Muita, joita entiset opiskelu/työkaverit eivät kaipaa?

Ei muakaan kaivata. En edes tiedä, koska luokkakokous on. Ensi vuonna se kai pitäisi olla, mutta jollei kutsua varten saada mistään kaivettua mun nykyistä osoitettani, niin ei se tieto varmasti mua saavutakaan, koska olin koulussa ihan yhtä yhdentekevä kaikille kuin mitä olen ollut sen jälkeenkin. Toisaalta mitä tekemistä mulla siellä mahtaisi muutenkaan olla, kun ketään tuskin kiinnostaa, miten mulla nykyään menee. Yhtäkään "Ai mooii ihana kun pääsit tulemaan, tosi kiva nähdä sua pitkästä aikaa!!" -tervehdystä mun on ainakin turha odottaa. Kouluajoistakaan ei ole muuta muisteltavaa kuin se, että olin lähes aina yksin ja mulla oli paljon poissaoloja.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

Minusta se työ -sana kaverin edessä kertoo olennaisen, samoin voi olla  pelikavereita, joita ei sen kummemmin tavata kuin harrastuksen parissa.

Ei firman siistijä käsittääkseni ole johtajan kollega, ainakaan johtajan mielestä, mutta työkaveri hän voi olla. Kollegoiksi nimitetään yleensä työpaikoilla saman koulutustason omaavia, samassa työtehtävässä toimivia.

Opettajat ovat kollegoita, koulunkäynninohjaajat heidän työkavereitaan. Siksi heidät kutsutaan pikkujouluihin tai muihin pippaloihin, läksiäisiin jne. Lääkärit ovat kollegoita keskenään, osastosihteeri heidän työkaverinsa, jos sairaalahierarkia sen sallii.

Kahdessa työpaikassa, jossa olen ollut järjetetään edelleen yhteisiä illanviettoja noin kerran vuodessa. Yhteistä näille työpaikoille on se, että olemme siirtyneet yritysmyynnin myötä eri firmoihin töihin, eli meillä on takanamme yhteinen historia.

En näe mitään järkeä tällaisten tapaamisten järjestämiseen nykyisessä työpaikassa, koska noita työkavereita näkee päivittäin ja entisten työkavereitten kuulumiset näkee LinkedInn'sta.

Toki keskustelemme silloin tälloin entisistä työkavereista niiden työkavereiden kanssa, jotka ovat olleet samassa työpaikassa töissä. Osa on tullut vasta vähän aikaa sitten firmaan töihin, joten eivät edes tunne näitä henklöitä.

Entisiin opiskelukavereihin en näe mitään tarvetta pitää yhteyttä. Liikaa aikaa kulunut..

Olin pitkään samassa työpaikassa, josta saimme sitten kenkää isolla porukalla. Minulla on kymmenisen entistä työkaveria ja yksi esimies fb-kaverina. Yksi näistä on ihan oikea ystävä, asumme lähekkäin ja käymme matkoilla ja missä milloinkin. Joskus näen muitakin. Yleensä työkaverit ovat enemmän tuttavia kuin kavereita. Parin opiskelukaverin kanssa pidän myös yhteyttä. Minulla on muutama ihan lapsuudesta oleva ystävä, joiden kanssa yhteys on säilynyt ja varmaan säilyy loppuun asti.

Onpa jännä lukea vallitsevana mielipiteenä sitä, että entisiä työkavereita ei kaivata eikä haluta nähdä. Itse kiinnyn joka työpaikassa vähintään pariin ihmiseen niin, että näen kyllä vaivaakin päästäksemme tapaamaan. Töissä ja niiden samojen ihmisten kanssa kuitenkin vietetään iso osa ajasta.

Yliopisto-opintoni ovat vielä kesken, mutta lukiosta ainakin olen kavereita vain yhden kanssa. Keneltäkään muulta ei ole tuntunut ylppärien jälkeen alkaneen totaalihiljaisuuden takia oikealta kysellä, mitä menivät tekemään lukion jälkeen (tämä yksi kaverini vain on kertonut minulle kaikista, joista on kuullut), eikä kukaan ole kysellyt minulta samaa. Olen pienestä lukiosta, jossa kaikki tunsivat toisensa. Kerran kävelin sattumalta kampuksella kahta entistä ruotsinryhmäläistä vastaan, ja siinä kysyttiin toisiltamme, mitä opiskellaan. Toisen kerran aloitin työt opintojen ohella, ja viereisellä kassalla seisoi entinen lukiotoveri. Nyökättiin toisillemme, mutta siinä kaikki.

Mitä jännää siinä on, jos ei erityisesti ole kiintynyt kehenkään siellä työpaikalla?

No, ei mua kaipaa ylipäätään yhtään kukaan. Ei siis varsinaiset kaveritkaan. Jos en itse ota yhteyttä, mitään ei tapahdu. Tein tietoisen päätöksen lopettaa yksipuolisten ystävyyksien ylläpidon - tarkistin nyt puhelimesta, ja viimeksi minulle on soitettu/tekstattu tammikuussa. Eli kukaan niistä joiden kanssa itse pidin yhteyttä, ei ole edes huomannut että olen "kadonnut" jonnekin.

En kyllä tarvitse tällaisia kaverisuhteita eli mielummin sitten vietän kaiken vapaa-aikani yksin.

Voiei, samiksia!!on just samanlainen luuseri ku sa.minka sita mahtaa paskalle tylsalle luonteelle ja karismaattisuudertomuudellee??:D

Joskus on jotkut ottanu yhteytta kyl.oma kaytos vaikuttaa aika paljon ja aktiivisuus

Vierailija kirjoitti:

Onpa jännä lukea vallitsevana mielipiteenä sitä, että entisiä työkavereita ei kaivata eikä haluta nähdä. Itse kiinnyn joka työpaikassa vähintään pariin ihmiseen niin, että näen kyllä vaivaakin päästäksemme tapaamaan. Töissä ja niiden samojen ihmisten kanssa kuitenkin vietetään iso osa ajasta.

Olet ehkä vielä nuori tai sitten sulla ei ole ollut kovin montaa työpaikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aina miettiny miks ihmisiä samassa työpaikassa sanotaan työKAVEREIKSI.

Harva niistä on millään tavalla kavereita keskenään. Senpä takia ne ovatkin vain ihmisiä samassa työpaikassa, toisin sanoen siis kollegoita.

 

Koska työkaveri on kuitenkin, ainakin osalle etäisempi kuin kolleega. - Kolleegan suomenkielinen vastine on virkaveli tai virkasisar - ja en minä ainakaan minä ainakaan osaa rinnastaa montaakaan työtä samanaikaisesti ja samassa paikassa työskentelevää omiin biologisiin sisaruksiini. Mutta lienee nut vain saivartelua, koska yleisemmin luullakseni ilmaukset työkaveri ja kolleega ovat usein hyvin lähellä toisiaan, eikä kolleegasta puhuttaessa tarkoiteta esimekiksi sitä, että ao henkilöllä olisi minkäänlaista virkaa. (= erillisellä päätöksellä perustettu palvelussuhde, julkiseen yhteisöön, kuten kunnan tai valtiion virkamies ja tai virkanainen -nykys

Pönttö!