Mikä saa vanhemmat kohtelemaan lapsiaan niin eri tavoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin ikävää kun itsellä on eri säännöt kun sisaruksilla. Esim nuoremmat sisarukset voivat tulla myöhemmin kotiin kyliltä kuin itse. Vanhempien selitys oli ”sinä tarvitset enemmän rajoja, tekevät sinulle hyvää.” En ollut tehnyt mitään erityistä mitä muutkaan sisarukset jotta olisin ansainnut tuon.

Minkä itse luulet olleesi vanhempiesi motiivin? Pahantahtoisuus?

Minussa oli jotain mikä ärsytti heitä enkä toiminut niinkuin he halusivat, esim. Valinnut niitä valinnaisaineita kun he käskivät tai ollut ystävä joidenkin ihmisten kanssa kenestä He pitivät, mutta itse en.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vaikeita ja herkkiä asioita.

Itselläni on kaksi lasta, samaa sukupuolta ja ehdottomasti yhtä rakkaita. Mutta jos (ja kun) joudun komentamaan tai torumaan molempia, toinen reagoi melkein puhkeamalla kyyneliin ja toinen suuttuu ja alkaa inttää vastaan. Siinä tilanteessa on aika vaikeaa mennä yhdellä strategialla, ja voin hyvin kuvitella, että sisaruksista kapinallisempi näkee tilanteen epäreiluna.

Vinkkejä otetaan vastaan.

En osaa tuosta tilanteesta sanoa, mutta pitäisin huolta etten ala pitää "kapinallista" vahvempana tai pärjäävämpänä kuin onkaan. Oman kokemuksen mukaan se kapinallisempi yrittää hallita tilannetta itse siinä missä itkevä "uskaltaa" luottaa tunteet ja tilanteen vanhemmille. Molempien pitäisi olla lapsia mutta toisen luonteessa on "pärjääminen" joka voi olla lapselle aikamoista myrkkyä kun vanhempi menee siihen mukaan. "Kyllä se osaa/eiköhän sillä ole kaikki hyvin/se on niin reipas" ei, ei ja ei! Hellyyttä ja rakkautta ja tunteiden sanoitusta erityisesti tälle. Ja huomiota sille että ei huolehdi ikätasolleen epäsopivasti asioista.

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vaikeita ja herkkiä asioita.

Itselläni on kaksi lasta, samaa sukupuolta ja ehdottomasti yhtä rakkaita. Mutta jos (ja kun) joudun komentamaan tai torumaan molempia, toinen reagoi melkein puhkeamalla kyyneliin ja toinen suuttuu ja alkaa inttää vastaan. Siinä tilanteessa on aika vaikeaa mennä yhdellä strategialla, ja voin hyvin kuvitella, että sisaruksista kapinallisempi näkee tilanteen epäreiluna.

Vinkkejä otetaan vastaan.

Niinpä. Meillä lapset 4v ja 7v, joista tämä isompi on suutahtaessaan käytökseltään impulsiivisempi. Pienempikin sen toki osaa, mutta toisaalta hän myös vaikuttaa olevan vilpittömän pahoillaan ja pyytää oma-aloitteisesti kunnolla anteeksi ja on heti keskustelemassa asiasta. Isompi taas mököttää, uhmaa, eikä vaikuta lainkaan katuvalta, eikä kovin helpolla pyydä anteeksi. On tosi vaikea antaa lapsille palautetta "tasapuolisesti" tuollaisessa tilanteessa, ja toisaalta samalla tiedostan että jos olen tiukempi isommalle, ajan heitä vain syvemmälle rooleihinsa ja kauemmas toisistaan. Toisaalta tuntuu että pakkohan sitä isompaa on puhuttaa enemmän. Ihan jo sen vuoksi että 7-vuotiaalla pitäisi voida pääsääntöisesti odottaa ihan ripaus enemmän käytöksen osalta kuin 4-vuotiaalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo ovat vaikeita ja herkkiä asioita.

