Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa vanhemmat kohtelemaan lapsiaan niin eri tavoin?
07.10.2018 |
Miksi usein jostain perheessä tulee vanhemman tai vanhempien suosikki? Entä miksi jotain lapsista kohdellaan muita ikävämmällä tavalla?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsillakin on oma persoonansa
Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta tiedän miltä se tuntuu. Hirveintä on ehkä se, että ne käytömallit muuttuu niin itsestäänselväksi että niiden kyseenalaistaminen tekee sinusta ikävän ihmisen. Kannattaa kysyä, että olisiko joku tietty ikävä tai mukava käytös jotakin lasta kohtaan erikoisen tai poikkeuksellisen tuntuista, vaikka se yhden lapsen kanssa on "normaalia". Ihmiset tulee yllättävän sokeiksi näille.
Varmaan yksi lapsi on vaan sellainen vaikeampi kuin ne muut, aina höseltämässä, laiskempi ja ei millään meinaa keskittyä mihinkään. Eihän se mikään syy toki ole mutta monet jotenkin olettaa jos saavat yhden oikein helpon lapsen niin kaikkien pitäisi olla juuri samanlaisia eikä sitä kasvatuksen vaivaa jaksettaisi nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsillakin on oma persoonansa
Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Näin olen vastannut märisevälle teinillekin. Käytöstavat vaikuttavat aina siihen miten tulee kohdatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsillakin on oma persoonansa
Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?
Et kysynyt etta onko se oikeitettua vaan miksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hajota ja hallitse!
Monen vanhemman suosima metodi.
Noo omassa perheessä esikoinen oli äidin silmäterä ja mustasukkainen muille sisaruksille. Sai valtavasti huomiota ja kaikkea ylimääräistä. Meitä muita ei kohdeltu kaltoin mutta ei oikein muutenkaan. Alettiin oirehtia ja kiukutella. Yllättäen esikoinen kukoisti huomion turvin ja salaa kyykytti meitä muita ja kierre syveni. Nyt aikuisina kaikilla välit poikki ja esikoinen edelleen uskoo, että meitä muita kuului kohdella niin ja häntä sitten eri tavalla.
Jos lapset on hankalia niin sille on yleensä joku syy. Aikuisen tehtävä on selvittää se, eikä laiminlyödä tai halveksia lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hajota ja hallitse!
Monen vanhemman suosima metodi.
Näin!
Tyttäret alkavat yhdessä inhota epäoikeudenmukaista ja välinpitämätöntä äitiään.
On vaara, että yhteinen vihollinen saa heidät liittoutumaan, ja äiti menettää otteensa molemmista. Kohtelemalla tyttäriään epätasa-arvoisesti, mielistelemällä heitä vuorotellen, äiti saa tyttäret riitelemään keskenään. Näin he ovat heikkoja ja heidät on helpompi pitää pihdeissä.
Vasta aikuisena hämmästyin ymmärtäessäni, että kaikissa perheissä ei toimita näin.
Jotkut palvovat poikaa ja kyykyttävät ja väheksyvät tytärtä. Lasten ominaisuudet eivät vaikuta kohteluun. Toinen saa ansiotonta ylistystä sekä tukemista ja rohkaisua. Toinen opetetaan passiiviseksi.
Koko perhe kärsii. Pojasta tulee veemäinen mies, jonka avioliitto ajaa karille. Tytär oppii halveksimaan omaa sukupuoltaan ja vihaamaan miehiä. Tuskin avioituu lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismi.
T. Se huono lapsi, joka väkisin pakeni
Suosikki tulee, jos on ainoa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon kysymykseen: se että ne lapset ovat erilaisia. Olisi väärin ja typerää kohdella kahta erilaista, erilaisin tarpeita kokevaa ihmisyksilöä samalla tavalla, siinähän jäisi kokonaan se lapsi näkemättä ja kohtaamatta. Toinen lapsistamme on tarvinnut enemmän rohkaisua, toinen rajoja, toinen vastauksia aloitteisiinsa ja toinen sitä aloitteentekijää, toinen janoaa kosketusta, toisen pitää saada tehdä yhdessä, toisen tarvitsee saada olla pieni salaa, toisen juuri silloin kun ollaan seurassa, toinen on aina uskonut omaan ihanuuteensa ja voittamattonuuteensa, toinen tarvinnut enemmän kuiskattuja kannustuksia uskoakseen itseensä.
