Seksihalujen katoaminen

Mulle käy aina suhteessa noin. :( olen myöskin nainen.

Se ei johdu siitä, että en kokisi toista haluttavana vaan kyse on ilmeisesti uutuudenviehätyksen katoamisesta. En myöskään masturboi tms. juurikaan. 

Ja ei, minulla ei ole hormonaalista ehkäisyä.

Miten pitkään olet ollut suhteessa? Joillakin naisilla vaan taitaa halut kadota kun huuma katoaa, siinä parin vuoden paikkeilla viimeistään.

Oottekohan ihan sinut teidän tunteiden kanssa kuitenkaan? oisko joku tunnelukko tai stressi? voihan olla että kumppanikin kyllästyttää. Itselle hyvin absurdi ajatus että kumppani kyllästyttää kun ite oon aina sellainen et toinen alkaa vaan enemmän ja enemmän kiinnostaa ajan kuluessa kun tunteita tulee lisää mukaan. Mutta uskon että sekin on mahollista. Mut itellä on joskus tullu ajoittain tollasta, ja oon huomannu et kyse on henkisestä puolesta. Ollu joku kimurantti tunnelukko, joka alitajuisesti vaivannu mieless nii paljon ettei oo pystyny rentoutumaa niin paljon että seksi ois tullut mieleen tai jos seksiä olis ollut niin ei oo pystynyt saamaan orgasmia tai nauttimaan siitä vaikka muuten ei olis mitään ongelmaa. Esim stressi on joskus sellanen. Ja ihan syysväsymys. Jos on yhtäkkiä tullu niin veikkaisin et joku tunnepuolen juttu. Vaikka kannattaa kai kaikki fyysisetkin sairaudet poislukea. Käydä vaikka gynelle puhumassa tuosta haluttomuudesta. Oisko hormoneissa jotai häikkää? vaikka hormonaalista ehkäisyy ei olis.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olet ollut suhteessa? Joillakin naisilla vaan taitaa halut kadota kun huuma katoaa, siinä parin vuoden paikkeilla viimeistään.

3 vuotta. Eksän kanssa kävi sama, mutta tilanne oli erilainen koska en halunnut enää häntä ja hänen kosketuksensa tuntui inhottavalta, seksihalut eivät silti varsinaisesti kadonneet mihinkään.

Nyt taas halut on kadonneet, mutta koen silti haluavani kumppaniani. Olen edelleen kuin alkuhuumassa tunteitteni kanssa, mutta seksuaalinen halu vain hävisi. Haluaisin haluta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään olet ollut suhteessa? Joillakin naisilla vaan taitaa halut kadota kun huuma katoaa, siinä parin vuoden paikkeilla viimeistään.

3 vuotta. Eksän kanssa kävi sama, mutta tilanne oli erilainen koska en halunnut enää häntä ja hänen kosketuksensa tuntui inhottavalta, seksihalut eivät silti varsinaisesti kadonneet mihinkään.

Nyt taas halut on kadonneet, mutta koen silti haluavani kumppaniani. Olen edelleen kuin alkuhuumassa tunteitteni kanssa, mutta seksuaalinen halu vain hävisi. Haluaisin haluta!

Onko seksi ollut hyvää aiemmin? Voisko just joku uus jännä asia auttaa tohon? Vaikuttaa oudolle että yhtäkkiä ois muuttunut tollaseksi. Onko jotain stressaavaa elämässä nyt? Kaikilla on kuivia kausia, jotka menee kyllä useinmiten ohi. Johtuu ehkä kiireestä, stressistä yms. väsymyksestä ja elämän sen hetkisestä tilanteesta. Jos siis ei ole muuten mitään että tunteet toiseen on kuolleet kokonaan. Vaivaako tää haluttomuus myös sun kumppania vai vaan sua?

Seksi on ollut hyvää, siitä ei pitäisi kiikastaa. Kumppani on ollut aina meistä se vähemmän haluava, "varoitti" jo ennen suhteeseen alkamista alhaisesta libidostaan. Hän on suhtautunut tosi lungisti tähän, kehotti vain olemaan stressaamatta asiasta. Että kyllä ne halut sieltä palaa kun on palatakseen. Kehuu ihan päivittäin kauniiksi ja seksikkääksi..

Tämän takia minusta tuntuu että kyse olisi jostain hormonaalisesta, jostain mihin en itse voi vaikuttaa. Itseänihän tämä asia häiritsee enemmän kuin kumppania, jotenkin tuntuu kuin naiseuteni olisi saanut kolauksen tai kroppani pettäneen minut. Muuta stressiä ei ole nyt ollut, kuin tämän asian tuoma stressi. Eikä stressaaminen varmaan edesauta asiaa ollenkaan..

