Lue keskustelun säännöt.
Pyydätkö anteeksi, jos sinulle suututaan, vaikket olisi pahoillasi?
24.10.2018 |
Pyydätkö anteeksi silloinkin, jos koet toisen syytösten olevan aiheettomia? Vai ainoastaan silloin, kun itse olet oikeasti pahoillasi?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esitän yleisen tason pahoittelun, jotta tilanne alkaisi rauhoittua. Asioista ehtii keskustella myöhemmin lisää siinä vaiheessa, kun kummatkin ovat rauhallisempia.
Esitän pahoitteluni niin ivallisesti, että toinen todellakin tajuaa, että en sitä tarkoita, vaan halveksin häntä.
En peräänny vaan löydän melkein aina elävästä elämästä vertauksen jolla saan toisen ymmärtämään myös kolikon toisen puolen. Myönnän virheeni jos huomaan olevani väärässä. Tämä voi tosin tapahtua useita päiviä tapahtuman jälkeen.
Kyllä pyydän jos toinen osapuoli tuntee itsensä loukatuksi. Oikeasti en ole pahoillani juuri mistään, koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydän anteeksi jos olen pahoillani tai jos olen tehnyt jotain väärin tai jos anteeksipyyntö edistää tilannetta paljon jostain muusta syystä.
Voin pahoitella tilannetta vaikka en kokisi tarpeelliseksi pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pyydän jos toinen osapuoli tuntee itsensä loukatuksi. Oikeasti en ole pahoillani juuri mistään, koskaan.
Minä taas lähden selvittämään loukkaantujan kanssa mikä loukkaantumisen aiheuttaa ja lopulta pääsemme yhteisymmärrykseen siitä että ei ole ketään joka olisi loukkaantunut, ainoastaan samaistuminen harhaluuloihin tuottaa tuskaa. Yleensä taktiikkani ei onnistu ja minua pidetään tunteettomana robottina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olen pahoillani, jos tulen loukanneeksi.
Vierailija kirjoitti:
En peräänny vaan löydän melkein aina elävästä elämästä vertauksen jolla saan toisen ymmärtämään myös kolikon toisen puolen. Myönnän virheeni jos huomaan olevani väärässä. Tämä voi tosin tapahtua useita päiviä tapahtuman jälkeen.
Onko sinulla valmiiksi mietittynä näitä vertauksia tukalia tilanteita varten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt jaksa tätä taas.
Mitäs taas?
En minä ainakaan ole tällaista keskustelua ennen nähnyt. Mene muualle jos ei kiinnosta.
Pyydän. Koska sillä saa tilanteen rauhoitettua nopeimmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkää. Sillähän vasta toista osapuolta loukkaisinkin - valehtelulla.
Pyydän anteeksi vain, jos olen oikeasti pahoillani. Jos mulle suututaan turhanpäiten, poistun paikalta ja annan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan meneväni perättömistäkin syytöksistä ihan jäihin, oikeastaan jopa niistä. Seurustelin pitkään mustasukkaisen miehen kanssa, joka esimerkiksi kerran kaivoi puhelimestani keskusteluja jotka ymmärsi väärin. Menin niin paniikkiin, että pyysin anteeksi että olin loukannut häntä, vaikka todellisuudessa en ollut tehnyt mitään väärää. Tavallaan olin kuitenkin ”pahoillani”.
Olen varonut tekemästä samaa virhettä uudelleen, ja pahoittelen vain kun siihen on oikeasti aihetta. Se on vaikeaa, kun on tottunut myötäilemään toisen kaikissa oikuissa ja pyristelemään konflikteista ulos mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Koin, että anteeksipyytäminen on tehokkain keino.
En koskaan pyydä anteeksi toisen tunteita, koska jokainen voi ihan itse valita, miten kokee kokemisen. Eivät minun sanani tai tekoni niitä tunteita aiheuta, ne ovat sen loukkaantujan ihan omia.
En minä kiitä ääneen itseäni, kun saan toisen iloiseksi, vaikka ihan samasta asiasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pyydä anteeksi toisen tunteita, koska jokainen voi ihan itse valita, miten kokee kokemisen. Eivät minun sanani tai tekoni niitä tunteita aiheuta, ne ovat sen loukkaantujan ihan omia.
En minä kiitä ääneen itseäni, kun saan toisen iloiseksi, vaikka ihan samasta asiasta on kyse.
Miten ihmiset suhtautuvat sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Huomaan meneväni perättömistäkin syytöksistä ihan jäihin, oikeastaan jopa niistä. Seurustelin pitkään mustasukkaisen miehen kanssa, joka esimerkiksi kerran kaivoi puhelimestani keskusteluja jotka ymmärsi väärin. Menin niin paniikkiin, että pyysin anteeksi että olin loukannut häntä, vaikka todellisuudessa en ollut tehnyt mitään väärää. Tavallaan olin kuitenkin ”pahoillani”.
Olen varonut tekemästä samaa virhettä uudelleen, ja pahoittelen vain kun siihen on oikeasti aihetta. Se on vaikeaa, kun on tottunut myötäilemään toisen kaikissa oikuissa ja pyristelemään konflikteista ulos mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Koin, että anteeksipyytäminen on tehokkain keino.
Hyvää pohdintaa. Totta, tuo on hankalaa, jos ihmeellisiä syytöksiä ja epäilyjä tulee koko ajan. Pahoittelu voi silloin vahvistaa toisella sitä mielikuvaa, että hän varmaan jollain tavalla kuitenkin on oikeassa, kun toinen tuolla tavalla syytöksiin reagoi.
Joillekkin se anteeksipyynnön saaminen on pakkomielle. Kerran yksi työkaveri oli käyttäytynyt p*skamaisesti, ja sanoin sille sitten siitä suorat sanat. Lopulta sitten selvitettiin tätä "työpaikkakiusaamista" esimiehen voimin, minä siis olin se "kiusaaja".
Anteeksi pyytäminen ja pahoillaan oleminen ovat eri asioita. Voin olla pahoillani, jos toinen esim menettää työpaikkansa, mutta en mä ala sitä anteeksi pyytelemään, koska syy ei ole ollut minun. Pyydän anteeksi, jos olen tehnyt jotain väärin. Voin esittää pahoitteluni, jos olen toisen puolesta pahoillani. "Anteeksi, että tipautin vahingossa kukkamaljakkosi lattialle." "Olen pahoillani, että työsuhdettasi ei enää jatkettu".
Ei nyt jaksa tätä taas.