Se sitten vaatii aikamoista herkkyyttä vanhemmalta että lopputulos näyttäytyy oikeudenmukaiselta ja tasapuoliselta kaikille lapsille.
Se on sitten ihan eri tarina mikä saa vanhemman olemaan ilkeä lapsilleen. Tai yhdellekään heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsillakin on oma persoonansa
Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Näin olen vastannut märisevälle teinillekin. Käytöstavat vaikuttavat aina siihen miten tulee kohdatuksi.
Miten siis olet kohdellut teiniä? Monet teinit kokevat vanhempien ajan kuluvan lähinnä perheen pienimpien kanssa ja teinejä pidetään yksinään pärjäävinä pikkuaikuisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella saattaa olla joku vaihe, joka sitten muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Siskoni lapsi lapsi oli jonkun hetken hirveän takertuva, ja nykyään sisko ei osaa suhtautua tämän lapsen läheisyydentarpeeseen ärsyyntymättä. Toista sylittelee sitten, koska toinenhan vaan "takertuu".
Pahaa tekee.
Se on hyvin ikävää kun itsellä on eri säännöt kun sisaruksilla. Esim nuoremmat sisarukset voivat tulla myöhemmin kotiin kyliltä kuin itse. Vanhempien selitys oli ”sinä tarvitset enemmän rajoja, tekevät sinulle hyvää.” En ollut tehnyt mitään erityistä mitä muutkaan sisarukset jotta olisin ansainnut tuon.
Minulla on kolme lasta joita pyrin kohtelemaan tasavertaisesti. Lapset ovat luonteeltaan hyvin erilaisia ja yhden kanssa kaikki vain "mätsää" paremmin kuin muiden. Hän ei missään tapauksessa ole lapsista helpoin, päinvastoin, ainoa jolla on diagnoosi ja näin ollen ihan todettuja vaikeuksia. Kuitenkin meidän luonteemme sopivat yhteen ja harvoin tulee mitään esim. riitoja. Joudun ihan tietoisesti tekemään töitä etten suosisi tätä yhtä lasta ja että toiset eivät tuntisi "huonommuutta" häneen verrattuna.
Ei tässä taidettu ihan tätä kysyä/tarkoittaa, mutta kirjoitinpa kuitenkin kokemukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsillakin on oma persoonansa
Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Näin olen vastannut märisevälle teinillekin. Käytöstavat vaikuttavat aina siihen miten tulee kohdatuksi.
Itse olet lapsesi kasvattanut. Katso peiliin.
Nuo ovat vaikeita ja herkkiä asioita.
Itselläni on kaksi lasta, samaa sukupuolta ja ehdottomasti yhtä rakkaita. Mutta jos (ja kun) joudun komentamaan tai torumaan molempia, toinen reagoi melkein puhkeamalla kyyneliin ja toinen suuttuu ja alkaa inttää vastaan. Siinä tilanteessa on aika vaikeaa mennä yhdellä strategialla, ja voin hyvin kuvitella, että sisaruksista kapinallisempi näkee tilanteen epäreiluna.
Vinkkejä otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvin ikävää kun itsellä on eri säännöt kun sisaruksilla. Esim nuoremmat sisarukset voivat tulla myöhemmin kotiin kyliltä kuin itse. Vanhempien selitys oli ”sinä tarvitset enemmän rajoja, tekevät sinulle hyvää.” En ollut tehnyt mitään erityistä mitä muutkaan sisarukset jotta olisin ansainnut tuon.
Minkä itse luulet olleesi vanhempiesi motiivin? Pahantahtoisuus?
Koska lapsillakin on oma persoonansa