Muita, joita entiset opiskelu/työkaverit eivät kaipaa?

Minä olen sellainen, joka ei kaipaa entisiä työkavereita - mukavia kyllä silloin kun on oltu samassa paikassa, mutta en minä heihin yhteyttä pidä sen jälkeen kun olen mennyt seuraavaan työpaikkaan. En liioin käy entisissä paikoissani - se tuntuisi ihan pöhköltä.

En ole ajatellut työkavereita varsinaisina ystävinä vaan pelkästään työkavereina ja kun työ jää jää työkaveritkin.

Täällä yks! Mietin monesti et mikä mussa on vialla kun kukaan ei pidä yhteyttä :(

Miksi haluat pitää yhteyttä entisiin työkavereihin? En mä ainakaan jaksaisi kuunnella juttuja vanhoista työkuvioista ja kuka on ollut kenenkin kanssa.

Uskon et some saa tilanteen näyttämään tuolta. Entisen työkaverin kuvasta on helppo tykätä, mutta en usko ihmisten näkevän entisiä työkavereitaan kovin usein.

No itse olen tällainen, tosin kyllä enemmän omaa syytäni. En nimittäin reagoinut oikein millään tavalla ex-työkavereideni kutsuihin lähteä oluelle jne, koska ei huvittanut viettää aikaa vapalla heidän kanssaan. Yrittivät jonkun aikaa, kunnes hiljeni. En tarkoittanut mitään pahaa, mutta ei vaan kiinnosta. Hyvä näin!

Eikai entisiin työkavereihin monikaan pidä yhteyttä. Työkaverit on työkavereita. 

Joo, minulla ei koskaan tartu ihmisiä matkaan yhtään mistään, tosin ei minusta tunnu kyllä että kenenkään kanssa on koskaan mitään yhteistäkään. Muut ihmiset tuntuu elävän ihan eri todellisuudessa kuin itse elää.

En minä pidä yhteyttä, mutta miehen siskon tytär oli entisessä työpaikassani ja sain kuulla, että olen ollut kovasti tykätty ja minua on kaivattu takaisin. Kyllä musta tykättiin, tunsin sen silloinkin, mutta uralla piti päästä eteenpäin. Siellä ei ollut mahdollista.

En itse tarkkaan tiedä kaipaako kukaan tai ketkään minua. - Joitain kertoja olen rohkaissut itseni ja joskus soittanut kaipaamalleni henkilölle ja jonkun kerran olen saanut ilahtuneen vastausken, että olipa kiva ja errinomainen juttu kun soitin....

Mutta joo. Tiedän tunteen; joskus tuntuu kuin osa odottaa, etten sanoisi vaatii, että heille soitetaan ja järjestetään ja toteutetaan, eivätkä he itse jaksa tai viitsi olla ikinä "järjestäjä puolellea." - Poikkeuksena ne tilanteet, jolloin tarvitsevat tai haluavat saada jotain ja sillonkin yleensä ilmaiseksi ja heti, tai ainakin mahdollismaan pian, kuten vaikka huomenna. Hieman samahan tämä on yleisemminkin ihmissuhteissa. Ystävyys ja kaveruus edellyttää yleensä vastavuoroisuutta. On ihmisä, joille jaksan ja halua soittaa tai yleisemmin olla yhteydessä vaikka tiedän, että he tuskin ovat minuun päin yhteydessä kuin ääri harvoin jos silloinkaan.

Kaikkien kohdalla en jaksa, saati viitsi toimia samalla tavoin. Ongelma tai haaste tietysti on sen tiedostaminen, että missä vaiheessa aikaa on kulunut niin paljon, ettei enää halua yrittäkään olla yhteydessä toiseen vaikka jossain vaiheessa olisi jo ennättänyt ajatella, että syvempi keveruus tai jopa ystävyys olisi muodostunut verraten vahvaksi.

Vaikka toisaalta, jos joku vuosien takainen vanha kaveri soittaisi, niin varmaan olisin itse yllättynyt, mutta tuskin negatiivisesti. - Riippuisi siitä, mikä sai hänet nyt vuosien päästä soittamaan/ olemaan yhteydessä.   

Työkaverit on työpaikalla, vapaa-ajalla on sitten ne muut ihan oikeat kaverit ja ystävät.

Veikkaan että ei niitä työpaikalla tutustuneita hirveän paljon ole, jotka muka hirveästi pitäisivät yhteyttä työajan ulkopuolella. Nykyään tosin viestittely on niin helppoa, mutta en laskisi sitä ex-työkaverin tapaamiseksi.

Toki niitä työpaikalla tavanneita sydänystäviäkin on, mutta harvassa.

