Nainen, muuttaisitko maalle miehen perässä

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut 90-luvulla. Työskentelemme molemmat koulutustamme vastaavissa viroissa. Ihme käsitys, ettei maalla olisi muita töitä kuin duunarihommia tai maanviljelyä.

Asun 5000 asukkaan kunnassa eikä täällä todellakaan ole koulutustani vastaavia töitä. Onneksi Helsinkiin pääsee reilussa 1,5 tunnissa suuntaansa ja onneksi ammatissani on mahdollista työskennellä myös etänä.

Muutin 10 vuotta sitten ja työmatka on juuri se uhraus jonka joudun tekemään, eli tunti suuntaansa menee. Onneksi nykyisessä työssä voin tehdä myös etänä.

Mutta avioliitto alkaa vetelemään viimeisiään, enkä tiedä kuinka motivoitunut olen sitten enää asumaan täällä kun lapsikin muuttaa pois.

Naapurissa kävi juuri niin, kun viimeinenkin lapsista muutti pois, lähti rouvakin ja hetken päästä virallisesti erosivat.

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut 90-luvulla. Työskentelemme molemmat koulutustamme vastaavissa viroissa. Ihme käsitys, ettei maalla olisi muita töitä kuin duunarihommia tai maanviljelyä.

Valtaosa on duunarihommia, mutta maaseudun raja on aika häilyvä, niin kuin kommenteissakin tulee esille. Virat ovat usein kunnantalolla tai kaupungeissa taajamissa ja taajamia ei voi pitää maaseutuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut 90-luvulla. Työskentelemme molemmat koulutustamme vastaavissa viroissa. Ihme käsitys, ettei maalla olisi muita töitä kuin duunarihommia tai maanviljelyä.

Valtaosa on duunarihommia, mutta maaseudun raja on aika häilyvä, niin kuin kommenteissakin tulee esille. Virat ovat usein kunnantalolla tai kaupungeissa taajamissa ja taajamia ei voi pitää maaseutuna.

Virkoja on myös kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa...

Vierailija kirjoitti:

Olen muuttanut 90-luvulla. Työskentelemme molemmat koulutustamme vastaavissa viroissa. Ihme käsitys, ettei maalla olisi muita töitä kuin duunarihommia tai maanviljelyä.

Tämähän riippuu ihan koulutuksesta. Kyllähän joka paikassa tarvitaan opettajia, lääkäreitä, sairaanhoitajia, farmaseutteja ja insinööreille ja tradenomeillekkin on töitä. Jos koulutuksesi on yhtään erikoisempi, ne mahdolliset työpaikat ovat yleensä siellä yliopistokaupungeissa. Tai sitten on perustettava oma yritys.

En tiedä. Se on niin yksinäistä. Tiedän millaisia miehet on maaseudulla. Töiden lisäksi kulkevat metsällä ja kaikenmaailman talkoissa ja auttelemassa naapureita. Miehet ei ole koskaan kotona. Sitten jos ei itsellä olisi edes töitä. Mitä sitä sitten tekisi? Naisten porukoihin ei oikein pääse, tai pääsee, mutta on aina se junan tuoma, vähän ulkopuolinen jolle ei edes yritetä avata mitään sisäpiirivitsejä. Lapsia kiusataan kun puhuvat erilain.

Jos oikeasti pitäisin naisesta "rakastaisin"ja hänellä olisi hyvä ura vaikka nyt pääkaupunkiseudulla, niin en missään tapauksessa antaisi hänen muuttaa perässäni tänne maaseudulle. Ei ole mitään järkeä tuhota jonkun elämää tai uraa itsekkyyden ja kemiallisten reaktioiden perusteella tai jonkin ikäkriisin takia.

Liitot kestävät muutenkin keskimäärin about 7 vuotta joten asiassa  ei ole mitään järkeä. Tuossa ajassa nainen vain putoaa kehityksen rattailta eikä pääse enää kiinni hyvään elämäänsä kyllästyttyään "maaseudunidylliin". Sitten miehellä on  keskellä ei mitään turhautunut kiukkuinen mahdollisesti lapsilla itsensä revittänyt löysä läski appelsiinireisineen  kaappijuoppona joka suuntaa pahanolonsa loogisesti mieheen hakien poispääsyä kaikin mahdollisin keinoin.

