Miksi lapsi hermostuu ja ärtyy ihan kauheasti kun harjoitellaan kokeeseen?

Yleensä en kauheasti auta läksyissä, mutta kokeeseen lukuun autan/auttaisin mielellään kyselemällä. En tiedä, pitäisikö tuossa tilanteessa pysyä tiukkana ja vaatia normaalia äänensävyä, vai olla kiinnittämättä mitään huomiota tuskastuneisuuteen kunnes asenne joskus ehkä normalisoituu.

Haluaako siis apua tehtävien teossa? Haluatko olla perfektionisti, että kaikki lapsen läksyt ovat oikein? Vai riittääkö sinulle se, että ne ovat tehty, mutta korjattavaa voi olla?

Vierailija kirjoitti:

Haluaako siis apua tehtävien teossa? Haluatko olla perfektionisti, että kaikki lapsen läksyt ovat oikein? Vai riittääkö sinulle se, että ne ovat tehty, mutta korjattavaa voi olla?

Itse olen sanonut, että harjoitellaan yhdessä, kun Wilmassa näkyy kokeen lähestyminen. Lapsi sanoo joo, mutta kokeeseen lukuhetkellä menettää hermonsa suht heti. En ole liian perfektionistinen vaan keskityn positiivisen palautteeseen. Lapsesta tulee kuitenkin sellainen olo, kuin häpeäisi hirveästi pientäkin virhettä tai osaamattomuutta, en ymmärrä miksi :( Ap

Itsellä ainakin vanhemman jatkuva kyttääminen ärsytti. Ei koulussakaan opettaja istu yhden lapsen vieressä huohottamassa niskaan. Jos haluaa apua, niin pyytää sitä. Ja joskus kun alkoi turhauttamaan joku vaikea juttu, niin kiukutti niin paljon ettei halunnut miettiä asiaa jonkun toisen kanssa ainakaan heti.

Voisiko opiskelussa kannustaa kytkemällä viikkorahan koulumenestykseen? Esimerkiksi 2€ 9-arvosanasta ja 3€ 10-arvosanasta, muuta viikkorahaa voi sitten vähentää sen mukaan kuinka usein kokeita on

Koska sä et oikeasti osaa auttaa, luulet vaan.

Veikkaan, että hermostuu äitiin, joka ei anna käydä koulua itse.

Meillä vanhemman lapsen kanssa kokeisiin kuulustelu meni aina niin, että hermostui ja suuttui. Tämä vaihe oli joka kerta käytävä läpi ja sen jälkeen pystyi asiallisesti vastaamaan. Itse joka kerta toivoi, että kuulustelisin. Silti aina ensiksi piti äksyillä ennen kuin päästiin asiaan. Suuttumiseen riitti sekin, jos en heti osannut kysyä vaan ensiksi hiukan luin, että osaisin kysyä oleellisia asioita.

Itselläni kouluaikoina tuli hyvin epämukava olo siitä, kun toinen vanhemmista yritti auttaa läksyissä tai kokeisiin lukemisessa. Syyksi en ole saanut muuta keksittyä kuin sen, että läksyjen teko (samoin kuin soittoläksyjen harjoittelu tai mikään muukaan taiteellinen ilmaisu) tuntui hirveän yksityiseltä enkä halunnut, että muut ovat sitä todistamassa. Osittain siis epäonnistumisen pelko, osittain taas se, että olen aina ollut hirmuisen sisäänpäinsuuntautunut ja yksityinen. 

Usein läksy/lukutuokiot meni siihen että kirjoja heiteltiin ja itku tuli. Erityisesti matikan kanssa. Viime vuonna minulla diagnosoitiin dyskalkulia, "matikkalukihäiriö", joka vaikutti 1. luokalta asti itsekäsitykseeni oppilaana. 

Voi myös olla, että toisen vanhemmista tapa auttaa saattaa olla parempi lapsellesi. Itse pidin siitä, että iskäni auttoi kokeisiin lukemisessa kertomalla omia tietojaan opeteltavasta aiheesta (esim. taistelulentokoneista 2. maailmansodassa, joka auttoi jäsentämään tietoa eri tavalla, sekä oli helpompaa vain kuunnella kun toinen kertoi eikä tarvinnut itse alkaa kertomaan omilla sanoillaan ääneen, joka teki olostani kiusallisen). 

Nyt tässä tuli siis omat kaksi senttiä, ehkä auttaa jotain vanhempia :) 

Pointti siis: lapsellasi voi olla (HUOM: en ole täällä diagnosoimassa, sanompahan omien kokemusten pohjalta) jokin oppimisvaikeus/tarkkaavaisuusongelma, tai haluaa mieluummin opiskella omissa oloissa. 

