lastenlapsettomuus

Kyllä silloin kun lapsia tehdään ollaan velvollisia myös isovanhemmiksi aikanaan.

En tosiaankaan halua lapsenlapsia kärsimään tähän maailmaan. 

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Turha sitten odottaa mitään kyläilyjä lapsilta tai lastenlapsista kun harmaakaihi ja reumatismi vaivaa ja lumet pitäisi luoda.

Ihana lukea, että on olemassa vanhempia, jotka haluavat lapsilleen kanssakäymistä isovanhempien kanssa. Mutta todella ikävää, etteivät jotkut isovanhemmat arvosta sitä. Itse en saa olla paljoakaan tekemisissä lastenlasteni kanssa, en edes heidän synttäreillään enkä jouluna. Tästä olen äärimmäisen surullinen.

Vierailija kirjoitti:

Ihana lukea, että on olemassa vanhempia, jotka haluavat lapsilleen kanssakäymistä isovanhempien kanssa. Mutta todella ikävää, etteivät jotkut isovanhemmat arvosta sitä. Itse en saa olla paljoakaan tekemisissä lastenlasteni kanssa, en edes heidän synttäreillään enkä jouluna. Tästä olen äärimmäisen surullinen.

Olet sössinyt ihan itse jotain.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Sotaorvot ovat pikkasen eri mieltä. Jopa ne joiden isät ovat kuolleet ennen lapsen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Sotaorvot ovat pikkasen eri mieltä. Jopa ne joiden isät ovat kuolleet ennen lapsen syntymää.

Vainiin, en tiennyt, että sotaorvot (myös ne joiden isät kuolivat ennen lastensa syntymää) kaipasivat/kaipaavat isovanhempiaan joita eivät koskaan ole tavanneet.

Vanhemmankaipuun kyllä ymmärrän, kyse olisi kuitenkin perheestä ja siitä, että jokainen lapsi tarvitsee jonkun huoltajan.

Omat isovanhempani olivat kuolleet jo kun synnyin, enkä heitä ole kaivannut. En kaipaa muitakaan sukulaisia joita ei ole ollutkaan elämässäni tai ole ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana lukea, että on olemassa vanhempia, jotka haluavat lapsilleen kanssakäymistä isovanhempien kanssa. Mutta todella ikävää, etteivät jotkut isovanhemmat arvosta sitä. Itse en saa olla paljoakaan tekemisissä lastenlasteni kanssa, en edes heidän synttäreillään enkä jouluna. Tästä olen äärimmäisen surullinen.

Mikä siihen on syynä? Normaali perheillä on hyvät välit lasten ja lastenlasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Turha sitten odottaa mitään kyläilyjä lapsilta tai lastenlapsista kun harmaakaihi ja reumatismi vaivaa ja lumet pitäisi luoda.

Mikä hitto teitä vaivaa? Missä on suvut, jossa rakastetaan kaikkia vaareista vauvoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi osaa kaivata jotain sukulaista jota ei koskaan ole ollutkaan lapsen elämässä. Tietty jos vanhemmat kokoajan surkuttelevat lapselle tilannetta niin lapsi oppii luulemaan olevansa jotain vailla.

Isovanhemmilla ei ole oikeutta lapsenlapsiin eikä täten velvollisuuksiakaan niitä kohtaan. Jos he päättävät olla hoitamatta niin sitten asia on niin. Tutustua tietty voisi muutenkin, kyläilemällä perheenä tai pyytämällä isovanhempia kyläilemään. Jos sekään ei sukulaisille sovi niin kannattaa antaa asian vain olla, tuskin sellaisista sukulaisista olisi mitään iloa jotka vastentahtoisesti tapaisivat lasta.

Turha sitten odottaa mitään kyläilyjä lapsilta tai lastenlapsista kun harmaakaihi ja reumatismi vaivaa ja lumet pitäisi luoda.

Mikä hitto teitä vaivaa? Missä on suvut, jossa rakastetaan kaikkia vaareista vauvoihin?

Ei sellaisia olekkaan ellei sitten ole kyseessä tosi pieni ja kiinteä suku. Ei ihmistä rakasta vain siksi, että se on sukua.

Ei siinä mitään, mutta turha olettaa että lastenlapsia inspaa suhteenluominen enää siinä vaiheessa kun ovat teini-iässä ja mummia/pappaa vihdoin jaksaa kiinnostua. Kyllä läheisen suhteen muodostumiseen tarvitaan läsnäoloa lapsuudessa.