Silloin kärsijöitä saattaa jo olla miehen lisäksi mahdolliset lapset jne.

Eikä maaseudulta muuttokaan tule kysymykseen, koska olemme oikeastaan aivan eri kastiluokkaa maalaiset kaupunkilaisten silmissä paariaa ja kaupunkilaiset maalaisten silmissä jotain lähes ulkomaalaista joilla ei ole oikeastaan yhtikäs mitään yhteistä meidän kanssamme, mitä joku maalaisjuntti tekisi kaupungissa-kärsisi. Joku saattaa miettiä, että nainenkin saattaa olla lähtöisin vaikkapa maaseudulta, mutta kaupunkiin lähtevät naiset ovat jo lähtökohtaisesti niin erilaisia että heidän on ollut järkevämpää muuttaa kaltaistensa pariin kaupunkiin ei sieltä ole paluuta.

Kyllä se hauta sieltä vastaan tulee yksinkin kulkien tai jos aivan välttämättä tarvitsee naisen niin sellainen kannattaa ehkä tilata ulkomailta jostain köyhemmästä maasta, nostaa joku onneton köyhä ryysyistä Suomalaisen maaseudun "rikkauteen". Samoin kaunkilaisten naisten kannattaa ottaa itselleen, vaikkapa matkoiltaa jokun tumma niin saavat sitä haluamaansa eksotiikkaa seikkailuineen elämäänsä ja Suomenkin sisäsiittoinen geenistö saa vahvistusta...

Vierailija kirjoitti:

Jos oikeasti pitäisin naisesta "rakastaisin"ja hänellä olisi hyvä ura vaikka nyt pääkaupunkiseudulla, niin en missään tapauksessa antaisi hänen muuttaa perässäni tänne maaseudulle. Ei ole mitään järkeä tuhota jonkun elämää tai uraa itsekkyyden ja kemiallisten reaktioiden perusteella tai jonkin ikäkriisin takia.

Liitot kestävät muutenkin keskimäärin about 7 vuotta joten asiassa  ei ole mitään järkeä. Tuossa ajassa nainen vain putoaa kehityksen rattailta eikä pääse enää kiinni hyvään elämäänsä kyllästyttyään "maaseudunidylliin". Sitten miehellä on  keskellä ei mitään turhautunut kiukkuinen mahdollisesti lapsilla itsensä revittänyt löysä läski appelsiinireisineen  kaappijuoppona joka suuntaa pahanolonsa loogisesti mieheen hakien poispääsyä kaikin mahdollisin keinoin.

Silloin kärsijöitä saattaa jo olla miehen lisäksi mahdolliset lapset jne.

Eikä maaseudulta muuttokaan tule kysymykseen, koska olemme oikeastaan aivan eri kastiluokkaa maalaiset kaupunkilaisten silmissä paariaa ja kaupunkilaiset maalaisten silmissä jotain lähes ulkomaalaista joilla ei ole oikeastaan yhtikäs mitään yhteistä meidän kanssamme, mitä joku maalaisjuntti tekisi kaupungissa-kärsisi. Joku saattaa miettiä, että nainenkin saattaa olla lähtöisin vaikkapa maaseudulta, mutta kaupunkiin lähtevät naiset ovat jo lähtökohtaisesti niin erilaisia että heidän on ollut järkevämpää muuttaa kaltaistensa pariin kaupunkiin ei sieltä ole paluuta.

Kyllä se hauta sieltä vastaan tulee yksinkin kulkien tai jos aivan välttämättä tarvitsee naisen niin sellainen kannattaa ehkä tilata ulkomailta jostain köyhemmästä maasta, nostaa joku onneton köyhä ryysyistä Suomalaisen maaseudun "rikkauteen". Samoin kaunkilaisten naisten kannattaa ottaa itselleen, vaikkapa matkoiltaa jokun tumma niin saavat sitä haluamaansa eksotiikkaa seikkailuineen elämäänsä ja Suomenkin sisäsiittoinen geenistö saa vahvistusta...

