Pettymyksen käsitteleminen parisuhteessa
Mies petti luottamukseni pahasti. Ei siis ollut uskoton, mutta muulla tavoin erittäin paha luottamuksen pettäminen.
Katuu kyllä, mutta nyt kun teosta on viikko, on jo itse ihan normaalilla mielellä. Ei siis mitenkään hyvittele tms. Kysyttäessä on kyllä sanonut katuvansa, mutta se ei näy käytöksessä mitenkään.
Itse en kuitenkaan ole vielä näin lyhyessä ajassa "ok", vaan pysyvät jäljethän tämä jättää ja uudelleenrakentaminen vie aikaa. Asiaa ei helpota se, että mies itse on näin pian täysin normaali, sanoo kyllä kysyttäessä ymmärtävänsä että teki väärin ja katuu, mutta ei itse puhu asiasta tai tosiaan hyvittele yhtään mitenkään, elää ihan normaalisti, tuijottaa telkkaria jne.
Parhaat vinkit siihen, miten pystyn käsittelemään pettymyksen?
Kommentit (47)
Millä tavalla petti luottamuksen? Nyt on kyllä avattava vähän tarkemmin jotta pystyy kommentoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla petti luottamuksen? Nyt on kyllä avattava vähän tarkemmin jotta pystyy kommentoimaan.
Ratkesi dokaamaan ja katosi tavoittamattomiin. Ei liittynyt minuun tai suhteeseen, otti vaan joku "piru" vallan ja veti dokaamisen läskiksi, näin tapahtunut pari kertaa vuodessa. Ehdin jo soittaa sairaalat läpi, kunnes kolmantena päivänä ilmestyi krapulassa.
Eilen nyt sitten kun piti keskustella, niin lähinnä vittuili ("En tiedä, onko sulla älyllisesti tajuamisessa vikaa, mutta...") ja kiukutteli (ei vastannut kysymyksiin tai vastasi hokien "en tiiä" tai "en oo miettiny"), kun keskustelu ei edennyt HÄNEN mielestään tarpeeksi nopeasti (mikä johtui juuri tuosta, ettei osoittanut mitään katumusta, pelkkää ylpeyttä ja ylimielisyyttä).
Ihan pimeä äijä.
Niin siis sä haluat matelua siltä, koska mainitset tuon hyvittelyn miljoona kertaa?
Sano sille. Et ole ok ja että se saa madella sun edessä ja osoittaa katumuksensa hamaan tulevaisuuteen. Eihän se hölmö voi muuten tietää mitä sä haluat.
Jos mun mies katoaisi kolmeksi päiväksi niin se olisi kyllä siinä. Ei tollasta voi millään matelulla korjata. Eihän tuollaiseen ihmiseen voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sä haluat matelua siltä, koska mainitset tuon hyvittelyn miljoona kertaa?
Sano sille. Et ole ok ja että se saa madella sun edessä ja osoittaa katumuksensa hamaan tulevaisuuteen. Eihän se hölmö voi muuten tietää mitä sä haluat.
Sun mielestä ei tarvitse katua tai pyytää anteeksi? Niinkö? Opeta nyt sitten minua, jos olen väärässä.
Vaikuttaisi siltä, että miehesi elää vielä villejä poikamiesvuosia, vaikka parisuhteessa kanssasi onkin. Tuollainen 3 päivän kateissaolo on kyllä jo melkoista piittaamattomuutta. Katumuksen puute kertoo siitä, että häneen pätevät mielestään ihan omat säännöt. Ei vaikuta hyvältä tulevaisuuden kannalta.
Ei kai teillä sentään lapsia ole?
Ja siis kyllä sanoin suoraan, että aika outoa että kehtaa vittuilla tuollaisen jälkeen, että eikös ennemmin pitäisi katua, niin hoki vaan "en tiiä, en tiiä" kuin joku teini.
Vierailija kirjoitti:
Niin siis sä haluat matelua siltä, koska mainitset tuon hyvittelyn miljoona kertaa?
Sano sille. Et ole ok ja että se saa madella sun edessä ja osoittaa katumuksensa hamaan tulevaisuuteen. Eihän se hölmö voi muuten tietää mitä sä haluat.
Jos mies ei itse tässä näe mitään väärää, niin melkoinen imbesilli täytyy olla.
Olen päättänyt lopettaa suhteen tänään, en jaksa enää. Ihan v***n törkeää käytöstä että ensin itse sekoilee ja pettää luottamuksen ja sitten minun älyäni epäillään jne. Ja siis tosiaan minä en ole tehnyt mitään, meillä ei mene huonosti muuta kuin tämän takia. Mutta nyt riitti nämä reissut, haistakoon ******, mutta on itselläni asiat sen verran hyvin ja paljon kavereita, että saan kyllä halutessani paljon parempaa. Mutta en taida nyt ihan hetkeen haluta minkäänlaista parisuhdetta. Mulle riitti, ihan pimeä äijä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaisi siltä, että miehesi elää vielä villejä poikamiesvuosia, vaikka parisuhteessa kanssasi onkin. Tuollainen 3 päivän kateissaolo on kyllä jo melkoista piittaamattomuutta. Katumuksen puute kertoo siitä, että häneen pätevät mielestään ihan omat säännöt. Ei vaikuta hyvältä tulevaisuuden kannalta.
