Pitäisikö katkaista välit lapsuuden kavereihin?

Olen pitkään miettinyt, pitäisikö minun katkaista välini lapsuuden ystäviini. En koe heihin mitään henkistä yhteyttä ja heidän juttunsa ovat kiinnostavat minua vain harvoin. Useinmiten nämä niin kutsutut kaverini joko ärsyttävät tai tylsistyttävät minua. Ja ennen kuin kukaan ehtii sanoa, niin tunne on saattaa kyllä olla molemminpuoleinen! Toisaalta osa porukastamme hehkuttaa säännöllisesti, kuinka ihanaa on, että olemme edelleen melkein 30 vuoden jälkeen näin hyviä ystäviä...

Meillä on sosiaalisessa mediassa melko aktiivisia ryhmiä ja näemme kaikki porukalla ainakin muutaman kerran vuodessa. Lisäksi tiedän, että muut kavereistamme näkevät ilman minua keskenään useamman, koska asuvat lähempänä toisiaan.

Tilanne vaivaa minua, koska se tuntuu tuntuu omituiselta: olen olevinani ystävä ihmisten kanssa, joista en piittaa pätkääkään. Mutta välien katkaisukin tuntuisi aika dramaattiselta ja suoraan sanottuna aika teinimäiseltä. En aina nykyäänkään osallistu kaikkiin tapaamisiin ja harvemmin kommentoin keskustelujakaan, koska olen usein muiden kanssa eri mieltä enkä viitsi vängätä ehdoin vastaan. Kuitenkin tuntuu rasittavalta nähdä päivittäin puhelimessa näitä viestiketjuja, vaikken niitä heti lukisikaan... Mitä tekisitte minun asemassani?