Nainen, muuttaisitko maalle miehen perässä

Olen muuttanut vuonna 1995 eikä täältä kaupunkiin mieli tee vaikka ei ole talous kummoinen

Muutin maalle miehen perässä. Nyt minulla menee päivittäin 3-3,5 tuntia työmatkoihin.

Riippuu minne maaseudulle. Esim. Nurmijärvelle tai Sipooseen voisin muuttaa, mutta en todellakaan jonnekin Pohjanmaalle tai Mikkeliin.

Suomessa en muuttaisi mutta italian maaseudulle kyllä.

Olen valinnut alan niin, että voin työllistyä missä vain. Mutta käytännössä pienemmällä paikkakunnalla on huonommat mahdollisuudet.

Joka tapauksessa sanon, että muuttaisin. Miehenkin pitää tuntea vastuunsa. Jos työllistyminen ei onnistu, niin tilaa kehitetään niin, että se elättää molemmat.

Minulle siis maalle muutto tarkoittaa maatilalle muuttoa. Ap ei tainnut sitä niin tiukasti rajata.

En missään nimessä, en usko parisuhteen tulevaisuuteen, jos joudun uhrata sen eteen identiteettini, onneni ja oikeastaan kaiken. Ei kukaan kouluttanut kaupungistunut nainen lähde maaseudulle miehen puolisoksi. Näiden miesten ei auta kuin lähteä kaupunkiin, jos puolison saaminen on tärkeää.

En muuttaisi maalle mistään hinnasta. Mutta olen muuttanut miehen perässä Japaniin vuosiksi, ja saman miehen kanssa olen yhä.

Muuttaisin.

Muuttaisin maalle, mutta miehen pitäisi siinä tapauksessa elättää perhe. Maalla on usein duunaritasonhommia tai maanviljelyä ja niillä ei nyky-Suomessa elätä vaimoa ja lapsia.

T. Maalla kasvanut, yliopistokoulutus + hyvä palkkainen työ kaupungissa

Olen muuttanut, työpaikka edelleen sama. Työmatka tunti omalla autolla.

No, riippuu olisiko sieltä maalta järkevät kulkuyhteydet töihin/lähimpään kaupunkiin. Jos ei, niin enpä oikein osaa kuvitella, että jättäisin kaiken oman elämäni ja ryhtyisin emännäksi.

Tietysti voisi olla eri asia myös, jos en olisi kouluttautunut viittä vuotta ja olisin töissä esim. kaupan kassalla. Silloinhan voisi ollakin ihan ok lähteä miehen perään.

Jos nyt puhutaan tilallisen elämästä, niin se elämäntapa vaatii samanhenkisen työhullun, harva päivätöissä käyvä, koulutettu nykynainen siihen sopeutuu.

Sinkkuna olisin sitä voinut harkita. Nykyisessä elämäntilasteessa en muuttaisi.

En muuttaisi. Tylsistyisin kuoliaaksi kotirouvan roolissa ja vieläpä paikassa, jossa ei olisi juuri mitään mielenkiintoista tekemistä.

Muutin maalle ilman miestä. En ole tavannut niin hyvää miestä, että kannattaisi tehdä yhtään uhrausta. Lasten kanssa voisin asua samassa taloudessa.

Kyllä lähtisin, mutta se johtuu siitä, että pidän maalla asumisesta muutenkin. En lähtisi miehen takia paikkaan, jossa tietäisin muuten olevani onneton.

Erittäin epätodennäköisesti. Sisältyisikö tähän se, että mies elättää minut? Mulla ei ole autoa enkä aio hankkiakaan, enkä ihan taida lähteä joka aamu pyöräilemään jostain Keski-Perseen kauimmaisesta kolkasta.

Olen muuttanut ja en ole tehnyt koulutustani vastaava työtä sen jälkeen.

En muuttaisi.

En missään nimessä jättäisi nykyistä työtäni. En muutenkaan haluaisi muuttaa maalle. 

Olen muuttanut 90-luvulla. Työskentelemme molemmat koulutustamme vastaavissa viroissa. Ihme käsitys, ettei maalla olisi muita töitä kuin duunarihommia tai maanviljelyä.