Olen epäuskoinen sekä surullinen. Tyttöni koulukuvat tulivat ja tytön kommentti oli "Mie oon tosi läski ja kamalan ruma!". 9-vuotias!
On totta, että tytön kaverit ovat "hennompia", tyttö kun on perinyt ladonnovi-hartiani ja paksun kaulani! Mutta lihava ei ole, siitä on ihan lääkärin lausuntokin kun käydään aina astmakontrolleissa sairaalassa ja siellä katsotaan myös pituus sekä paino. Viimeeksi käyty syyskuussa ja oli 148cm ja 37 kg , sanottiin että voisi jopa lihoa pari kiloa. Painon lisäksi suree mustia silmänalusiaan ja vähän lurppia luomiaan, mitkä yhdessä antavat aika uupuneen vaikutelman. Mutta eivät ne rumaksi tee ! Ja isompana voi hoitaa asian meikillä jos kovasti kiusaa...
Kysyin tyttäreltä onko joku haukkunut rumaksi, vastaus oli että ei ja sen jälkeen ei ole tahtonut puhua koko asiasta. Uhkasi että heittää kuvat roskiin, jos laitan ne esille enkä saa kuulemma antaa niitä kellekkään. Musta kolitsipaita ja sellainen tiukka kaulakoru eivät kieltämättä olleet paras asu kuvaan, tummaa taustaa vasten vaikea sanoa missä kehon selvät rajat ja kaulakoru saa kaulan näyttämään entistä lyhyemmältä... Silti kuvat ovat mielestäni kauniit ja oikein onnistuneet . Nyt kun saisin vielä lapsenkin vakuutettua asiasta. Että "olet kaunis. Olet hyvä noin. "
Kommentit (20)
Yritä vaan kovasti kehua / kannustaa häntä.
Ehkä on hyvä jättää kuvat talteen, laittamatta niitä esille ( ainakaan ihan vielä).
Lohduttavaa voisi olla myös tieto siitä, että kuva on vain yksi monista...Hänen ulkonäkönsä tulee vielä muuttumaankin, eikä se ikinä vaikuta siihen kuinka tärkeä ja arvokas hän on ihmisenä.
Ulkonäköä hehkutetaan koko ajan. Rumia poikia näkyy televisiossa, tyttöjä ei. Sieltä vika löytyy. Lapset eivät ole tyhmiä.
Tyttöä pitää kannustaa ja hänestä puhua arvostavasti jatkuvasti, myös muiden perheenjäsenten ja läheisten. Käsillä on tärkeät vuodet koko loppuelämää pohjustamaan. Kokemuksesta voin sanoa, että yksi pahasti sanottu lause voi aiheuttaa paljon itseinhoa tytön mielessä. Ja itseä ei kannata sanoa lihavaksi tytön kuullen vaan puhua itsestä ja kaikkien muidenkin ulkonäöstä arvostavasti.
Se vaan testaa sua. Sinnikkäästi sanot että pyh, olet kaunein kaikista!
Niihin koulukuviin ei ole tuskin yksikään lapsi 1lk- 9lk tyytyväinen.
Ei auta äitinä kuin kertoa totuus; paras kuva ikinä😊
Ja jossain vaiheessa kun ne kattoo kuviaan niin huomaavat miten älyttömän nättejä ovat olleet💕
Mun tekee mieli vieläkin heittää mun neljännen luokan kuva ikkunasta aina kun porukoilla käyn ! Kuvassa minulla on semmoinen vaakaraidallinen paita joten näytän tosi leveältä, nenänpielet rohtuneet ja herpes ylähuulessa koska olin just kuvauksen alla kovassa nuhassa ja semmoisella ohuella muovipannalla vedetty ohuet, vaaleat hiukset taakse kuin nuoltuna joten näytän kaljulta !
Mikähän siinä nelosluokassa on kun minunkin koulukuvani siltä ajalta on aivan kamala? :D
Laita kuvat piiloon ja anna myrskyn hieman laantua, mutta muista kertoa että tyttö on kaunis vaikkei kuva olisi onnistuneimmasta päästä. Ehkä hän on vain tullut siihen ikään että tästä lähtien kaikki viralliset potretit on vain 'ihan kauheita' vaikkei olisikaan.