Itselläni on kaksi lasta, samaa sukupuolta ja ehdottomasti yhtä rakkaita. Mutta jos (ja kun) joudun komentamaan tai torumaan molempia, toinen reagoi melkein puhkeamalla kyyneliin ja toinen suuttuu ja alkaa inttää vastaan. Siinä tilanteessa on aika vaikeaa mennä yhdellä strategialla, ja voin hyvin kuvitella, että sisaruksista kapinallisempi näkee tilanteen epäreiluna.

Vinkkejä otetaan vastaan.

Niinpä. Meillä lapset 4v ja 7v, joista tämä isompi on suutahtaessaan käytökseltään impulsiivisempi. Pienempikin sen toki osaa, mutta toisaalta hän myös vaikuttaa olevan vilpittömän pahoillaan ja pyytää oma-aloitteisesti kunnolla anteeksi ja on heti keskustelemassa asiasta. Isompi taas mököttää, uhmaa, eikä vaikuta lainkaan katuvalta, eikä kovin helpolla pyydä anteeksi. On tosi vaikea antaa lapsille palautetta "tasapuolisesti" tuollaisessa tilanteessa, ja toisaalta samalla tiedostan että jos olen tiukempi isommalle, ajan heitä vain syvemmälle rooleihinsa ja kauemmas toisistaan. Toisaalta tuntuu että pakkohan sitä isompaa on puhuttaa enemmän. Ihan jo sen vuoksi että 7-vuotiaalla pitäisi voida pääsääntöisesti odottaa ihan ripaus enemmän käytöksen osalta kuin 4-vuotiaalta.

Lisään vielä että tuo 7v on tunneasioissa monella tapaa tarvitseva(mpi) ja se tiedostetaan ja siihen vastataan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella saattaa olla joku vaihe, joka sitten muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Siskoni lapsi lapsi oli jonkun hetken hirveän takertuva, ja nykyään sisko ei osaa suhtautua tämän lapsen läheisyydentarpeeseen ärsyyntymättä. Toista sylittelee sitten, koska toinenhan vaan "takertuu".

Pahaa tekee.

Tuohan on lapsen perustarpeiden laiminlyöntiä. Takertuvuus tuskin tulee loppumaan sillä, että lapsi jätetään vaille huomiota. Pikemminkin tuo on tehokas taktiikka kasvattaa lapsesta epävarma läheisriippuvainen, jos lapsi kokee saavansa liian vähän myönteistä huomiota vanhemmalta. Hakee sitten loppuelämänsä kaipaamansa huomiota muualta huonoimmin keinoin.

Lapset ovat luonteeltaan erilaisia ja toisten kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisten. Yritän parhaani mukaan olla tasapuolinen, mutta on vaikeaa, kun yksi ei reagoi mitenkään keskustelunyrityksiin tai reagoi niihin lyhyillä ynähdyksillä. Sillon, jos hän sanoo jotain, sanoo hän sen niin epäselvästi, että en yrittämälläkään saa sanoista selvää. Jos pyydän toistamaan, hän suuttuu. Kahden muun kanssa komunikointi sujuu ilman ongelmia. Tässä on kysymys jo täysi-ikäisistä lapsista. Varmaan olen epäonnistunut kasvatuksessa, mutta en edelleenkään tiedä, miten olisin voinut toimia paremmin.

Toinen lapsi kiintyi selvästi enemmän toiseen vanhempaan ja minun on ollut vaikea suhtautua siihen. Tunnen oloni heidän kanssaan ulkopuoliseksi, mikä on saanut minut suuntaamaan enemmän huomiota sisarukseen. En osaa purkaa tilannetta ja se hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on hyvin ikävää kun itsellä on eri säännöt kun sisaruksilla. Esim nuoremmat sisarukset voivat tulla myöhemmin kotiin kyliltä kuin itse. Vanhempien selitys oli ”sinä tarvitset enemmän rajoja, tekevät sinulle hyvää.” En ollut tehnyt mitään erityistä mitä muutkaan sisarukset jotta olisin ansainnut tuon.

Minkä itse luulet olleesi vanhempiesi motiivin? Pahantahtoisuus?

Minussa oli jotain mikä ärsytti heitä enkä toiminut niinkuin he halusivat, esim. Valinnut niitä valinnaisaineita kun he käskivät tai ollut ystävä joidenkin ihmisten kanssa kenestä He pitivät, mutta itse en.

