Miksi ihmeessä kukaan vanhempi ottaa lapselle toisen tai jopa kolmannen etunimen kutsumanimeksi?
Mitä järkeä? Vaikeuttaa vain elämää ja antaa typerän vaikutelman.
Kommentit (11)
Lapsella on kaksi nimeä. Toinen haluttiin ehdottomasti kutsumanimeksi ja toinen on tärkeä ja rakas nimi suvusta. Ei vain mitenkään sovi yhteen tuossa järjestyksessä vaan kutsumanimi on toisena.
Minulla itselläni on myös eikä elämäni ole ollut sen vuoksi vaikea tai typerä.
Oikein viisas antaa lapselleen vain yhden etunimen, niin tämä ei pääse heittäytymään typeräksi.
No on se ärsyttävää. Mulla on myös kutsumanimi toisena nimenä. Pitää aina muistaa kun on tekemässä jotain virallista tai vaikka tilaamassa matkaa (nimi täytyy täsmätä passiin), että nyt se virallinen etunimi. Toisinaan lääkärissä tms. ei meinaa havahtua kun kutsutaan virallisella nimellä. Ja sitten on kuitenkin itse niin laiska, ettei jaksa käydä tekemässä nimenvaihdosta! Äidilleni olen kyllä jaksanut asiasta urputtaa. Syy oli kuulemma se, että ensimmäinen nimi oli niin kaunis mutta jo syntymästä asti mua oli kuitenkin kutsuttu sillä toisella nimellä, eivätkä sitten ”osanneet” enää sitä kutsumanimeä vaihtaa.
Mutta omien lasten kanssa olin tarkka että etunimi on se millä kutsutaan, eikä myöskään mitään viivanimeä tyyliin Anna-Mari.
Vierailija kirjoitti:
No on se ärsyttävää. Mulla on myös kutsumanimi toisena nimenä. Pitää aina muistaa kun on tekemässä jotain virallista tai vaikka tilaamassa matkaa (nimi täytyy täsmätä passiin), että nyt se virallinen etunimi. Toisinaan lääkärissä tms. ei meinaa havahtua kun kutsutaan virallisella nimellä. Ja sitten on kuitenkin itse niin laiska, ettei jaksa käydä tekemässä nimenvaihdosta! Äidilleni olen kyllä jaksanut asiasta urputtaa. Syy oli kuulemma se, että ensimmäinen nimi oli niin kaunis mutta jo syntymästä asti mua oli kuitenkin kutsuttu sillä toisella nimellä, eivätkä sitten ”osanneet” enää sitä kutsumanimeä vaihtaa.
Mutta omien lasten kanssa olin tarkka että etunimi on se millä kutsutaan, eikä myöskään mitään viivanimeä tyyliin Anna-Mari.
Mikset vaihda nimeäsi? Se on helppoa.
Jos esim haluaa lapselle nimet vaikkapa molempien suvuista, niin helpointa on valita kolmesta nimestä se sopivin kuin tehdä epäsointuva nimiyhdistelmä tyyliin Valtteri Ville Heikki, kun Ville Heikki Valtteri sointuu paremmin. Tietenkin voi antaa vain yhden nimen, jos tällainen on iso ongelma. Yleensähän lomakkeissa pyydetään alleviivaamaan puhuttelunimi eivätkä tutut monesti edes tiedä muita nimiä.
Mun äidin kutsumanimi on toinen nimi ja sitä on "kironnut" aikuisikänsä, vaikeuttaa elämään. Pitää ekaa nimeään ihan turhana.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidin kutsumanimi on toinen nimi ja sitä on "kironnut" aikuisikänsä, vaikeuttaa elämään. Pitää ekaa nimeään ihan turhana.
Äitis olisi helposti voinut vaihtaa nimensä vaikka silloin, kun sukunimikin vaihtui.
Vierailija kirjoitti:
No on se ärsyttävää. Mulla on myös kutsumanimi toisena nimenä. Pitää aina muistaa kun on tekemässä jotain virallista tai vaikka tilaamassa matkaa (nimi täytyy täsmätä passiin), että nyt se virallinen etunimi. Toisinaan lääkärissä tms. ei meinaa havahtua kun kutsutaan virallisella nimellä. Ja sitten on kuitenkin itse niin laiska, ettei jaksa käydä tekemässä nimenvaihdosta! Äidilleni olen kyllä jaksanut asiasta urputtaa. Syy oli kuulemma se, että ensimmäinen nimi oli niin kaunis mutta jo syntymästä asti mua oli kuitenkin kutsuttu sillä toisella nimellä, eivätkä sitten ”osanneet” enää sitä kutsumanimeä vaihtaa.
Mutta omien lasten kanssa olin tarkka että etunimi on se millä kutsutaan, eikä myöskään mitään viivanimeä tyyliin Anna-Mari.
Täsmälleen yhtä virallisiahan kaikki nimet ovat.
Minulta kysyi eräs tuttu joka kutsuu lastaan toiselta nimeltä että miksen minä kutsu omaa lastani toisella nimellään. Kiitos vaan, mitähän vikaa siinä etunimessä on, enpä tajunnut kysyä silloin, omituinen töksäytys!
Mun mielestä tämä on niin yhdentekevä juttu, etten tajua, miten joku jaksaa kiinnostua. Ihan yks lysti.