Miten te kasvatatte nämä lapset jotka vahtivat pikkutarkkana muita?

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Ei siinä kyllä välttämättä ole ensisijaisesti kasvatuksesta kyse, lasten temperamenttikin vaikuttaa siihen, mitä huomioi.

Mä en kyllä sanoisi, että ei saa kavereita tuolla meiningillä. Mun esikoisen kaveri on varsinainen "miehuuspoliisi" (hänellä on hyvin tarkat mielipiteet siitä, mitkä on tyttöjen ja mitkä poikien juttuja), ja hän on oikea luokkansa kingi.

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Luonne ärsyttävä vai onko siinä luonteessa muita vivahteita?

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Väittäisin kyllä, että suurimmaksi osaksi kotoa saatu malli - ei niinkään perusluonne. Kuuntelevat päivittäin, kun äiti/isä nipottaa kaikille ja moittii kaikkia muita ja näiden valintoja, niin kuvittelevat, että se on normaali kanssakäymisen tapa. Kotoa ne käyttäytimisen mallit suurimmaksi osaksi tulevat, kunnes teininä hetkellisesti kavereiden malli vie voiton. Aikuistuessa valtaosa muuttuu vanhemmikseen, vaikkei sitä haluaisi tai ainakaan haluaisi myöntää.

Kotoa saavat tuon asenteen ja esimerkin. Samaa sarjaa on luetella kuinka kallista ja hienoa heillä on kotona, ja miksi kaverilla ei ole huoneessa sitä ja tätä.

Aikuisilla sama. "Miksi sinä asut vuokra-asunnossa, etkä omistusasunnossa, kuten suurin osa Suomessa?"

"Miksi teillä on noin monta lasta, eikä max. 3, kuten muillakin?" Listaa voisi jatkaa loputtomiin.  Monen, ihan aikuisenkin, on vaikea ymmärtää erilaisia valintoja oman "laatikkonsa" ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Väittäisin kyllä, että suurimmaksi osaksi kotoa saatu malli - ei niinkään perusluonne. Kuuntelevat päivittäin, kun äiti/isä nipottaa kaikille ja moittii kaikkia muita ja näiden valintoja, niin kuvittelevat, että se on normaali kanssakäymisen tapa. Kotoa ne käyttäytimisen mallit suurimmaksi osaksi tulevat, kunnes teininä hetkellisesti kavereiden malli vie voiton. Aikuistuessa valtaosa muuttuu vanhemmikseen, vaikkei sitä haluaisi tai ainakaan haluaisi myöntää.

Eli kotoa opittu toisten arvostelu ja ahdasmielisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Luonne ärsyttävä vai onko siinä luonteessa muita vivahteita?

Yhtä hyvin voisi kysyä, onko sinun luonteessasi muita vivahteita kuin lasten haukkuminen keskustelupalstalla (varmasti on, mutta tuo piirre tulee nyt tuossa viestissä esille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Luonne ärsyttävä vai onko siinä luonteessa muita vivahteita?

Yhtä hyvin voisi kysyä, onko sinun luonteessasi muita vivahteita kuin lasten haukkuminen keskustelupalstalla (varmasti on, mutta tuo piirre tulee nyt tuossa viestissä esille).

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnekysymys lähinnä. Eli ei kasvatuskysymys.

Luonne ärsyttävä vai onko siinä luonteessa muita vivahteita?

Yhtä hyvin voisi kysyä, onko sinun luonteessasi muita vivahteita kuin lasten haukkuminen keskustelupalstalla (varmasti on, mutta tuo piirre tulee nyt tuossa viestissä esille).

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

Mikä tuossa viestissä oli mielestäsi älähdystä? Minä esitin aloittajalle kysymyksen, koska jos hän redusoi toisen ihmisen johonkin käytöksen piirteeseen, hänet voi redusoida samalla tavalla. Huomasitko, että en viestissäni ehdottanut, että se on hänen ainoa luonteenpiirteensä?

Meidän poika on tuollainen. Hänellä on asperger-diagnoosi. 

Ja vaikka oma rakas lapsi on kyseessä niin täytyy sanoa että as:ään liittyvät jutut tekevät hänestä kyllä välillä niin ärsyttävän että kaverien saanti tulee aina olemaan vaikeaa. Pikkutarkkaa inttämistä, toisten puheessa tekemien kielioppi- ja asiavirheiden korjaamista, omasta kiinnostuksenkohteesta pitkään juttelemisesta vaikkei ketään muuta porukassa kiinnosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika on tuollainen. Hänellä on asperger-diagnoosi. 

Ja vaikka oma rakas lapsi on kyseessä niin täytyy sanoa että as:ään liittyvät jutut tekevät hänestä kyllä välillä niin ärsyttävän että kaverien saanti tulee aina olemaan vaikeaa. Pikkutarkkaa inttämistä, toisten puheessa tekemien kielioppi- ja asiavirheiden korjaamista, omasta kiinnostuksenkohteesta pitkään juttelemisesta vaikkei ketään muuta porukassa kiinnosta jne.

Voi apua, vaikka haluaisi olla kaveri, niin raskasta se varmasti on. Sitä ei auta kuin käytännössä kertoa, että tuo loukkaa toisia ja vie kavereita pois, niin hän saattaa oppia hillitsemään kieltään. Tämä aloituksen esimerkki tuntuu tekevän tahallaan tuota dissaamista, tai siis ymmärtää kyllä sen loukkaavan, koska nauttii myös fyysisestä satuttamisesta.