Hieman yli vuosi sitten minua kohtasi suuri suru, voi olla että asian vuosipäivä vaikutti jotenkin. Kuitenkin tuohon tapahtumaan ei seksi loppunut, vaan sitä oli sen jälkeenkin. Voiko tämä olla joku alitajuntainen stressitekijä edelleen?

Ap

Ehkä olet ero leiriä. Kokeile välillä naista.

Ei himo sammu.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on ollut hyvää, siitä ei pitäisi kiikastaa. Kumppani on ollut aina meistä se vähemmän haluava, "varoitti" jo ennen suhteeseen alkamista alhaisesta libidostaan. Hän on suhtautunut tosi lungisti tähän, kehotti vain olemaan stressaamatta asiasta. Että kyllä ne halut sieltä palaa kun on palatakseen. Kehuu ihan päivittäin kauniiksi ja seksikkääksi..

Tämän takia minusta tuntuu että kyse olisi jostain hormonaalisesta, jostain mihin en itse voi vaikuttaa. Itseänihän tämä asia häiritsee enemmän kuin kumppania, jotenkin tuntuu kuin naiseuteni olisi saanut kolauksen tai kroppani pettäneen minut. Muuta stressiä ei ole nyt ollut, kuin tämän asian tuoma stressi. Eikä stressaaminen varmaan edesauta asiaa ollenkaan..

Hieman yli vuosi sitten minua kohtasi suuri suru, voi olla että asian vuosipäivä vaikutti jotenkin. Kuitenkin tuohon tapahtumaan ei seksi loppunut, vaan sitä oli sen jälkeenkin. Voiko tämä olla joku alitajuntainen stressitekijä edelleen?

Ap

Tuli tuosta mieleen, että onko aiemmissa suhteissa mies ollut halukkaampaa sorttia ja tehnyt paljon alotteita yms? itellä on nyt vähän sama tilanne, että poikaystävä ei ole ihan yhtä aktiivinen kuin itse olen ollut seksin suhteen. Joskus keväällä se vaivas mua hirveen paljon, kun olin tottunut et mies haluaa seksiä melkeen jokapäivä ja tekee alotteita yms paljon mikä ruokki myös omia haluja paljon. Sitten nyt tässä uudessa suhteessa seksi on vähentyny tosi paljon puolenvuoden seurustelun jälkeen kun muutettiin saman katon alle.

Jonkun aikaa koin sen tosi vaivaavana ja epäilin jopa omaa ulkonäköä ja riittävyttä naisena kun toinen tekikin alotteen ehkä kerran kuussa ja saattoi jopa väillä torjua mun alotteet kokonaan, koska häntä ei huvittanut tai ei vaan jaksanut silloin. Sit tuli sellai vaihe että en jaksanut itekää enää tehä niitä alotteita ja huomaatta en sitä seksiäkää kaivannu niin usein itekkään ja olikin sellasia 3-4 viikon kuviakausia aika monta. En juuri siis masturboinutkaan kun ei se huvittanut kun alitajunnallisesti tunsin itteni rumaksi ja riittämättömäksi jne.

No tätä on nyt kulunut melkeen 2v ja oon nyt tottunut tähän tahtiin mikä meillä on, tällä hetkellä n.1krt/viikko, toki teen ite useimmiten ne alotteet mut nykyään mieskin tekee niitä useemmin. Eli mulla ainakin stressi tosta että toinen on haluttomampi oli iso tekijä, mutta kun tajus ettei kaikki oo samanlaisii ja että mä en oo siihen syy ja lakkas stressaamasta (ja vaivaamasta sitä toistakin vaatimalla seksiä jne) niin nyt sitä on taas sellai balanssi että seksiä on ja se on hyvää + pystyn rentoutuu ja hommat toimii omallakin kädellä jo.

Mutta en sano että tää ois sulla syy mut kannattaa pohtia oisko toi yksi vaihtoehto. Tuli heti mieleen kun luin ton kommentin. Toki kannattaa noi hormonaalisetkin syyt selvittää sekä tuo surutekijä myös mistä mainitsit, voihan se olla sellainen post-traumaattinen juttu jota et oo kunnolla käsitelly ja se nyt jostain syytä oirelee. En tosin ole asiantuntija niin en varmaksi osaa sanoa.

Toivottavasti asia selvenee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi on ollut hyvää, siitä ei pitäisi kiikastaa. Kumppani on ollut aina meistä se vähemmän haluava, "varoitti" jo ennen suhteeseen alkamista alhaisesta libidostaan. Hän on suhtautunut tosi lungisti tähän, kehotti vain olemaan stressaamatta asiasta. Että kyllä ne halut sieltä palaa kun on palatakseen. Kehuu ihan päivittäin kauniiksi ja seksikkääksi..

Tämän takia minusta tuntuu että kyse olisi jostain hormonaalisesta, jostain mihin en itse voi vaikuttaa. Itseänihän tämä asia häiritsee enemmän kuin kumppania, jotenkin tuntuu kuin naiseuteni olisi saanut kolauksen tai kroppani pettäneen minut. Muuta stressiä ei ole nyt ollut, kuin tämän asian tuoma stressi. Eikä stressaaminen varmaan edesauta asiaa ollenkaan..