Samanlainen kokemus omista vanhemmista. Varsinkin eron jälkeen kumpikin alkoi hylkiä minua, kun toin ilmeisesti kummallekin mieleen exän ikävät puolet.

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsi kiintyi selvästi enemmän toiseen vanhempaan ja minun on ollut vaikea suhtautua siihen. Tunnen oloni heidän kanssaan ulkopuoliseksi, mikä on saanut minut suuntaamaan enemmän huomiota sisarukseen. En osaa purkaa tilannetta ja se hävettää.

Meillä on ollut samanlaista. Tai oikeastaan niin että toisella lapsista oli erityistarpeita joihin vastaaminen oli minulle helpompaa kuin puolisolle, joten jossain vaiheessa ajauduimme vanhempi+lapsi-pareiksi koska se oli helpompaa ja muuhun ei ollut energiaa. Mutta kun hoksattiin tuo niin alettiin tietoisesti viettää "laatuaikaa" ristiin ja perheenä (ei tarkoita mitään ihmeellistä vaan että silloin keskitytään lapseen ja vuorovaikutuksen laatuun vaikka tyhjennettäisiin yhdessä tiskikonetta), ja se on kyllä tehnyt älyttömän hyvää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsi kiintyi selvästi enemmän toiseen vanhempaan ja minun on ollut vaikea suhtautua siihen. Tunnen oloni heidän kanssaan ulkopuoliseksi, mikä on saanut minut suuntaamaan enemmän huomiota sisarukseen. En osaa purkaa tilannetta ja se hävettää.

Meillä on ollut samanlaista. Tai oikeastaan niin että toisella lapsista oli erityistarpeita joihin vastaaminen oli minulle helpompaa kuin puolisolle, joten jossain vaiheessa ajauduimme vanhempi+lapsi-pareiksi koska se oli helpompaa ja muuhun ei ollut energiaa. Mutta kun hoksattiin tuo niin alettiin tietoisesti viettää "laatuaikaa" ristiin ja perheenä (ei tarkoita mitään ihmeellistä vaan että silloin keskitytään lapseen ja vuorovaikutuksen laatuun vaikka tyhjennettäisiin yhdessä tiskikonetta), ja se on kyllä tehnyt älyttömän hyvää kaikille.

Kuulostaa todella hyvältä! Fiksusti toimittu.

Meitä oli kolme sisarusta. Vanhin hankala, jota aina myötäiltiin, koska muuten aiheutti tappelun. Toisaalta sai erityiskohtelua, toisaalta vanhemmat aika avoimesti halveksui häntä, koska oli aina niin kiukkuinen. Minä olin se "kadonnut lapsi", en aiheuttanut ongelmia mutta en halunnut tukeakaan vanhemmilta. Joskus jätin kertomatta hammasonnettomuudesta, kun en halunnut tai uskaltanut vaivata. Aikuisena on ärsyttänyt, että äiti on yrittänyt minun ja lapseni elämään. Olisi yrittänyt aiemmin, itsellä ei enää mitään tunteita. Nuorin sisarus puolestaan on iloinen, valoisa ja sosiaalinen, ja aina ollut selvästi pidetyin. Hän onkin mukavaa seuraa, mutta tosipaikan tullen yllättävän itsekäs - on tottunut saamaan kaiken anteeksi olemalla positiivinen ja hauska. Minulla ja mm. hänen entisillä poikaystävillä on ihan sama käsitys hänestä ihmisenä. Viehättävä luonne, mutta ei varsinaisesti lojaali vaan omasta mielestään oma etu on aina oikeutettu. Äitini ei näe hänessä vikaa nykyäänkään, koskaan.

Mikä kenenkin luonteessa on syy ja mikä seuraus, on vaikea sanoa. Jälkensä eri tavalla kohtelu selvästi jätti.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Vanhemmat voivat myös käyttäytyä tietoisen syrjivästi. Jollekin lapsista ei esimerkiksi kotoa pois muuttaessa anneta mitään mukaan, toisille odotellaan kämppä täyteen huonekaluja itsenäisen elämän alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Eivätkö rakastavat vanhemmat pyri auttamaan kaikkia lapsistaan heidän tarpeidensa mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Eivätkö rakastavat vanhemmat pyri auttamaan kaikkia lapsistaan heidän tarpeidensa mukaisesti?

