Onko oma henkilökohtainen onnesi tärkein asia elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn

Juuri näin. Omien geenien jatkumon narsistinen palvonta on ainoa oikea ratkaisu!

No jos palvoisi naapurin lapsia, olisi ped*fiili.

Ei kun naapurin onni, siksi kyttään niitä kaiken aikaa.

Sanotaanko näin, että minulla pitää olla omat asiat suht kunnossa, että minusta on eniten hyötyä rakkaimmilleni.

Eli: mulla ei saa olla nälkä, kylmä tai muu juttu, esim. sairaus, enkä saisi olla kovin murheellinen. Jos olotilani on edelläkuvattu, mun on tosi vaikea olla mukava kenellekään. Joten muiden takia mun on pidettävä huolta itsestäni ja pyrittävä onnellisuuteen, jotta voisin olla muille huviksi ja hyödyksi. Hampaat irvessä mukavan ja jaksavan leikkiminen oman surkean olotilan kanssa ei multa onnistu kovin pitkään.

Tuli sellanen mieleen, kun yks kaveri sanoi kuolleesta isästään, että isä ei KOSKAAAN valittanut mistään. No, eipä varmaan, koska oli tyytyväinen olotilaansa. Heidän perheessään äiti oli kotiäiti ja isukki teki töitään miten ja missä tahtoi. Ihan sai määritellä menonsa ja olonsa tämä kyseinen isukki. Kotihommiin ei tarvinnut koskea ellei halunnut. Todennäköisesti sellainen, joka ei valita koskaan on tyytyväinen olotilaansa. Ja sellainen joka valittaa koko ajan, on väsynyt ja olotila epämukava. Tietenkin ihmisten jaksaminen vaihtelee ihmisittäin, joku jaksaa 3 kertaa sen mitä toinen. Mutta sellainen ihminen, jolla on terveet elämäntavat ja joka on jatkuvasti väsynyt, ei ole kyllä laiska. Tämän luin jostain jokin aika sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn

Juuri näin. Omien geenien jatkumon narsistinen palvonta on ainoa oikea ratkaisu!

No jos palvoisi naapurin lapsia, olisi ped*fiili.

Mutta taipumusta siis on, palvominen geeneissä?

Olen pitkään pohtinut asiaa, onko se oma onni, muiden onni, omat geenit, oma kulttuuri, omat viitekehykset, oma perintö jälkeläisille, oman ihmiskunnan viisauden soihtu jota kannamme kollektiivisesti täällä kylmässä neljän kelvinin maailmankaikkeudessa. Onni on ehkä enemmän mielentila, myötätunto, myötäeläminen, rakastaminen. Ehkä ihmisen tarve ei ole olla rakastettu, edes itsensä toimesta, vaan todellisempi tarve on rakastaa ilman kahleita. Jopa tuskan voi kääntää päälaelleen kun ajattelee kivun vallitessa myötätuntoisesti kaikkia muita ihmisiä jotka myös kärsivät samoista kivuista. Ehkä tahdon sanoa että kivunkaan ei tarvitse olla painajaisunta.

Vierailija kirjoitti:

Tähänhän kuuluu vastata että "ei, tärkeintä on se että lapseni on onnellinen" ja lässyn lässyn

Miksi suhtaudut noin negatiivisesti? Kyllä osa ihmisistä ihan oikeasti kokee niin.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkään pohtinut asiaa, onko se oma onni, muiden onni, omat geenit, oma kulttuuri, omat viitekehykset, oma perintö jälkeläisille, oman ihmiskunnan viisauden soihtu jota kannamme kollektiivisesti täällä kylmässä neljän kelvinin maailmankaikkeudessa. Onni on ehkä enemmän mielentila, myötätunto, myötäeläminen, rakastaminen. Ehkä ihmisen tarve ei ole olla rakastettu, edes itsensä toimesta, vaan todellisempi tarve on rakastaa ilman kahleita. Jopa tuskan voi kääntää päälaelleen kun ajattelee kivun vallitessa myötätuntoisesti kaikkia muita ihmisiä jotka myös kärsivät samoista kivuista. Ehkä tahdon sanoa että kivunkaan ei tarvitse olla painajaisunta.

Tämä oli hienosti sanottu ja ajateltu.

Hyvä voittaa aina pahan.

Vierailija kirjoitti:

Sanotaanko näin, että minulla pitää olla omat asiat suht kunnossa, että minusta on eniten hyötyä rakkaimmilleni.

