miten olette kestäneet henkisesti elämän matojen ja täiden kanssa?

ei mitenkää. hulluks siinä siivotessa on tullut.

mutta pelkään noiden eliöiden näkemistä ja koskettamista sekä sitä ajatusta, että sellaisia olisi elimistössäni. Miten siedätte sen?



ap

onneksi ei semmosia elikoita ole meillä vielä näkynyt.

Lääkekuureilla ja hyvällä (ei hysteerisellä) hygienialla ne lähtee.



Pitää myös ymmärtää, että täit tai madot ei merkitse, että teillä olisi jotenkin likaista tai epähygieenistä. Sattuu sitä " paremmissakin perheissä" .

Ja oletkos nähnyt kuvaa pölypunkeista? Niitäkin on varmasti sängyssäsi.

Pölypunkit eivät ahdista, koska niitä ei näy eikä tunnu, joten ne voi unohtaa. Sen sijaan hillitön kutina päässä tai peräreiässä muistuttaisi jatkuvasti noiden eliöiden olemassaolosta.



Eikö tosiaan ole muita ötökkäkammoisia, joille pelkkä ajatus tuntemattomasta ötökästä elimistössä saa oksennusreaktion aikaan?



ap

Lääkkeet peliin, niin johan madot heittää lusikan nurkkaan.

Täytyy sanoa että hysteerinen olen ja paskalla käynti on paniikin omaista. Pelkään aivan mielettömästi. Mulla on ihan kauhee matofobia. Pelkkä kastemato saa aikaan kylmätväreet ja lievän paniikin jos se osuu kengän alle.. :/ Nyt yritän vaan ottaa rauhassa, siivoilla paikkoja, pestä käsiä ja ottaa lääkkeet. Rauhottavat ei olis pahitteeks, mut pakko kestää ilman kun on pieni vauva talossa.

Ne on hyödyllisiä, tekee puutarhajätteistä ihanaa muhevaa multaa. Nam!



Suolinkaisista voi kai olla haittaa hoitamattomina, mutta täit ja kihomadot ei oikeesti aiheuta muuta kuin kutinaa.

SUOLINKAISIA! Eikö ne ole niitä pitkiä? Mistä niitä on teille tullut? Kauheaa, voimia!



ap

mut mua nauratti ihan kauheesti! ihan mahaan sattuu..päivän paras!

Eletään ihan siivosti ja se varmasti ehkäisee saamasta loiseläimiä. Huononhuonolla tuurilla toki voitaisiin saadakin. Enemmän pelkään bakteereja ja viruksia kuin Suomessa tarttuvia loiseläimiä.