Huoli omasta tulevaisuudesta

Tästä tietysti nyt jäi se olennaisin pois, suurin pelkoni on siis työttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen sekä syrjäytyminen. Jos suorittava työ tuntuu äärimmäisen vaikealta, miten sitten pärjään missään vaativammassakaan? Kuka haluaa palkata tällaisen tampion? Mitä voisin edes opiskella jos vahvuuksia ei ole? :(

Ap

Haluaisin tietää, mistä ajatus, ettei ammattilaiset voi auttaa.

Terapiat ei auta ja mitään kuntoutusta en näihin ongelmiin saa, koska siitä ei enää tässä iässä ole apua. Erityisopetusta ei meidän lukiossa ole myöskään tarjolla.

Ap

Tätä on hankala ilmaista järkevästi, mutta koen, että älyni on samaa tasoa kehitysvammaisten kanssa. Kehitysvammaa minulla ei kuitenkaan ole, mutta sellaisen vaikutelman annan helposti ja näistä kaikista asioista yhdessä muodostuu jo kehitysvammaa vastaava tila. Tässä on vain se ongelma, ettei meille väliinputoajille ole juurikaan apua saatavilla.

Ap

Mistä sinä pidät? Mitä tykkäät tehdä? Niin kuin itsekin toteat, monia asioita pystyy kompensoimaan. Elämässä pärjää vähemmälläkin. Tärkeämpää on löytää asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja onnistumisen kokemuksia, pieniäkin.

Tunnut katselevan maailmaa ja itseäsi hyvin kriittisten lasien läpi. Sinähän olet jo lukiossa, sekin on saavutus! Miksi et saisi käytyä lukiota loppuun, kun olet pärjännyt tähän asti? Jos on tarpeen, käyt sitä vaikka viisi vuotta. 

Sinulla on selvästi mahdollisesti keskosuudesta johtuvia vaikeuksia mutta älä anna niiden lannistaa sinua. Äläkä anna niiden myöskään määritellä sinua. Olet enemmän kuin nyt huomaamasi puutteet. Lisäksi, rohkeutta on myöntää omaa vajaavaisuutensa ja kysyä, jos ei ymmärrä. Jos se tarkoittaa sinulle tyhmyyskaapista ulostulemista, niin suosittelen. 

Lisäksi olet nuori. Sinulla on aikaa oppia ja elämä opettaa. Tsemppiä!

En taida edes pitää mistään enää. Toisinaan elämä kuitenkin tntuu ihan siedettävältä, mutta yleensä toivon sen jo olevan minun osaltani ohi. Pärjääminen on ihan siinä ja siinä, kokeista seiskoja ja kutosia. Minä katselen itseäni niin kriittisesti kuin ajattelen esimerkiksi tulevien työnantajien minua katsovan. On tärkeää tietää omat heikkoutensa. Opettajat eivät odota minulta muuta kuin kursseilta läpi pääsemistä ja tietävät kyllä ongelmistani.

Ap

Olisiko mahdollista, että sinulla on jokin tarkkaavaisuushäiriö, kuten esimerkiksi ADD?

Mille alalle sitten haluaisit? Keitä nämä tulevat työantajat ovat ajatuksissasi?

Ei ole sellaista löytynyt tutkimuksissa.

Ap

En edes tiedä. Minulle mikä tahansa työ kelpaisi, kunhan vain pysyisin yhteiskunnassa kiinni enkä pääsisi syrjäytymään.

Ap

Kuulostaa siltä, että olet myös masentunut.

Voiko tällaisessa tilanteessa ottaa yhteyttä etsivään nuorisotyöhön?

Ap

Kannattaa kokeilla ainakin. Nuorisotyöntekijät varmasti auttavat mielellään.

I'm calling you out, provo. 

Ollaksesi 16-vuotias, "typerä" ja omaten mm. jonkin verran kielellisiä vaikeuksia, IHMETTELEN miten sun teksti on niin hyvää, sujuvaa ja aikuismaista?

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällaisessa tilanteessa ottaa yhteyttä etsivään nuorisotyöhön?

Ap

Ehdottomasti! Etsivässä nuorisotyössä ovat juurikin sinua varten, ja neuvovat eteenpäin koulutukseen ja elämään liittyvissä asioissa. Mutta se, mihin kiinnitin huomiota; et vaikuta lainkaan typerältä nuorelta, päinvastoin! On myös ilo lukea noin sujuvaa kirjoitusta. 

Voin näin kolmikymppisenä sanoa, että samaistun paljon asioihin, mitä kirjoitit. Pidin itseänikin nuorena niin kovin ulkopuolisena ja epäsosiaalisena tyyppinä, ja pelkäsin kovasti etten löytäisi paikkaani tästä ylikierrostelevasta yhteiskunnasta. Hyvin on kuitenkin käynyt, ja olen löytänyt mukavalle alalle. Teen itseasiassa töitä nuorten parissa. :) 

Toivon sulle kovasti tsemppiä ap! Ole rohkea kokeilemaan uusia asioita. Ja muista, kouluihin hakiessa saa ollakin vähän "tampio", sillä kouluihin mennään nimenomaan oppimaan asioita. :) 

Kielelliset vaikeudet ilmenee puheen tuottamisen vaikeutena, äänteet tulee väärin, kuulomuisti on erittäin huono ja minun on välillä vaikea ymmärtää lukemaani. Ei näy kirjoittaessa juurikaan ainakaan näin suomea kirjoittaessa.

Ap

:D

Miksi hait lukioon, jos oppiminen on niin vaikeaa? Olisit voinut päästä oppisopimuksella töihin vaikka jonnekin.

Ap, voimia.❤

Samaistun niin..peruskoulun ja ammattikoulun menin rämpien läpi. Koin häpeää siitä että oeln tyhmä, juurikin väliiputoaja, en kehitysvammainen mutta erilainen kuin muut. Olin vuosia masentunut.

Nyt olen 27v, neljän lapsen äiti, vaakituinen työpaikka, mies ja oma koti. Enää en koe olevani tyhmempi kui muut, kihetyin hitaammin mutta nykyään koen olevani jopa henkisesti fiksumpi mitä moni ikäiseni.

Sinä olet lukiossa, ei tarvitse olla ongelmiakaan ja silti saattaa tuollaisia numeroita saada kuin sinä saat.

Minä en kehdannut edes haaveilla lukioon menosta. Haluaisin itselle paremman ammstin, mutta mulla ei ole päätä lukioon, ammattikorkeaan eikä varsinkaan yliopistoon.

Ota rohkeasti yhteyttä etsivään nuorisotyöhön ja koulun kuraattoriin, ja ehkä myös terveydenhoitajaan ja pyydät saada lähetteen terapiaan.

Sä tuut pärjään elämässä varmasti. Olet jo nyt fiksu.❤

Vierailija kirjoitti:

Kielelliset vaikeudet ilmenee puheen tuottamisen vaikeutena, äänteet tulee väärin, kuulomuisti on erittäin huono ja minun on välillä vaikea ymmärtää lukemaani. Ei näy kirjoittaessa juurikaan ainakaan näin suomea kirjoittaessa.

Ap

No älä huoli, äidinkielen kirjoitukset sulla tulee menemään tekstintuotosta päätellen erittäin hyvin...