En minäkään koskaan sanonut kotona vaikka koulussa kiusattiin.
Leveät hartiat ja leveä selkä ovat asia jonka jo pikkutyttö huomaa ja tajuaa, että kaverit ovat kapoisampia. Sana "ruumiinrakenne" on noin nuorelle vieras, sinun äitinä pitää selittää asia.
No tuota, veikkaan aika vahvasti, että tässä vaikuttaa sinun huono itsetuntosi, joka on alkanut näkyä lapsellakin. Kerrot, kuinka sinulla on "leveät ladonovi-hartiat" ja "paksu kaula", ja kuinka tällaiset ovat myös tytölläsi. Näet siis 9-vuotiaan lapsesi ulkonäön tällaisena: "leveät ladonovi-hartiat", "paksu kaula", "mustat silmänaluset", "lurpat luomet" ja sen jälkeen mietit, miksi tyttö pitää itseään rumana... Tämän lisäksi toki koulussa on joku saattanut pilkata, mutta sinun asenteesi ei kyll auta. Sinun tehtäväsi aikuisena on tukea tytön tervettä itsetuntoa. Eli hankit tarvittaessa apua omiin itsetunto-ongelmiisi ja tuet tyttöä kehumalla ja kannustamalla häntä.
Vierailija kirjoitti:
No tuota, veikkaan aika vahvasti, että tässä vaikuttaa sinun huono itsetuntosi, joka on alkanut näkyä lapsellakin. Kerrot, kuinka sinulla on "leveät ladonovi-hartiat" ja "paksu kaula", ja kuinka tällaiset ovat myös tytölläsi. Näet siis 9-vuotiaan lapsesi ulkonäön tällaisena: "leveät ladonovi-hartiat", "paksu kaula", "mustat silmänaluset", "lurpat luomet" ja sen jälkeen mietit, miksi tyttö pitää itseään rumana... Tämän lisäksi toki koulussa on joku saattanut pilkata, mutta sinun asenteesi ei kyll auta. Sinun tehtäväsi aikuisena on tukea tytön tervettä itsetuntoa. Eli hankit tarvittaessa apua omiin itsetunto-ongelmiisi ja tuet tyttöä kehumalla ja kannustamalla häntä.
Itsetuntoni on oikein hyvä, kiitos vain mutta faktahan on että hartiani ovat leveät ja kaulani lyhyt sekä paksu. Prjään niiden kanssa hyvin. Ja tytöllä on hyvin mustat silmänaluset, sekin on fakta jota ei voi ohittaa. En tietenkään huuda täällä päivittäin " VOI KUN MEILLÄ ON PAKSUT KAULAT !"
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, veikkaan aika vahvasti, että tässä vaikuttaa sinun huono itsetuntosi, joka on alkanut näkyä lapsellakin. Kerrot, kuinka sinulla on "leveät ladonovi-hartiat" ja "paksu kaula", ja kuinka tällaiset ovat myös tytölläsi. Näet siis 9-vuotiaan lapsesi ulkonäön tällaisena: "leveät ladonovi-hartiat", "paksu kaula", "mustat silmänaluset", "lurpat luomet" ja sen jälkeen mietit, miksi tyttö pitää itseään rumana... Tämän lisäksi toki koulussa on joku saattanut pilkata, mutta sinun asenteesi ei kyll auta. Sinun tehtäväsi aikuisena on tukea tytön tervettä itsetuntoa. Eli hankit tarvittaessa apua omiin itsetunto-ongelmiisi ja tuet tyttöä kehumalla ja kannustamalla häntä.
Itsetuntoni on oikein hyvä, kiitos vain mutta faktahan on että hartiani ovat leveät ja kaulani lyhyt sekä paksu. Prjään niiden kanssa hyvin. Ja tytöllä on hyvin mustat silmänaluset, sekin on fakta jota ei voi ohittaa. En tietenkään huuda täällä päivittäin " VOI KUN MEILLÄ ON PAKSUT KAULAT !"