Eipä elämässä ehtisi muuta tehdäkään kuin kaivata, jos kaipaisi kaikkia entisiä koulu-, opiskelu- ja työkavereitaan. Niitähän on jo satoja. Unohdan ihmisten nimetkin varsin nopeasti sen jälkeen, kun opiskelut on ohi tai vaihdan työpaikkaa. 

Työkavereitasi et yleensä voi valita, muun elämän ihmissuhteet voit.

Siinä se ero on.

Eivät kaipaa eikä tarvitse kaivata. Jos joku tulee vastaan ja muistaa, niin ok. Vanhat kaverit on sitten asia erikseen.

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Mulla on muutama vanha työ- tai opiskelukaveri Facebookissa kaverina, mutta ei me kyllä sielläkään oikein olla yhteyksissä. Ihmiset tuntuu olevan enempi tekemisissä opiskelu- kuin työkavereidensa kanssa, mutta itse en siellä tuntenut kuuluvani porukkaan kummasakaan koulussa (vaihdoin alaa kesken). Niitä ihmisiä on, joiden kanssa olisin halunnut olla edelleen tekemisissä, vaikkei ollakaan enää samassa paikassa töissä. Ihan vaan siksi, kun ei mulla ole kavereita liian kanssa, kun ne lapsena/nuorena tavatut on jääneet matkan varrelle eikä jostain jumppatunniltakaan seuraa muulle vapaa-ajalle löydä.

Minä en kaipaa eikä minua kaivata. Olen sen verran introvertti ja asperger (?), että unohdan kaikki sen jälkeen kun vaihdan paikkaa sama tapahtuu jos on jonkun kanssa riitaa.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Omassa työpaikassani en voisi edes käyttää sanaa työKAVERI. Todella riitaisa ilmapiiri ja selän takana pahan puhumista. Koska olen itse matalapalkkaisella naisvaltaisella alalla, on niitä hyviä ja kivoja kontakteja työpaikoilta tosi vähän. Ei mua kutsuta mihinkään ex-työpaikan tyyppien juttuihin enää, mutta en niitä kaipaakaan. Jos kaupungilla törmään viimeisimmän työpaikan tiettyihin kollegoihin, niin vaihdetaan kuulumiset. Siinä kaikki.

Opiskeluaikaiset kaverit eivät enää pidä mitään yhteyttä. Vain satunnaisia tykkäyksiä somessa.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Koska työkaveri on kuitenkin, ainakin osalle etäisempi kuin kolleega. - Kolleegan suomenkielinen vastine on virkaveli tai virkasisar - ja en minä ainakaan minä ainakaan osaa rinnastaa montaakaan työtä samanaikaisesti ja samassa paikassa työskentelevää omiin biologisiin sisaruksiini. Mutta lienee nut vain saivartelua, koska yleisemmin luullakseni ilmaukset työkaveri ja kolleega ovat usein hyvin lähellä toisiaan, eikä kolleegasta puhuttaessa tarkoiteta esimekiksi sitä, että ao henkilöllä olisi minkäänlaista virkaa. (= erillisellä päätöksellä perustettu palvelussuhde, julkiseen yhteisöön, kuten kunnan tai valtiion virkamies ja tai virkanainen -nykysuomella, ehkä pitäsi sanoa virkahenkilö)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Omassa työpaikassani en voisi edes käyttää sanaa työKAVERI. Todella riitaisa ilmapiiri ja selän takana pahan puhumista. Koska olen itse matalapalkkaisella naisvaltaisella alalla, on niitä hyviä ja kivoja kontakteja työpaikoilta tosi vähän. Ei mua kutsuta mihinkään ex-työpaikan tyyppien juttuihin enää, mutta en niitä kaipaakaan. Jos kaupungilla törmään viimeisimmän työpaikan tiettyihin kollegoihin, niin vaihdetaan kuulumiset. Siinä kaikki.

Opiskeluaikaiset kaverit eivät enää pidä mitään yhteyttä. Vain satunnaisia tykkäyksiä somessa.

Hmm. Täytyypä sanoa, että en ole itse osannut aiemmin ajatella, että kolleega olisi jotenkin neutraalimpi ilmaisu kuin työkaveri, johon liittyisi kolleegaa positiivisempi mielleyhtymä...  Kun "työkavereista" tai "koleegoista" tulee läheisiä, heistä tulee kavereita tai mahdollisesti jopa ystäviä. - Eräs oma ystväni kustuu "entistä työkaveriaan" nykyään puolsokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Meillä osa asuu toistensa naapureina ja pitävät yhteyttä vapaa-aikoinaan. Niinpä ne on koko ajan töissä ja valittavat siitä. Eikä ole kaukana työpaikkakaan.