaan. Narsisti. Toisen tunteilla ei ole sinulle mitään väliä, hyväksikäyttäjä olet vaan.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Mä oon ihastunut monta kertaa noin ja aina saanut kuulla, että tunne on yksipuolinen. Kyllä v*tuttaa ja itkettää kuunnella näitä teidän tarinoitanne. Miten ihmeessä teihin ihastuu aina se sama heppu, johon tekin tunnette vetovoimaa? En käsitä, miksi itselleni aina käy niin, että niitä ei kiinnosta :( Viimeksi kun rakastuin niin tunnistan kaikki tässä luetellut tunteet ja tunsin niitä miestä kohtaan. Ainoa vaan, että aina mua nöyryytetään "elämän" taholta sillä, että mitään en saa. Rupeaa siis raivostuttamaankin kun ajattelen! Järkiliitossa kyllä olen ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+) 

Nyt on kyllä pakko todeta, että jos tuo oma mies olisi puhunut rakkaudesta yhden tapaamisen jälkeen, niin olisin kyllä ottanut etäisyyttä.

nro 6

Miksi ihmeessä? Et siis halua että sinua rakastetaan. Narsisti. Toisen tunteilla ei ole sinulle mitään väliä, hyväksikäyttäjä olet vaan.

Ihminen, joka rakastaa yhden tapaamisen jälkeen, ymmärtää rakkauden ihan eri tavoin kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Mä rakastuin just viime viikolla, itseasiassa koin/koettiin vahvoja tunteita jo ennen ensitapaamista. Ensitapaamisen aikana tunne vain vahvistui - ja oli onneksi molemminpuolinen. Treffien (25h) loppuvaiheessa poistettiin juhlallisesti deittisovellukset puhelimista yhdessä, se jälkeen ollaan viestitelty koko viikko ja rakkaudentunnustuksetkin vaihdettu. Huomenna toiset treffit... On ihan semmoinen olo kuin olisin 16-vuotias teini :D (Olen 40+) 

Nyt on kyllä pakko todeta, että jos tuo oma mies olisi puhunut rakkaudesta yhden tapaamisen jälkeen, niin olisin kyllä ottanut etäisyyttä.

nro 6

Miksi ihmeessä? Et siis halua että sinua rakastetaan. Narsisti. Toisen tunteilla ei ole sinulle mitään väliä, hyväksikäyttäjä olet vaan.

Ihminen, joka rakastaa yhden tapaamisen jälkeen, ymmärtää rakkauden ihan eri tavoin kuin minä.

Se onkin tunne, ei mitään sellaista s**tanan säätämistä ja laskelmointia, kuten sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Sovitaan sitten näin. Pääasia että puolisoni ja minä olemme onnellisia. Vaikea oli aamulla hänen kainalostaan töihin lähteä, kun siinä oli niin hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Sovitaan sitten näin. Pääasia että puolisoni ja minä olemme onnellisia. Vaikea oli aamulla hänen kainalostaan töihin lähteä, kun siinä oli niin hyvä olla.

Onkohan hänellä niinkään hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Sovitaan sitten näin. Pääasia että puolisoni ja minä olemme onnellisia. Vaikea oli aamulla hänen kainalostaan töihin lähteä, kun siinä oli niin hyvä olla.

Onkohan hänellä niinkään hyvä olla.

Mikä sinua painaa? Sinun tuntuu ainakin olevan kovin paha olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Sovitaan sitten näin. Pääasia että puolisoni ja minä olemme onnellisia. Vaikea oli aamulla hänen kainalostaan töihin lähteä, kun siinä oli niin hyvä olla.

Onkohan hänellä niinkään hyvä olla.

Mikä sinua painaa? Sinun tuntuu ainakin olevan kovin paha olla.