Eli: mulla ei saa olla nälkä, kylmä tai muu juttu, esim. sairaus, enkä saisi olla kovin murheellinen. Jos olotilani on edelläkuvattu, mun on tosi vaikea olla mukava kenellekään. Joten muiden takia mun on pidettävä huolta itsestäni ja pyrittävä onnellisuuteen, jotta voisin olla muille huviksi ja hyödyksi. Hampaat irvessä mukavan ja jaksavan leikkiminen oman surkean olotilan kanssa ei multa onnistu kovin pitkään.

Tuli sellanen mieleen, kun yks kaveri sanoi kuolleesta isästään, että isä ei KOSKAAAN valittanut mistään. No, eipä varmaan, koska oli tyytyväinen olotilaansa. Heidän perheessään äiti oli kotiäiti ja isukki teki töitään miten ja missä tahtoi. Ihan sai määritellä menonsa ja olonsa tämä kyseinen isukki. Kotihommiin ei tarvinnut koskea ellei halunnut. Todennäköisesti sellainen, joka ei valita koskaan on tyytyväinen olotilaansa. Ja sellainen joka valittaa koko ajan, on väsynyt ja olotila epämukava. Tietenkin ihmisten jaksaminen vaihtelee ihmisittäin, joku jaksaa 3 kertaa sen mitä toinen. Mutta sellainen ihminen, jolla on terveet elämäntavat ja joka on jatkuvasti väsynyt, ei ole kyllä laiska. Tämän luin jostain jokin aika sitten.

Se kaverisi on varmasti nähnyt oman isänsä vaikeissakin tilanteissa, haloo. Hänen mielikuvansa siitä ettei isä ikinä valittanut perustuu hieman laajemmalle käsitykselle kuin sun.

On. Sitä kautta myös läheisilläni on hyvä olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kyllä mulle on tärkeintä elämässä, että lapsillani on kaikki hyvin.

Niin mullekin. Mutta kyllä se lapsi huomaisi niin läheisenä jos olisin onnetin ja se verrottaisi hänenkin onneaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kyllä mulle on tärkeintä elämässä, että lapsillani on kaikki hyvin.

Silloinhan se juuri on sinun henkilökohtainen onneksi.

Ei, jos olisi niin olisin jo poistunut tästä maailmasta tai ainakin eronnut seksittömästä ja läheisyydettömästä liitosta. Läheisteni onni menee omani edelle. Haluan turvata vaimoni pärjäämisen kuolemani jälkeen ja jättää lapsilleni turvatumman elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kyllä mulle on tärkeintä elämässä, että lapsillani on kaikki hyvin.

Silloinhan se juuri on sinun henkilökohtainen onneksi.

*onnesi

Kyllä se oikeastaan on. Asun ja elän yksin. Perheelle/sisaruksille toki toivon hyvää myös. Muusta en stressaa, yritän elää kohtuullisesti ja muita haittaamatta, mutta itselleni.

Lapseni onni on tärkeintä, mutta se on käytännössä myös oma onneni joten aika hyvä systeemi.

Ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Kyllä mulle on tärkeintä elämässä, että lapsillani on kaikki hyvin.

Silloinhan se juuri on sinun henkilökohtainen onneksi.

Eihän. Vaan lasten onni on tärkeintä.

Ei, vaan lapseni onnellisuus on tärkeintä.

Ei ole.

Minusta ihmisen tehtävä on olla hyvä toisille ihmisille, luoda iloa ja positiivisuutta ympärilleen. Pelkkä oman onnen jahtaaminen ei kuulosta lainkaan elämältä, jota itse haluan elää.

Ainahan ei ole helppoa ajatella muitakin. Sen eteen onneksi pystyy tekemään töitä.

Jos kerran käsitteen "oma onni" saa itse määritellä, niin vastaus on KYLLÄ.

Olen tullut siihen tulokseen, että oma elämäni on minulle tärkeintä mitä voi olla. Vaikka minulla on lapsia, niin hekin sisältyvät siihen onnellisuuteen, heidän onnellisuutensa lisää minun onnellisuuttani.

Kannan itse vastuun onnellisuudestani, pyrin tekemään vastuullisia tekoja. Mielestäni se, että tekoni lisäävät onnellisuuttani tai säilyttävät sen tason, on merkki siitä, että teen oikeinta asioita.