En tunne enää mitään
Tai siis en voi sanoa, etten tuntisi mitään. Mutta suurimmaksi osaksi minulla on vain sellainen ”neutraali” olo. Hankala selittää. Ei aitoa iloa ja hyväntuulisuutta, mutta en myöskään tunne surua, masennusta enkä vihaakaan. Olen vain.
Elämässäni on kaikki hyvin (koulu, työ, kavereita jne.) mutta silti kaikki tuntuu välinpitämättömältä. Tottakai heistä välitän jne, mutta tarkoitan, että mitään suuria tavoitteita ei ole enää suuntaan jos toiseenkaan mitä elämältäni haluaisin.
Tämä olotila on jotenkin pelottava, mutta tietyllä tapaa hyväkin. Viime vuosi oli todella rankka, olin todella masentunut ja surullinen eron vuoksi. En halunnut elää, itsemurha kävi mielessä jne.
Joten nykyinen olotila siihen verrattuna on todella hyvä, koska en kestäisi enää kokea näitä tuskallisia tunteita. Mutta silti tämä tunteettomuus on jotenkin säikäyttänyt minut. Miksi en enää koe surua tai masentuneisuutta, ennen olin kovin siihen taipuvainen. Nyt kaikki vaan on ja sellainen perus ok olo koko ajan! Ihan kun mikään ei enää liikuttaisi minua, olisin kovettanut/turruttanut itseni jotenkin.
Onko tämä huono merkki vai ennuste paremmasta? Tunnenko vielä joskus jotain? Masennusta ja epätoivoa en halua takaisin!
Kommentit (10)
Voimia. <3 Koita miettiä jotain tulevaisuudentavoitteita tai tehdä vaikka jonkinlainen "bucket list". Itse jouduin masennuksen läpi käytyäni vähän keksimälläkin keksimään asioita, joita elämältäni haluaisin. Siinä vaiheessa, kun mielialan kanssa sitten tuli takapakkia, sain tukea siitä, että olin päättänyt nähdä tulevaisuudessani jotain elämisen arvoista, kirjoittanut niitä asioita oikeasti ylös ja puhunut niistä muille. Jälkeenpäin tavoitteet ovat pikku hiljaa selkiytyneet ja olen keksinyt muutamia asioita listaani lisääkin.. :)
Onko sitä toisaalta aina pakko tuntea kaikenlaista? Miksei sallia itselleen hetkiä tai jaksoja jolloin ei mikään tunnu miltään? Ja jos sinua huolestuttaa tilanteesi, niin tunnethan sinä sentään jotakin.
Se että on tasainen ok-tunnetila ei ole vaarallista tai merkki, että jotain on vialla. Ehkä vaikeiden kokemusten ja voimakkaiden kielteisten tunteiden jälkeen olet nyt jonkinlaisessa vakauttamisvaiheessa: mielesi suojelee sinua ääritunteilta, että pääset kiinni arkeen mahdollisimman hyvin?
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Up. Tämä keskustelu nousi googlamalla esiin. Pelkään onko minussa joku vialla. En oikein tunne enää mitään, saatan herkistyä katsoessani jotain surullista elokuvaa esimerkiksi, mutta omassa elämässä tunteet kadonneet. Erosin pari vuotta sitten ja eron läpi käyminen oli todella raskasta aikaa. Olin ahdistunut ja itkin paljon. Olimme kumppanini kanssa 6 vuotta yhdessä ja erilleen muutettuamme tapailimme hetken aikaa sitten kaikki vaan vähän niinkuin jäi. Emme koskaan käyneet eroamme läpi ja mietin onko tämä osaltaan voinut vaikuttaa nykyiseen minään. Nyt minulla vuoden verran ollut uusi mies ja hänen mielestään vaikutan ajoittain joka kylmältä. Tuntuu kuin olisin enää varjo vanhasta minusta :(
Minulla täysin sama olotila. Masennus todettiin
Ei elämä ole jatkuvaa ilotulitusta. Olisit tyytyväinen jos nyt kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin = mikään ei tunnu miltään? Eli jos mielialat on nyt kohdillaan, pitää lääkäristä hakea pilleripurkki masennukseen? En ymmärrä. Niiden lääkkeiden jälkeen et ainakaan tunne mitään.
Onko sulla masennuslääkkeitä tai muita mieliala lääkkeitä? Voivat aiheuttaa tunnettomuutta. Jos ei ole niin varmaan johtuu pienestä masennuksesta tässä kohtaa elämääsi. Kaikkea hyvää.
Yritä löytää elämäniloa jostain!