Hieman yli vuosi sitten minua kohtasi suuri suru, voi olla että asian vuosipäivä vaikutti jotenkin. Kuitenkin tuohon tapahtumaan ei seksi loppunut, vaan sitä oli sen jälkeenkin. Voiko tämä olla joku alitajuntainen stressitekijä edelleen?

Ap

Tuli tuosta mieleen, että onko aiemmissa suhteissa mies ollut halukkaampaa sorttia ja tehnyt paljon alotteita yms? itellä on nyt vähän sama tilanne, että poikaystävä ei ole ihan yhtä aktiivinen kuin itse olen ollut seksin suhteen. Joskus keväällä se vaivas mua hirveen paljon, kun olin tottunut et mies haluaa seksiä melkeen jokapäivä ja tekee alotteita yms paljon mikä ruokki myös omia haluja paljon. Sitten nyt tässä uudessa suhteessa seksi on vähentyny tosi paljon puolenvuoden seurustelun jälkeen kun muutettiin saman katon alle.

Jonkun aikaa koin sen tosi vaivaavana ja epäilin jopa omaa ulkonäköä ja riittävyttä naisena kun toinen tekikin alotteen ehkä kerran kuussa ja saattoi jopa väillä torjua mun alotteet kokonaan, koska häntä ei huvittanut tai ei vaan jaksanut silloin. Sit tuli sellai vaihe että en jaksanut itekää enää tehä niitä alotteita ja huomaatta en sitä seksiäkää kaivannu niin usein itekkään ja olikin sellasia 3-4 viikon kuviakausia aika monta. En juuri siis masturboinutkaan kun ei se huvittanut kun alitajunnallisesti tunsin itteni rumaksi ja riittämättömäksi jne.

No tätä on nyt kulunut melkeen 2v ja oon nyt tottunut tähän tahtiin mikä meillä on, tällä hetkellä n.1krt/viikko, toki teen ite useimmiten ne alotteet mut nykyään mieskin tekee niitä useemmin. Eli mulla ainakin stressi tosta että toinen on haluttomampi oli iso tekijä, mutta kun tajus ettei kaikki oo samanlaisii ja että mä en oo siihen syy ja lakkas stressaamasta (ja vaivaamasta sitä toistakin vaatimalla seksiä jne) niin nyt sitä on taas sellai balanssi että seksiä on ja se on hyvää + pystyn rentoutuu ja hommat toimii omallakin kädellä jo.

Mutta en sano että tää ois sulla syy mut kannattaa pohtia oisko toi yksi vaihtoehto. Tuli heti mieleen kun luin ton kommentin. Toki kannattaa noi hormonaalisetkin syyt selvittää sekä tuo surutekijä myös mistä mainitsit, voihan se olla sellainen post-traumaattinen juttu jota et oo kunnolla käsitelly ja se nyt jostain syytä oirelee. En tosin ole asiantuntija niin en varmaksi osaa sanoa.

Toivottavasti asia selvenee!

Korjaan siis kulunut 1 v :D

Itse olen ihan eri tilanteessa kuin te, ei edes ole kumppania mutta masennus ja krooninen sairaus tappoi halut.

Mulla on auttanut säännöllinen masturbointi/seksi, vaikka se ei ensin olisi huvittanutkaan. Jotenkin mun kroppa tottuu sekä säännöllisiin orgasmeihin (ikään kuin vaatii niitä) jolloin halut palaa, että kuiviin kausiin, jolloin ei ole halujakaan. Mulla on menneisyydessäni mm. sellainen muutaman vuoden jakso, jolloin en saanut orgasmia seksissä, enkä jaksanut masturboidakaan, joten sain ehkä kerran vuodessa, nukkuessani. Ei minkäänlaisia haluja. Kun tuo suhde päättyi, päätin että ei ikinä enää, ja pakotin itseni masturboimaan kerran päivässä. Muutaman viikon jälkeen halut oli palanneet ja halusinkin koko ajan. Nykyisessä suhteessa tilanne on tasoittunut alun kolmesta kerrasta päivässä kertaan päivässä - ja suhdetta on takana kolme vuotta.

Suosittelen kokeilemaan säännöllisiä orgasmeja, joko yksin tai yhdessä, muutaman viikon ajan. Ei sillä mitään ainakaan menetä?

Mitä harvemmin seksiä harrastaa, mukaanlukien masturboinnin, sen harvemmin se tulee mieleen ja sitä enää haluaa.

Halut hiipuvat entisestään, emättimen kosteus häviää, kuukautiskivut voivat pahentua, mieliala on alakuloinen, kun endorfiinia ei erity seksin jälkeen ym...

Ihan tutkittu juttu.