Se ei ole tasapuolista! Täälläkin itketään, kun anoppi hoitaa tyttärensä lapsia, ei meidän. Koskaan ei pohdita sitä, että se käly saattaa oikeasti tarvita enemmän apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Vanhemmat voivat myös käyttäytyä tietoisen syrjivästi. Jollekin lapsista ei esimerkiksi kotoa pois muuttaessa anneta mitään mukaan, toisille odotellaan kämppä täyteen huonekaluja itsenäisen elämän alussa.

Tai sitten se toinen on jo hankkinut kaiken mieluisan itse, toiselle kelpaa kirppiskama ja vanhempien vintiltä kerätty. Se, joka ei saa mitään mukaansa, kokee tulleensa kohdelluksi väärin, kun ei suostunut ottamaan mummon vanhaa lipastoa, koska halusi Vepsäläiseltä uuden, mutta vanhemmat ei sitä suostuneet hankkimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Eivätkö rakastavat vanhemmat pyri auttamaan kaikkia lapsistaan heidän tarpeidensa mukaisesti?

Se ei ole tasapuolista! Täälläkin itketään, kun anoppi hoitaa tyttärensä lapsia, ei meidän. Koskaan ei pohdita sitä, että se käly saattaa oikeasti tarvita enemmän apua.

On se, jos vanhemmat auttavat toista lasta sitten jollain muulla tavalla. Mutta jos toinen saa kaiken avun jossain asiassa ja toinen ei mitään missään, niin se ei ole lasten tasapuolista kohtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapsillakin on oma persoonansa

Onko tuo muka oikeutus vanhempien ikävälle käytökselle?

Kun vanhemmat kohtelevat jokaista lasta samalla tavalla, niin todennäköisesti joku lapsista on silti sitä mieltä, että tulee kohdelluksi väärin. Samanlainen kohtelu kun ei ole sama kuin tasapuolinen kohtelu. Jos yksi lapsi haluaa autoa lainaksi, mutta ei saa (koska muutkaan lapset eivät halua lainata autoa, heillä on omat autot), niin tämä lainaksi autoa pyytävä kokee tulleensa kohdelluksi väärin, vaikka saa samanlaisen kohtelun kuin muutkin. Tai jos kaksi lapsista ei kaipaa lastenhoitoapua (eikä sitä saa), niin lastenhoitoapua pyytävälle kielteinen vastaus on sama kuin väärinkohtelu.

Vanhemmat voivat myös käyttäytyä tietoisen syrjivästi. Jollekin lapsista ei esimerkiksi kotoa pois muuttaessa anneta mitään mukaan, toisille odotellaan kämppä täyteen huonekaluja itsenäisen elämän alussa.

Tai sitten se toinen on jo hankkinut kaiken mieluisan itse, toiselle kelpaa kirppiskama ja vanhempien vintiltä kerätty. Se, joka ei saa mitään mukaansa, kokee tulleensa kohdelluksi väärin, kun ei suostunut ottamaan mummon vanhaa lipastoa, koska halusi Vepsäläiseltä uuden, mutta vanhemmat ei sitä suostuneet hankkimaan.

Ei ollut tällainen tilanne. Sanottiin, että asiat pitää hoitaa yksin. Toisille sitten annettiin kaikenlaista.

Se, mikä on monissa perheissä yleistä on erilainen taloudellinen auttaminen lapsiaan.

Näkyy varsinkin murrosiän jälkeen kun nuoret altistuvat ja lähtevät kotoaan omaan elämään.

Olen kuullut että vanhemmat suosivat yhtä lasta ja toinen jää ilman taloudellista tukea.

Tai suositaan kahta ja yksi jätetään ilman. En viitsi luetella esimerkkejä mutta käytännössä yksi sai kotoaan kaikki opiskelukulut ja toinen ei mitään. Molemmat asuivat ja opiskelivat vieraalla paikkakunnalla.