Lue keskustelun säännöt.
Onko oma henkilökohtainen onnesi tärkein asia elämässäsi?
Kommentit (118)
Onhan se. Olen onnellinen, kun läheisilleni on asiat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Kyllä mulle on tärkeintä elämässä, että lapsillani on kaikki hyvin.
Ei pelkästään mun, mutta myös mun perheen. Joissain hetkessä jonkun toisen onni on tärkeämpi kuin oma. Se voi olla ystävä tai joskus jopa tuntematon.
Onhan se. Toisaalta, en voi olla onnellinen jos joku rakastamani ihminen on onneton. Mutta kyllä, pyrin elämässä siihen että olisin itse onnellinen. Tämä ei toki tarkoita myöskään sitä että pyrkisin omaan onnellisuuteen jyräämällä muita, koska silloin en olisi onnellinen.
Kyllä on. Toki haluan kohdella muitakin mukavasti, mutten ole vastuussa siitä miten muut elämäänsä elävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Tärkein asia on oma terveys.
Se on kaiken muun edellytys.
On se siinä mielessä, että kun ensin huolehdin itsestäni, jaksan ja osaan sitten huolehtia muistakin. Jos jättää huolehtimatta omista tarpeistaan, muuttuu taakaksi itselleen ja muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Toki haluan kohdella muitakin mukavasti, mutten ole vastuussa siitä miten muut elämäänsä elävät.
Taustaa: olen elänyt masentuneen ihmisen kanssa, joka teki itsemurhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn
Juuri näin. Omien geenien jatkumon narsistinen palvonta on ainoa oikea ratkaisu!
Vierailija kirjoitti:
On se siinä mielessä, että kun ensin huolehdin itsestäni, jaksan ja osaan sitten huolehtia muistakin. Jos jättää huolehtimatta omista tarpeistaan, muuttuu taakaksi itselleen ja muille.
Tämä on aivan totta. Ei pysty antamaan toisille tukea, jos on takki aivan tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn
Aivan.
Se alentaa ihmisen eläimeksi, jonka tärkein tavoite on, että suku jatkuu.
Tässä kuviossa lapsivapaat ovat arvottomia, täysiä nollia.
Nyt 53 vuotiaana se vihdoinkin on. Näin pitkään piti elää ymmärtääkseen.
Tosin huono omatunto siitä vaivaa vielä välillä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se siinä mielessä, että kun ensin huolehdin itsestäni, jaksan ja osaan sitten huolehtia muistakin. Jos jättää huolehtimatta omista tarpeistaan, muuttuu taakaksi itselleen ja muille.
Eli itsestä huolehtiminen on vain väline vai?
Perimmäinen tarkoitus on siis huolehtia muista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se siinä mielessä, että kun ensin huolehdin itsestäni, jaksan ja osaan sitten huolehtia muistakin. Jos jättää huolehtimatta omista tarpeistaan, muuttuu taakaksi itselleen ja muille.
Eli itsestä huolehtiminen on vain väline vai?
Perimmäinen tarkoitus on siis huolehtia muista?
Turhaa kaikki. Mitä sitä huolehtia kenestäkään, edes itsestään. - kyynikko
Tavallaan on, mutta minulle silti kaikkein tärkeintä on lasteni hyvinvointi. Sen eteen tingin mielelläni omasta mukavuudestani, ja näin tekevät oikeastaan melkein kaikki vanhemmat. Ja pitääkin tehdä, siksi ihmettelen, miksi ketjussa alapeukutettiin kolmosen kommenttia.
Lasteni onni kumminkin lisää omaa onnellisuuttani, joten sikäli voisi ajatella oman onnellisuuteni olevan tärkeintä.
En usko, että kukaan ihminen on niin yhteiskuntatietoinen, että panisi yhteisen hyvän kaiken oman onnensa edelle. Yhteisön hyvääkin ajaessa saa itselleen mukavan tunteen siitä, että toimii oikein ja moraalisesti - joten tavallaan siitä saa henkilökohtaista onnellisuutta.
En siten ole ihan varma, onko henkiökohtaista onnea erotettavissa yhteisön onnesta, kuten ap tuntuu tekevän kysymyksessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se siinä mielessä, että kun ensin huolehdin itsestäni, jaksan ja osaan sitten huolehtia muistakin. Jos jättää huolehtimatta omista tarpeistaan, muuttuu taakaksi itselleen ja muille.
Eli itsestä huolehtiminen on vain väline vai?
Perimmäinen tarkoitus on siis huolehtia muista?
Ihmisen elämän tarkoitus tietysti pohjimmiltaan onkin huolehtia lajitovereista, se tuottaa ihmiselle alkukantaista tyydytystä joka omanakin heijastuu hyvinvointina. Silti ihminen, joka ei huolehdi itsestään elää sietämättömän, surullisen elämän ja se onnettomuus näkyy pidemmän päälle myös fyysisessä terveydessä. On myös vaikeaa olla aidon empaattinen ja nähdä muiden avuntarve, ellei ensin osaa kuunnella itseään ja pidä itsestään hyvää huolta.
Alkuun meinasin lähes ajattelematta vastata, että oma onneni on tärkeintä. Mutta teen paljon palkatonta hyväntekeväisyystyötä, jonka vastuu stressaa minua enemmän kuin se tuottaa minulle iloa. Olisin ehkä onnellisempi jos käyttäisin sen ajan rentoutumiseen, mutta toivon tulevaisuudessa kokemuksestani olevan hyötyä.
Pidän muutenkin muiden auttamisesta ja voisin silmää räpäyttämättä tehdä palveluksia vaikka tuntemattomille naapureilleni, mutta sehän tuottaa minulle iloa. :)
Vierailija kirjoitti:
Nyt 53 vuotiaana se vihdoinkin on. Näin pitkään piti elää ymmärtääkseen.
Tosin huono omatunto siitä vaivaa vielä välillä
Aivan suotta. Tuo on terve asenne elämään. Sen oppii viimeistän siinä vaiheessa, kun elämä on tarjonnut riittävän kovia läksyjä mitä siitä seuraa, jollei pidä riittävästi huolta itsestään, vaan ensisijaisesti aina toisista.
Kyllä on.