Lue keskustelun säännöt.
Vuorotyöläisten puolisot
21.10.2018 |
Mieheni tekee todella pitkää (vähintään 12h) päivää ja tekee kolmivuorotyötä. Mieheni luonnollisesti saa työstään hyvää palkkaa, joten asumme töiden vuoksi hänen kotikaupungissaan. Minulla ei ole täällä oikein muita kuin työkavereita, jotka ovat minua reippaasti vanhempia, eläkeikää lähestyviä naisia. Olen lasten kanssa yksin suurimmaksi osaksi. Kuukaudessa miehelläni on yksi vapaa viikonloppu. Minä siis teen päivätöitä ma-pe. Olen todella väsynyt ja ennenkaikkea yksinäinen. Itken usein iltaisin tätä "kohtaloani". Mieheni ei ymmärrä minun suruani, ja lohduttaa että palkka kuittaa pitkät päivät. Ei kuittaa. Lisäksi hän kehottaa harrastamaan, mutta mites harrastat jos mukana on kaksi alle kouluikäistä. Tällä hetkellä elämä on yhtä suoritusta. Tulen töistä, haen lapset, teen ruuan, siivoan, leikin, ulkoilen, pesen lapset ja nukutan heidät. Odotan aina jotain. Nyt odotan joulua koska miehelläni on vapaata yhtäaikaa kanssani.
Miten te muut jaksatte tällaista? Ajattelen aina että auttaisi jos suku ja ystävät olisi lähellä. Onko se niin?
Kommentit (7)
Yksi vapaa kuukaudessa? Niinku mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vapaa kuukaudessa? Niinku mitä?
Siis miehelläni voi olla vapaat myös arkena, jolloin minä olen tietysti töissä.
Ymmärrän sinua. Mielestäni sinun hyvinvointi ja suhde pitää laittaa etusijalle. Teidän tilanteessa on täysin kohtuullista että miehesi vaihtaa päivähommiin, tai muutatte kotikonnuillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vapaa kuukaudessa? Niinku mitä?
Siis miehelläni voi olla vapaat myös arkena, jolloin minä olen tietysti töissä.
Mutta mies hoitaa silloin kodin ja lapset, joten sinun päiväsi on kevyempi.
Ap, meillä taas minä olen se, jolla on 12-tuntiset työpäivät. Ymmärrän kyllä miestäni, että hänelle kaatuu työpäivinäni aina iltahommat ruuanlaittoineen.
Mutta minä kyllä kompensoin tuota tekemällä arkivapaina kauppahommat, hoitamalla yksin pyykkihuollon ja viikkosiivouksen. Teen siis silti yli puolet kotihommista.
Se, mikä meillä ja teillä eroaa on, että myös mies on jossakin vaiheessa tehnyt vuorotyötä, joka on alallamme (olemme toimittajia) hyvin yleistä.
Lisäksi minulla ei ole koskaan viikonloppuisin töitä, joten saamme yhteistä aikaa silloin. Lapsemmekin ovat jo teinejä, joten voimme harrastaa oman halun mukaan.
Vuorotyön pitää olla yhdessä sovittu asia. Ja miehen pitää arkivapainaan ottaa enemmän vastuuta.
Pystyykö miehesi esittämään vuorotoiveita? Hänellähän on käytännössä neljä vapaapäivää viikossa, joten hän voisi pyytää vapaata jollekin tietylle päivälle, jolloin sinä pääsisit illalla töiden jälkeen harrastamaan ja mies hoitaisi lapset.
Lisäksi hänen kyllä pitäisi vapaapäiväiltoinaan hoitaa muksut ja koti, jolloin sinulle jäisi vain puolet viikon illoista - kun tuossa siis valitat, että elämäsi on yhtä suorittamista.
Kuulostaa siltä, että teillä mättää enemmänkin nyt kotitöiden jako kuin sinänsä miehesi vuorotyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi kuutoselle. Jos ap sun mies on kumminkin neljä päivää viikossa vapaalla, kai hän nyt silloin hoitaa lapsia ja kotia? On sun seurana iltaisin?
Ei toi mitenkään tavatonta ole muissakaan perheissä, että vapaita on vanhemmilla eri aikoihin. Yksityisyrittäjät, normimittaista työpäivää tekevät vuorotyöläiset, reissutyötä tekevät, iltatyössä olevat jnejne.
Neloselle myös tiedoksi, että kaikilla aloilla ei vaan niin helposti "vaihdeta päivähommiin". Asuinpaikan vaihto ei välttis myöskään ratkaise mitään, jos toinen joutuu työttömäksi. Päiväkotipaikatkin pitää hakea kesken hoitovuotta uudelleen.
Kotitöiden tasaisempi jako ainakin pitää järkätä ja nopeesti.
jssap?