Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on RASKAUSRIIPPUVUUS? Vaikea ajatella, että viimeisin olisi viimeinen lapsi. Aina vauvakuume.
Äitee
09.10.2018 |
Olen kasvanut suurperheessä ja tottunut siihen, että talossa on aina vauva ja elämänääniä. Totuin hoitamaan lapsia jo pienenä ja sain esikoisen 19-vuotiaana. Olen kuin äitini; voin raskaana hyvin, mutta ilman raskautta olen kuin hedelmätön puu. Ystäväni sanoikin vitsillä, että minä elän raskauksista.
Meille on tulossa seitsemäs lapsi ja mies sanoi, että alkaa olemana luku täysi. Minä en taas pysty ajattelemaankaan, että en saisi synnyttää kaikkia lapsiani. Olisi mahdotonta luopua siitä.
Kommentit (12)
Hullulla on kalliit huvit. Miehenä vääntäisin jormani umpisolmuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyykö mies elättämään teidät palkallaan? Eli ettehän hae muita tukia kuin ne mitä jaetaan kaikille (lapsilisät, kotihoidontuki)?
Ajattele järjellä. Kaikki lapset tarvitsevat huomiotasi tasapuolisesti. Sitä ei saa jos jatkuvasti on vauvoja ja taaperoita ympärillä. Lähes väistämättä kouluikäiset jäävät varjoon ja se ei ole hyvä asia.
Tuo ei ole myöskään ympäristöystävällistä ja miehesi ei enempää lapsia halua. Haluat vain vauvoja selkeästi. Sinulle ei riitä lapsen äänet vaan pitää olla vauvan ääniä ja olemassaoloa. Kuulostaa siltä että parempi nyt luopua. Ikuisuutta et lapsia voi tehdä ja et voi ajatella tässä vain itseäsi.
No kohtalotoverina on varmaan se 11-lapsisen perheen äiti, joka on tänään otsikoissa. Ymmärrän toisaalta tunteesi, nautin itsekin raskaana olemisesta, mutta pointti ei ole toteuttaa itseään raskaana olemalla vaan miettiä, kuinka monta lasta pystyy kasvattamaan aikuisiksi ja olemaan heille aidosti läsnä. Sanalla sanoen unohtamaan välillä itsensä. Jos sinulla on vahva hoivavietti, se on oikeasti hieno ja arvokas asia, jota ei nykyisin riittävästi arvosteta. Mutta sitä voi suunnata jo olemassa oleviin ihmisiin. Oletko ajatellut myöhemmin vaikka hoivatyötä tai -vapaaehtoistyötä, voisit kukoistaa sellaisessa ja olla korvaamaton monille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäeikäkukaanmuu
En voi ymmärtää, valitettavasti. Itsekästä ja epäekologista. Jos haluaa suurperheen niin miksi ei anna kotia jo olemassa oleville lapsille (sijaisperhe/adoptioperhe)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytykset ovat muuttuneet vain helpommiksi. Yhdeksän lasta. Raskaudet ja imetykset ovat olleet aina helppoja. Paljon auttaa, kun on hyvässä kunnossa ja normaalipainoinen, aina. Pienestä raskausvatsasta toipuu nopeasti. Lapset ovat syntyneet noin 3 kg.:na.
Aina ihmettelevät, että miten voi olla näin monta lasta ja silti näyttää hyvältä. Lapset ovat tulleet 2-3 vuoden ikäeroilla, ehkäisynä vain imetys, että siten!
Osan meistä naisista keho on kuin tehty tähän. Minulla ei ole raskausarpia, virtsankarkailua ei mitään. Tukka on edelleen pitkä ja tuuhea, mutta syön terveellisesti, kasvispainotteisesti, niinkuin koko perhe. .
Synnytän ilman kivunlievitystä. Koskaan ei tiedä milloin syntyy viimeinen. Mies meilläkin mietti seitsemännen lapsen jälkeen, että jos riittäisi, mutta sitten ajatteli, että ei tätä enää kauaa jatku, joten annetaan mennä!
Miehellä on hyvä palkka, meillä tilava omakotitalo ja isommat lapset käyvät jo vähän töissä opintojen ohella. Yksikään ei ole vielä muuttanut omilleen. Saan hyvin hoitoapua isommilta, joten äitiys on nykyisin kevyempää. Korkeasti koulutetuilla on keskimäärin vähemmän lapsia, mutta minulla on paljon annettavaa lapsille, joten olen katsonut, että tässä on tärkein elämäntyöni. Olen päivittänyt akateemista koulutustani, vaikka työkokemusta ei olekaan kertynyt kovin montaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Synnytykset ovat muuttuneet vain helpommiksi. Yhdeksän lasta. Raskaudet ja imetykset ovat olleet aina helppoja. Paljon auttaa, kun on hyvässä kunnossa ja normaalipainoinen, aina. Pienestä raskausvatsasta toipuu nopeasti. Lapset ovat syntyneet noin 3 kg.:na.
Aina ihmettelevät, että miten voi olla näin monta lasta ja silti näyttää hyvältä. Lapset ovat tulleet 2-3 vuoden ikäeroilla, ehkäisynä vain imetys, että siten!
Osan meistä naisista keho on kuin tehty tähän. Minulla ei ole raskausarpia, virtsankarkailua ei mitään. Tukka on edelleen pitkä ja tuuhea, mutta syön terveellisesti, kasvispainotteisesti, niinkuin koko perhe. .
Synnytän ilman kivunlievitystä. Koskaan ei tiedä milloin syntyy viimeinen. Mies meilläkin mietti seitsemännen lapsen jälkeen, että jos riittäisi, mutta sitten ajatteli, että ei tätä enää kauaa jatku, joten annetaan mennä!
Miehellä on hyvä palkka, meillä tilava omakotitalo ja isommat lapset käyvät jo vähän töissä opintojen ohella. Yksikään ei ole vielä muuttanut omilleen. Saan hyvin hoitoapua isommilta, joten äitiys on nykyisin kevyempää. Korkeasti koulutetuilla on keskimäärin vähemmän lapsia, mutta minulla on paljon annettavaa lapsille, joten olen katsonut, että tässä on tärkein elämäntyöni. Olen päivittänyt akateemista koulutustani, vaikka työkokemusta ei olekaan kertynyt kovin montaa vuotta.
Kolmen kilon vauvat on normaalia pienempiä, joten jos olivat täysiaikaisia niin ei nuo elämäntapasi niin hyviä ole kuin luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän just noita. Joiden ei oikeasti pitäis saada ensimmäistäkään lasta, koska itsekkäästi tekevät vauvat vain täyttämään omaa tyhjyyttään: oikeasti aivan sama mitä sille lapselle, ihmiselle, sitten tapahtuu. Kärsiköön puutetta, eläköön murrosikänsä ja nuoren aikuisuutensa ilman tukea, mitäs siitä jos joku niistä vaikka kuoleekin, koska jäähän äidille sentään monta muuta (lohduttamaan, koska äitihän siinä juu eniten kärsii kun jollain lapsella menee huonosti).
Halveksin kaltaisiasi. Olet oikeasti hedelmätön puu, raskaana tai et.
Anna mennä vaan.