Elän jonkun toisen elämää!

Olen yli kolmekymppinen nainen ja ollut onneton 13-vuotiaasta. Tuntuu kuin olisin aivan väärässä elämässä...Vääränlaiset ystävät, koska minua ei koskaan hyväksytä sellaisten ihmisten joukkoon johon oikeasti haluaisin kuulua. En myöskään voi opiskella aloja jotka kiinnostavat (pahat oppimisvaikeudet) tai tehdä työtä jota haluaisin tehdä. Olen kroonisesti sairas enkä koskaan parane ja tämä on rajoittanut elämääni huomattavan paljon. Monia mahdollisuuksia menetetty. Tuntuu että en koskaan voi olla onnellinen ja olen ikuisesti vankina tässä kropassa...Yritän taistella katkeruutta vastaan mutta se on vaikeaa. Terapiassa olen käynyt ilman apua.

Onko palstalla muita jotka elävät ns. toisen ihmisen elämää? Kiinnostaisi kuulla ja saada vertaistukea...