Ap
Silti viestiesi perusteella sai sellaisen kuvan, että löydät jo omasta lapsestasi paljon huonoja ulkoisia piirteitä ja kiinnität niihin liikaa huomiota. "Asuvalinta kuvassa oli huono, lapsen kaula näyttää entistä lyhyemmältä". Kuka edes kiinnittää 9-vuotiaan lapsen kuvassa huomiota tuollaisiin asioihin?
7kg painoa pudotettavaa tytöllä. No kyllä se siitä. Toivotaan että ennen teini-ikää saavuttaa normaalin painon
Olet tässä keskustelussa listannut jo monia negatiivisia ulkoisia piirteitä lapsessasi, muttet yhtään hyvää. Se kertoo jo aika paljonkin ongelman ytimestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, veikkaan aika vahvasti, että tässä vaikuttaa sinun huono itsetuntosi, joka on alkanut näkyä lapsellakin. Kerrot, kuinka sinulla on "leveät ladonovi-hartiat" ja "paksu kaula", ja kuinka tällaiset ovat myös tytölläsi. Näet siis 9-vuotiaan lapsesi ulkonäön tällaisena: "leveät ladonovi-hartiat", "paksu kaula", "mustat silmänaluset", "lurpat luomet" ja sen jälkeen mietit, miksi tyttö pitää itseään rumana... Tämän lisäksi toki koulussa on joku saattanut pilkata, mutta sinun asenteesi ei kyll auta. Sinun tehtäväsi aikuisena on tukea tytön tervettä itsetuntoa. Eli hankit tarvittaessa apua omiin itsetunto-ongelmiisi ja tuet tyttöä kehumalla ja kannustamalla häntä.
Itsetuntoni on oikein hyvä, kiitos vain mutta faktahan on että hartiani ovat leveät ja kaulani lyhyt sekä paksu. Prjään niiden kanssa hyvin. Ja tytöllä on hyvin mustat silmänaluset, sekin on fakta jota ei voi ohittaa. En tietenkään huuda täällä päivittäin " VOI KUN MEILLÄ ON PAKSUT KAULAT !"
Ap
Lapsi on voinut kuunnella ja katsella vierestä äitinsä valittelua vaikka miehelle/ystävälle noista asioista ja alkanut kiinnittää itsessään huomiota samoihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota, veikkaan aika vahvasti, että tässä vaikuttaa sinun huono itsetuntosi, joka on alkanut näkyä lapsellakin. Kerrot, kuinka sinulla on "leveät ladonovi-hartiat" ja "paksu kaula", ja kuinka tällaiset ovat myös tytölläsi. Näet siis 9-vuotiaan lapsesi ulkonäön tällaisena: "leveät ladonovi-hartiat", "paksu kaula", "mustat silmänaluset", "lurpat luomet" ja sen jälkeen mietit, miksi tyttö pitää itseään rumana... Tämän lisäksi toki koulussa on joku saattanut pilkata, mutta sinun asenteesi ei kyll auta. Sinun tehtäväsi aikuisena on tukea tytön tervettä itsetuntoa. Eli hankit tarvittaessa apua omiin itsetunto-ongelmiisi ja tuet tyttöä kehumalla ja kannustamalla häntä.
Itsetuntoni on oikein hyvä, kiitos vain mutta faktahan on että hartiani ovat leveät ja kaulani lyhyt sekä paksu. Prjään niiden kanssa hyvin. Ja tytöllä on hyvin mustat silmänaluset, sekin on fakta jota ei voi ohittaa. En tietenkään huuda täällä päivittäin " VOI KUN MEILLÄ ON PAKSUT KAULAT !"
Ap
Lapsi on voinut kuunnella ja katsella vierestä äitinsä valittelua vaikka miehelle/ystävälle noista asioista ja alkanut kiinnittää itsessään huomiota samoihin asioihin.
