Voi kauhistus. Vierailimme tänään päiväkodissa.

Pääasia kai, että lapsi saa siellä hyvää hoitoa. Siellä on muitakin virikkeitä kuin lelut: askarrellaan paljon, lauletaan, jumpataan, väritetään ja maalataan, jne.

Hoitajat oli musta ihania ja kohtelivat lapsia hyvin. Itse vaan ahdistun noin rumissa paikoissa. Ehkä lapset ei tajua.

Toisia ei haittaa yhtään, vaikka ympäristö näyttäisi miltä. Toisia taas ahdistaa, jos on ankean tai tylsän näköistä. Esimerkiksi miestäni ei haittaa, vaikka kodissa ei olisi mattoja lattialla, tauluja seinällä, sisutusesineitä tai -tekstiilejä. Jos lapsesi ei välitä asiasta, ole tyytyväinen. Me olemme erilaisia ja ihmiset suhtautuvat eri lailla asioihin.

Kun eivät tuota mitään, ei tarvitse myöskään välittää esteettisistä arvoista. Ole kuitenkin iloinen, että ilmapiiri oli hyvä : )

silloin keskityn lapsen ihailuun enkä katsele rumia sisustuksia. Kyllä se siitä.

Tiedän päiväkodin (Helsingissä) jossa henkilökunta sai jo rakennusvaiheessa olla mukana suunnittelemassa sisustusta ja yksityiskohtia ja lopputulos on huikean hieno: siellä on käytetty esim. materiaaleina katossa sellaista " olkea" tms. että vaimentaa ääntä tehokkaasti, niinpä siellä ei kuulu oikeastaan minkäänlaista meteliä mistään, vaikka talossa on yli 70 lasta. Tilat ovat kahdessa kerroksessa, siellä on lapsille oma taideateljee, jossa on tilaa ja välineitä maalata ja tehdä vaikka mitä. Päiväkodin entinen johtaja osti kirpputoreilta ja ulkomaanmatkoilta aina tuliaisia päiväkotiin, esim. kotileikeissä oli oikeita posliinikahvikuppeja. Päiväkodissa oli erittäin kodikas ja lämmin tunnelma ja siellä oli ihania leikkisoppeja ja koloja lasten eri leikeille ja portaikkoon oli aseteltu pieniä peilejä juuri pienten lasten mitoituksen mukaan, pienistä oli jännää tutkia itseään peilistä matkalla ylä- tai alakertaan. Siellä oli keinutuolia ja vanhoja lipastoja ja ihania vanhoja tavaroita joita lapset tutkivat mielellään. Henkilökunta viihtyi tosi hyvin ja talon hyvän hengen saattoi selvästi aistia kun tuli sinne sisälle.

Toivottavasti siellä on edelleenkin yhtä taianomainen tunnelma, vaikka kaupungin päivähoitopomot halusivat siirtää johtajan syrjään (hän ei aina " totellut" ylimpien tahojen määräyksiä vaan tilasi esim. heti sijaisia jos hoitajia oli sairaana, eli piti LASTEN puolta, ja siitähä ei byrokraatit pitäneet...).

Toivon, että kaikki lapset saisivat nauttia niin hyvästä hoidosta kuin mitä meidän lapsi sai Päiväkoti Rannassa!

Tänä päivänä lapset eivät " kunnioita" materiaa ja toisen omaa niin kuin ennen, vaan huoleti rikkovat ja tuhoavat kaiken minkä näkevät..

Okei, oli melko kärjistetysti sanottu, mutta olen työssäni huomannut että monet lapset kohtelevat tavaroita aivan miten sattuu.

En ostaisi mitään omilla rahoillani kiittämättömille lapsille.