Sinun asenteesi, sinä et haluaisi, että keillään muilla, kuin kaltaisillasi fakki-idiooteilla olisi rakkautta, vaan tulet ketjuun arvostelamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

tyryt kirjoitti:

Hieno juttu, mutta jos rakkautta ruvetaan vannomaan viikon sisällä niin se on minusta vähän kummallista. Ihastuminen ja rakastaminen ovat vähän eri asioita kuitenkin, jälkimmäinen on sellainen kokonaisvaltainen asia jossa hyväksytään se ihminen vikoineen päivineen ja niitä ei vielä viikossa ja alkuhuumassa ehdi tulla esiin. Tai sitten ihmiset määrittelevät nämä kovin eri tavoin. 

Eli meinaat että salamarakastumisessa ei tajuta, että kukaan ei ole täydellinen, eikä olla jo valmiita hyväksymään ne tulevaisuudessa mahdollisesti ilmi tulevat puutteellisuudet? :) 

Jotkut ovat ihan kykeneviä ennakoimaan tämmöisetkin asiat, silloin sitä rakkautta ei tarvitse pantata vuositolkulla, kunnes kaikki mahdolliset viat ovat tiedossa. 

Perspektiivieroavaisuus! 

Olisitko valmis menemään naimisiin tuon ihmisen kanssa? Tapaamaan hänen sukunsa ja ystävänsä ja tutustuttamaan hänet omiisi, luopumaan omasta asunnostasi muuttaaksesi hänen kanssaan yhteen sillä ajatuksella, että todella jaatte koko loppuelämänne yhdessä? Hankkimaan lapsia, jos olette siinä iässä ja vielä suunnittelette lasten hankkimista? Sitoutumaan omaishoitajaksi, jos toiselle nyt puhkeaisi jokin vakava sairaus?

Itselleni ihastumisen ja rakastamisen ero on siinä, että minusta rakkautta on se, että on valmis sitoutumaan loppuiäkseen. Yhden tapaamisen tai edes yhden tai kahden vuoden seurustelun jälkeen en itse olisi ollut siihen valmis.

nr 6

Jos toinen rakastaa, ei hän vaadi minua tekemään sellaista, mitä en halua. Se on aina itselläni johtoajatuksena rakkaudessa. Sinä sen sijaan olet hyväksikäyttäjä, joka vain etsit suorittajaa omiin tarpeisiisi ja "vastalahjaksi" olet itsekin valmis kärsimään jotain ikävää. Tuollainen ei ole rakkautta :)

Sovitaan sitten näin. Pääasia että puolisoni ja minä olemme onnellisia. Vaikea oli aamulla hänen kainalostaan töihin lähteä, kun siinä oli niin hyvä olla.

Onkohan hänellä niinkään hyvä olla.

Mikä sinua painaa? Sinun tuntuu ainakin olevan kovin paha olla.

Sinun asenteesi, sinä et haluaisi, että keillään muilla, kuin kaltaisillasi fakki-idiooteilla olisi rakkautta, vaan tulet ketjuun arvostelamaan.

Jos olet onnellisesti rakastunut ja pelkkä rakkaasi ajatteleminenkin saa sinut hymyilemään, niin ei sitä kukaan ulkopuolinen pysty sinulta ottamaan pois. Hymyillään, rakastetaan, nautitaan elämästä. Life is good

Ap, anna palaa Frank, kaikki on vakuutettu! Itsellä vähän sama tilanne, olen kylläkin leski, mies kuoli 8 kk sitten. En ole tästä uudesta kaverista paljoa huudellut, vaan pitänyt ihan omana tietonani, sillä tässä leskiaikana on tullut ilmi, että täytyy surra tietyllä kaavalla ja tietyn aikaa (joiden mielestä vuosi) maata "leskenvuodetta". Huoh. Nyt elämääni on tullut pyörremyrskyn lailla mies, ja olen ihastunut. Nyt tulee kyllä paskamyrsky niskaan, kun pitää vähintään viisi vuotta surra, ennenkuin saa edes vilkaista kehenkään kaksilahkeisiin..mutta toisaalta meillä on vaan tämä yksi elämä, ja kun on nähnyt, että se elämänlanka on ohkainen ja päättyy kerrasta, niin..