Juuri näin ja sitten on vielä joku sukulainen sanonut lapselle, että näytät ihan äidiltäsi.
Varoisin myös perusteettomasti hehkuttamasta yleisellä tasolla "olet kaunis" jne., jos lapsi tuntee vahvasti päinvastaista. Lapsi ei tuollaisia yleisellä tasolla liikkuvia vakuutteluja usko, vaan kokee että vanhempi valehtelee, eikä sitten usko mitään, mitä vanhempi sanoo. Voi ja kannattaa toki sanoa ääneen, että et sinä todellakaan ole lihava tai ruma, mutta ylitsevuotava kehuminen kannattaa säästää toiseen tilanteeseen. Kun tyttö on vähän rauhoittunut, voitte jutella miten kaikki valokuvat eivät aina onnistu ja että joskus ihmiset eivät näytä kuvissa omalta itseltään ja että jokainen katsoo omia kuviaan ylikriittisesti. Varsinkin nuorena kun vielä kasvaa ja kehittyy, niin kuvat voi näyttää omiin silmiin ihan kamalilta, mutta sitten kun aikaa kuluu ja ihminen kasvaa ja kehittyy, niin ne vanhat kuvatkin alkaa näyttää ihan kivoilta. Sopivassa tilanteessa voi kehua niitä kauniita yksityiskohtia, mitä tyttärestäsi löytyy, esim. silmienväri, nenä, leukalinja, korvat jne. Sillä tavalla maltillisesti, ohi mennen mainiten.
No huh huh, en ihmettele aloituksen perusteella lapsen ajatuksia itsestään. On ihan faktaa, että mitä enemmän äiti murehtii omaa ulkonäköään sitä kriittisempi lapsi on itseään kohtaan. Mistä luulette syntyneen naisten tavan puida ryhmässä ulkonäkönsä ongelmia (ja odotetaan jokaisen sanovan itsestään jotain negatiivista jotta yhdessä voidaan sanoa että höpö höpö!) Sen sijaan jos äiti ei noteeraa sen kummemmin ääneen omaa ulkonäköään, ei lapsi edes ala miettiä mitä voisi olla ns pielessä. Ja tämä jatkuu hyvällä onnella läpi aikuisiän.
Lisäksi nuo ”olet kaunis” -kommentit jatkavat ihan samaa rataa, vaikka pyrkivätkin positiivisuuteen. Ne jatkavat siis sitä ulkonäön ympärillä pyörimistä.
Eli, lopeta ensimmäisenä oman ulkonäkösi virheiden ajattelu niin huomaamattasi lopetat lapsesi kriittisen tarkastelun. Lapsi kyllä aistii tämän ennemmin tai myöhemmin ja alkaa olla pohtimatta omaa ulkonäköään kriittisesti.
Ja hei, kaikissa on ”vikoja”. Jopa huippumallit ovat tyytymättömiä johonkin osaan ulkonäössään. Suvi Miinalakin kertoi vasta lehdessä, ettei 20 vuoteen käynyt uimahallissa koska ”häpesi” itseään uimapuvussa. Kuinka turhaa! Eli hittoako väliä jollain silmäpusseilla tai leveillä hartioilla. Hyvän ryhdin ja hymyn kanssa ne eivät näy mihinkään ja jokin ”epäviehättävänä” pidetty piirre voikin olla se joka saa ihmisen näyttämään persoonalliselta ja sen kautta viehättävältä.
Kannattaa kysyä onko tyttöä kiusattu, lapset osaavat olla todella julmia toisilleen.
Voisit koittaa saada tytön tuntemaan olonsa mukavaksi, ostatte vaikka jotain uusia vaatteita ja koruja, kynsilakkaa tai vähän meikkiä voisi välillä antaa työtön laittaa itselleen. Muista itse kehua ja kannustaa kuinka jokainen on persoona ja hyvä juuri sellaisena kuin on.
Siytten kannattaa otta tyttö sylkkyyn ja sanoa sie oot parasta mitää miulle on tapahtunut koskaan.