Ei kai teillä sentään lapsia ole?
Luojan kiitos ei ole lapsia eikä asuta yhdessä. Ja tosiaan ihan aikuisia ihmisiä jo, mitä ei suoraansanottuna "miehestä" uskoisi. Mulla meni nyt kuppi nurin, pari vuotta tätä riitti, että kohdellaan ylimielisesti ja KEHDATAAN olla vastaamatta kysymyksiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt lopettaa suhteen tänään, en jaksa enää. Ihan v***n törkeää käytöstä että ensin itse sekoilee ja pettää luottamuksen ja sitten minun älyäni epäillään jne. Ja siis tosiaan minä en ole tehnyt mitään, meillä ei mene huonosti muuta kuin tämän takia. Mutta nyt riitti nämä reissut, haistakoon ******, mutta on itselläni asiat sen verran hyvin ja paljon kavereita, että saan kyllä halutessani paljon parempaa. Mutta en taida nyt ihan hetkeen haluta minkäänlaista parisuhdetta. Mulle riitti, ihan pimeä äijä.
Hyvä ap! Olet vahva, voimia
Tiiäkkö miten mä tekisin? Seuraavan kerran kun mies lähtee töihin, tai pidemmälle kyläilylle johonkin, niin ottaisin kamani ja häipyisin. En vastaisi enää puheluihin jne.
Olen monta kertaa ajatellut, että nauhoitan meidän "keskusteluja" ja soitan jollekin puolueettomalle taholle (esim. psykologi) ja kysyn mielipidettä. Se on siis ihan uskomatonta kuin törkeä mies on. Minua on loukattu, mutta silti mitä kyselen, että "miltä susta tuntuu tämä?" tai "minkä ajattelisit auttavan ettei näin käy?" ja sitten kun mies haukkuu tyhmäksi, niin silloinkaan en suutu vaan ilmoitan rauhassa, että "tuo käytös ei ole hyväksyttävää, ei ole asiallista epäillä kenenkään älyä" jne. Sanon kyllä napakasti jne, mutta en suutu, koska mies "voittaisi" kyllä siinä ja saisi ihan sekopäiset kohtaukset, lähtisi menemään jne.
Siis se on oikeasti aivan uskomatonta, miten yö ja päivä me ollaan noissa "keskusteluissa", siinä ois parisuhdeterapautille päänpyörittelyä ja paljon!
Ja joo, en itse ole täydellinen, mutta selvästi paljon vakaampi ja terveempi kuin tuo teinin tasolla oleva "mies".
Vierailija kirjoitti:
Tiiäkkö miten mä tekisin? Seuraavan kerran kun mies lähtee töihin, tai pidemmälle kyläilylle johonkin, niin ottaisin kamani ja häipyisin. En vastaisi enää puheluihin jne.
Toi vois olla ihan hyvä tapa tavallaan, en varsinaisesti kannata kostoa, mutta toisaalta tuossa pelattaisiin hänen säännöillään, sitähän hän on kokoajan halunnut.
Ei kuitenkaan asuta yhdessä, joten tuo ei sen takia onnistu.
Mun silmät jotenkin aukes ton eilisen jälkeen, kun tajusin että ei s*****a, mulle tehtiin (taas) noin ja mies vaan rääpii päätään. Se on oikeasti henkistä väkivaltaa, totaalisen väärin ja ihan pimeää! Toivotan kaikille muille samassa tilanteessa oleville tsemppiä, tää on aivan hirveää eikä me olla ansaittu tätä! Mutta ei tätä kukaan muu voi muuttaakaan kuin mä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiäkkö miten mä tekisin? Seuraavan kerran kun mies lähtee töihin, tai pidemmälle kyläilylle johonkin, niin ottaisin kamani ja häipyisin. En vastaisi enää puheluihin jne.
Toi vois olla ihan hyvä tapa tavallaan, en varsinaisesti kannata kostoa, mutta toisaalta tuossa pelattaisiin hänen säännöillään, sitähän hän on kokoajan halunnut.
Ei kuitenkaan asuta yhdessä, joten tuo ei sen takia onnistu.
Mun silmät jotenkin aukes ton eilisen jälkeen, kun tajusin että ei s*****a, mulle tehtiin (taas) noin ja mies vaan rääpii päätään. Se on oikeasti henkistä väkivaltaa, totaalisen väärin ja ihan pimeää! Toivotan kaikille muille samassa tilanteessa oleville tsemppiä, tää on aivan hirveää eikä me olla ansaittu tätä! Mutta ei tätä kukaan muu voi muuttaakaan kuin mä itse.
Aa, no sitten on vielä helpompi tilanne. Et vain enää vastaa. Ikinä. Mihinkään. Ei se ole mikään kosto. Kai sinkin nyt saat valita kenen kanssa olet tekemisissä, ja mitä elämälläsi teet. Niinhän hänkin on tehnyt koko ajan.
Sinne meni viesti:
Vierailija kirjoitti:
Sinne meni viesti:
Muuten hyvä, mutta älä vastaa mihinkään kysymyksiin. Selkeästi nyt vain haluat vatvoa, ja että mies ottaiai yhteyttä. Älä tee niin. Puhelut estoon vain ja radiohiljaisuus!
:(