Lapsi on laiska ja olisi mielummin tekemättä mitään. Koululaisten pitäisi osata huolehtia omatoimisesti läksyt ja kokeisiin lukeminen.

Jos kerran saa ok-numeroita nykyisellä tavalla, niin kannattaa vaan jättää lapsi rauhaan suurimmaksi osaksi. Olin itse samanlainen lapsena ja teininä, kokeisiin lukeminen ärsytti suunnattomasti sekä läksyjen teko ja tein kaiken vähän sinnepäin. Saatiin äidin kanssa usein huutoriidat aikaiseksi kokeisiin lukiessa tai läksyjä tehdessä. Sain silti ihan hyviä numeroita, koska opin tunneilla kuunnellessa niin hyvin että kokeet sujui.

Syytä en tiedä miksi ärsyynnyin niin paljon. Opiskelen tällä hetkellä töiden ohessa muutamaa avoimen yliopiston kurssia ja ärsyynnyn yhä välillä samalla tavalla opiskellessa siitä huolimatta että olen ihan itse valinnut opiskella :D nyt osaan vaan olla purkamatta sitä muihin.

Suosittelen välillä kannustamaan lasta ja itselläni ainakin toimi porkkanat, vaikka osa näkee sen lahjomisena. Eli lapselle ehtona että jos saa kokeesta ysin niin saa jonkun pitkään toivomansa asian. Mutta ei kannata koko aikaa kuitenkaan antaa tuollaisia ehtoja, vaan joskus satunnaisesti.

Lapsi saattaa ärtyä, kun puutut hänen asioihinsa. Jos kaikki menee jo hyvin miksi työnnät lusikkasi soppaan? Vai mikä on se lapsen hyvä numero...Jos se on 9-10, niin lapsi osaa valmistautua kokeeseen kyllä itse.

Voit kertoa, että sinuakin kiinnostaa millaisia asioita koulukirjoissa on ja kysyt koealueesta kysymyksiä ennen koetta.

Ajankohta myös ratkaisee. Lapsi ei jaksa illalla tehdä tai miettiä kouluun liittyviä juttuja. Mieluummin aamulla tai iltapäivällä.

Ihan normaalia käytöstä. Jos koulu sujuu, anna lapsen olla. Auta, kun pyydetään. Katso, että läksyt tulevat tehdyksi. Puutu vasta, jos ne jäävät tekemättä tai arvosanat laskevat.

Parin vuoden päästä kiukuttelu sen kun lisääntyy. Valitse taistelusi.

T. Ope ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako siis apua tehtävien teossa? Haluatko olla perfektionisti, että kaikki lapsen läksyt ovat oikein? Vai riittääkö sinulle se, että ne ovat tehty, mutta korjattavaa voi olla?

Itse olen sanonut, että harjoitellaan yhdessä, kun Wilmassa näkyy kokeen lähestyminen. Lapsi sanoo joo, mutta kokeeseen lukuhetkellä menettää hermonsa suht heti. En ole liian perfektionistinen vaan keskityn positiivisen palautteeseen. Lapsesta tulee kuitenkin sellainen olo, kuin häpeäisi hirveästi pientäkin virhettä tai osaamattomuutta, en ymmärrä miksi :( Ap

Minä en koskaan sano lapselle, että harjoitellaan yhdessä. Kun näen Wilmassa lähestyvän kokeen, niin kyselen esim. 5 päivää aiemmin onko hän jo alkanut valmistautumaan kokeeseen. Ja seuraavaksi milloin aloittaa sen? Kyselen koealueesta viimeisenä iltana.

Tuolla tyylillä viet lapseltasi onnistumisen ilon. Saatu numero on sinun ei lapsen.

Lapsen pitäisi itse opetella kokeisiin lukua eikä vanhemman prepata.

Anna edes yrittää opiskella itse, se sun vauva kasvaa, eikä tarvitse äitiä enää jokaiseen asiaan, yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää...

Sujuvatko polynomifunktiot ja itseisarvolaskut? Muistatko englannin toisen konditionaalin? Kuinka taipuu verbi "cut"? Jos valkoinen, pörröinen kaniini ja musta, sileäkarvainen kaniini saavat poikasia, niin minkälaisia ne poikaset ovat? Missä vaiheessa ajattelit antaa lapsen tehdä läksyt itse?

Ja kun hänen kuitenkin jossain vaiheessa pitää ottaa itse vastuu opiskelustaan, niin riittävätkö sinulle silloin ne tulokset, jotka hän saavuttaa, vai pitääkö hänen silloinkin saavuttaa ne tulokset, joita sinä odotat?