Sinulla on aika synkkä kuva asiasta. Itse rakastuin opiskeluaikana ja tiesin, että mikäli aiomme olla yhdessä, se tarkoittaa sitä, että muutamme hänen kotipaikkakunnalleen. Tiesin myös, ettei koulutuksellani alueelta löydy töitä. Monet itkut ja kipuilut asian tiimoilta tein, mutta sitten tein valintani täysin tietoisena seurauksista. Itsekkin olen maalta alunperin. Olemme työskennelleet perheyrityksessä ja eläneet yhdessä onnellisesti yli 30 vuotta. En ole katkeroitunut enkä katunut ratkaisuani .

Muutin. Useita satoja kilometrejä eli jouduin irtisanoutumaan työstä. Menin kouluun, hankin uuden ammatin ja työllistyin helposti.

Vaikka heti. Ne alan työt on siellä maaseudulla tosin. Ekaks opiskelen vielä vuoden, mutta sitten :)

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastuisit, mies olisi hyvä, mutta sinulle ei olisi oman alan töitä? Tekisitkö uhrauksen rakkauden takia?

En. En edes seurustelisi maalla asuvan kanssa. Minulle on tärkeämpää se että kykenen itse elättämään itseni eikä ainutkaan mies ole sen arvoinen että heittäytyisin alttiiksi taloudelliselle väkivallalle.

Vierailija kirjoitti:

Jos rakastuisit, mies olisi hyvä, mutta sinulle ei olisi oman alan töitä? Tekisitkö uhrauksen rakkauden takia?

Tuossa tilanteessa pitää kysyä mieheltä, haluaako ja pystyykö hän elättämään minut ja mahdolliset lapset. Lasten osalta elatusvastuu loppuu lasten saatua ammatin, mutta minut pitää elättää elämäni loppuun asti. En halua ruinata mieheltä rahaa ja elää jokaista senttiä laskien.

Kyllä. Itseasiassa haaveilen maalle muutosta, mutta tällä hetkellä asumme radanvarsikaupungissa kun työt ja koulut on sujuvan matkan päässä. Järjestelyjä se toki vaatisi, ja yli tunnin työmatkaan per suunta en kovin helposti suostuisi.

Asun maalla, elän sinkkuna ja käyn töissä. Työmatkani on lyhimmillään ollut 2 km. Ja en. En todellakaan muuttaisi miehen perässä kaupunkiin. Tätä ei kysytty, tiedän.

Mutta näinkin päin voi olla. Jos tapaisin mukavan kaupunkilaismiehen voisimme varmasti viettää yhteisiä viikonloppuja vuoroin kummankin kotona. Se voisi olla mukavaa vaihtelua kummallekin. Mutta koskaan en luopuisi maalla asumisesta vapaaehtoisesti.

Elättääkö mies? Täällä on kyliä joista on kyllä matkaa keskustaan, tai jonnekin jossa olisi minkäänlaisia töitä.

Itse en kyllä muuttaisi minnekään, vaikka maalainen olen itsekin.

En muuttaisi. Ja työt eivät liity asiaan millään tavalla. Olen kaupunkilainen, en viihdy maalla. Yhteiselosta ei tulisi mitään ja ei rakkaus kestä, jos ihmisillä on liian erilaiset elämäntyylit eikä mitään yhteistä.

Voisin harkita, jos työmatka pysyisi kohtuullisena (maksimissaan 30-45 min) ja mies omalta osaltaan osallistuisi näihin kuluihin. Tällä hetkellä asun kaupungissa noin kahden kilometrin päässä työpaikastani ja muista palveluista, joten maalle muuttaessa olisi pakko hankkia auto ja kulut lisääntyisivät.

Muuttaisin todennäköisesti muutenkin maalle, joten miksi ei.

N23

No en kyllä sanoisi itseäni irti vakituisesta työpaikasta ilman tietoa uudesta ja muuttaisi miehen perässä tyhjän päälle johonkin.

Riippuu julkisesta liikenteestä. Mulla ei ole korttia/autoa.