Viime syksynä erosin 12 vuotta kestäneestä suhteesta, joka oli loppuvaiheessa hirveä (henkistä väkivaltaa, erosin kun tuli fyysinen laatu mukaan). Olin monta vuotta harkinnut eroa joten se oli vain helpotus. Olin päättänyt olla yksin ja nautin siitä. Kunnes... tapasin miehen johon ihastuin, hän ihastui minuun.

Nyt melkein vuosi seurustelua takana ja olen erittäin onnellinen. Emme asu yhdessä mutta suhteemme on aika arkinen ollut alusta asti, sillä kumpikin kertoi rehellisesti asiat, ei yritetty mitään ihmeellistä esittää olevamme. Nyt kun alun jännitys ja pahin huuma on haihtunut (tai onko edes?) on rento luottamus ja hyväksytty olo molemmilla. Olemme todella onnellisia.

Kuten moni muukin niin myös minä koin kuin eloon heräämisen. Yhtäkkiä aloin taas nauttia musiikista, tuntui että rakkauslaulut puhutteli minua, tunsin taas monia tunteita. En ikinä enää päästä itseäni kuolemaan sisäisesti alistavan ihmisen kautta.

n34

Kyllä se on varmasti ihan oikeaa rakkautta mitä ap ja Ibrahim tuntevat.

Vierailija kirjoitti:

Viime syksynä erosin 12 vuotta kestäneestä suhteesta, joka oli loppuvaiheessa hirveä (henkistä väkivaltaa, erosin kun tuli fyysinen laatu mukaan). Olin monta vuotta harkinnut eroa joten se oli vain helpotus. Olin päättänyt olla yksin ja nautin siitä. Kunnes... tapasin miehen johon ihastuin, hän ihastui minuun.

Nyt melkein vuosi seurustelua takana ja olen erittäin onnellinen. Emme asu yhdessä mutta suhteemme on aika arkinen ollut alusta asti, sillä kumpikin kertoi rehellisesti asiat, ei yritetty mitään ihmeellistä esittää olevamme. Nyt kun alun jännitys ja pahin huuma on haihtunut (tai onko edes?) on rento luottamus ja hyväksytty olo molemmilla. Olemme todella onnellisia.

Kuten moni muukin niin myös minä koin kuin eloon heräämisen. Yhtäkkiä aloin taas nauttia musiikista, tuntui että rakkauslaulut puhutteli minua, tunsin taas monia tunteita. En ikinä enää päästä itseäni kuolemaan sisäisesti alistavan ihmisen kautta.

n34

Ihanaa, onnea <3

Juuri tuo, että alkaa nauttia musiikista, auringosta, ystävien seurasta, töistä, arkijutuista, kaikesta ihan eri tavalla. Ja tietenkin ne tunteet, huh :)

Ap.

Sarjassamme asiat joita en koskaan tule kokemaan koska en pysty rakastumaan tai edes kunnolla ihastumaan keneenkään. Eli jos haluaa suhteen pitää enemmän tai vähemmän tyytyä johonkin mikä vain miellyttää.

Ap täällä taas, tulin hehkumaan tänne, kun en muualle voi :)

Kuukaudessa on tapahtunut niin paljon, en voisi olla onnellisempi <3

Olen ollut rakastunut, tunne oli molemminpuolinen. Vähitellen suhteeseen tuli rajut riidat, jolloin mies oli väkivaltainen. Puolentoista vuoden jälkeen erosin hänestä. Eli tuon kokemuksen jälkeen en tekisi isoja ratkaisuja umpirakastuneena. Suhde punnitaan siinä kohdassa, kun rakastumisvaihe on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuo ole ihan normaalia. Noin sen pitääkin mennä. Vai etkö ole aiemmin kokenut ihastumista?

En ole ap. Minä olen kokenut ihastumista, nyt olen peräti rakastunut, mutta se ei vaan ole molemminpuolista. Olisi ihanaa joskus ihastua niin että se mieskin on minuun ihastunut! Liekö pääsen sellaista kokemaan ikinä.

Järkisuhteeseen en enää ikinä halua.