Lue keskustelun säännöt.
Kadutko koskaan lasten hankkimista?
25.09.2018 |
Tämähän on kauhea tabu, eihän nyt omaa rakasta lastaan voi katua. Mutta anonyymina netissä rehellisesti, onko niitä hetkiä, jolloin toivot, ettei lapsia olisi?
Ja en ole mikään vahingoniloinen vela vaan ensimmäistä lastani odottava ahdistunut tuleva äiti :P
Kommentit (50)
Minulla miesystävä painostaa tekemään lasta. En ole koskaan halunnut ja rauhaa sekä hiljaisuutta rakastavana ihmisenä joutuisin äitinä varmaan mielisairaalaan. Olen yhtä lailla kiinnostunut kuulemaan vastauksia ap:n kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan muulloin, kun silloin kun ex-miniäni ottaa yhteyttä tai kuulen hänestä. En tuntisi häntä, jollen olisi saanut poikaa. Lasten mukana tulee paljon ikäviä sivutuotteita.
On hetkiä kyllä, mutta tätä elämän kokonaisuutta en toiseksi enää vaihtaisi.
En sinänsä, mutta kun oikeastaan haluaisin tehdä itsemurhan, ja se tuntuu äitinä vähän epäreilulta.
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä, mutta kun oikeastaan haluaisin tehdä itsemurhan, ja se tuntuu äitinä vähän epäreilulta.
Huhhuh, kuulostaapa rankalta :/ Saatko mistään apua tai tukea, terapiaa tms.? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla miesystävä painostaa tekemään lasta. En ole koskaan halunnut ja rauhaa sekä hiljaisuutta rakastavana ihmisenä joutuisin äitinä varmaan mielisairaalaan. Olen yhtä lailla kiinnostunut kuulemaan vastauksia ap:n kysymykseen.
Mulla on sama juttu, rakastan hiljaisuutta, rauhaa ja järjestystä. Pitää toivoa, että tulee samanlainen lapsi kuin mitä itse olen ja joka jaksaa leikkiä rauhallisesti ja vaikka lukea kirjoja (olin jo lapsena hyvin omissa oloissani viihtyvää sorttia). Muuten voi tulla raskasta... -ap
En. Kaksi lasta. Aikuinen tytär ja teinipoika.
Haluan kokea elämässä mahdollisimman paljon ja halusin ehdottomasti elää myös lapsiperhe-elämää.
En ole kuitenkaan mikään "muumimamma" mutta ihan ok äiti. Lapset ovat kuitenkin tehneet minusta paremman ihmisen.
Seuraava elämänvaihe odottaa jo nurkan takana kun parin vuoden päästä teinikin muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aikana kyllä ja usein. Ei varmaan siksi toista lasta tulekaan. Nyt kun hän alkaa olla hyvässä iässä eli yli neljä, niin alan tykätä tästä äitiydestä paljon. Tuo lapsihan on ihan mahtava tyyppi ja hyvää seuraa. Toista en silti hanki. Tämä hyvä näin.
En koska en hankkinut lapsia. Ne vaan ilmestyivät tahtomattani. Ei kuitenkaan harmita yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä, mutta kun oikeastaan haluaisin tehdä itsemurhan, ja se tuntuu äitinä vähän epäreilulta.
Huhhuh, kuulostaapa rankalta :/ Saatko mistään apua tai tukea, terapiaa tms.? -Ap
No tää ketju ei nyt oikeastaan koske tätä aihetta, joten en nyt kovin laveasti kirjoita, mutta olen ollut nuorempana terapiassa ja syönyt lääkkeitä, ja yrittänyt joskus myöhemminkin käydä keskustelemassa, mutta kun en oikein osaa puhua asioistani, niin ei siitä ole kauheasti olltu hyötyä. Ja kun tiedän tämän, niin ei se tilanne niin valoisalta tunnu. Nyt on ihan hyvä jakso, mutta tiedän, että pahempi jakso on taas vain kulman takana.
8 jatkaa. Ei niitä lapsia nyt voi tilata valmiiksi tietynlaisina :) Perusluonne ja tempramentti on kuitenkin kaikilla omansa. Kasvatus ja ympäristö sitten hioo pahimmat särmät.
Meidän lapset ovat perusterveitä, perustyytyväisiä ja rauhallisia ja viihtyivät vauvasta asti omissa leikeissäänkin. Mutta me olemmekin päässeet tosi helpolla verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Tosin meillä vanhemmilla on homma hanskassa kaikin puolin elämässä muutenkin eli arki ei tuota vaikeuksia. Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle.
Lasta ei kannata tehdä jos ei ole varma haluaako/jaksaako. Lapsi ei ole mikään pakollinen asuste tai koriste vaan ihan oikea ihminen joka tarvitsee paljon huolenpitoa ja rakkautta myös niinä paskoina päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään. Lapset on se syy miksi olen tässä. Montaa muuta asiaa olen katunut tässä elämässä, varsinkin exää, joskus aviomiestäkin kiukuspäissäni, mutta koskaan ei ole ollut mitään syytä katua omia lapsia, kaikki kolme on haluttuja. Kaksi kertaa elämäni aikana olen tehnyt abortin, enkä kadu niitäkään. Myös työelämään liittyviä asioita olen katunut, raha-asioihin liittyviä, oman terveyden hoitamiseen, asuntoon liittyviä asioita jne. En ymmärrä miksi omatekemiä kaikista rakkaimpia ihmisiä joku katuu, on kyllä vikaa päässä.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan muulloin, kun silloin kun ex-miniäni ottaa yhteyttä tai kuulen hänestä. En tuntisi häntä, jollen olisi saanut poikaa. Lasten mukana tulee paljon ikäviä sivutuotteita.
Olet kyllä omituinen. Ihan oikeasti, olisit valmis luopumaan rakkaasta pojastasi sen takia ettet tuntisi jotain akkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä, mutta kun oikeastaan haluaisin tehdä itsemurhan, ja se tuntuu äitinä vähän epäreilulta.
Ensinnäkin, se vaikuttaisi moniin muihinkin ihmisiin kuin vain lapsiisi.
Toiseksi, oletko mittauttanut ferritiiniarvosi? Kannattaa. Sulla voi olla paha raudanpuute, siitä vaan lääkärit ei tajua usein mitään.
Kadun,eniten kuin mitään muuta elämässä. Rakastan heitä silti niin paljon kun vaan voi rakastaa.
Ajattelin aina etten koskaan halua lapsia,mutta sitten tuli kuitenkin vaihe että halusin niitä todella paljon. Aikaisemminkin sanoin ettei kannata hankkia lapsia kun kumminkin joutuvat kärsimään.
Sitten minä hullu annoin kuitenkin tunteille vallan ja tässä sitä nyt ollaan.
Viattomat raukat joutuvat kärsimään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sinänsä, mutta kun oikeastaan haluaisin tehdä itsemurhan, ja se tuntuu äitinä vähän epäreilulta.
Huhhuh, kuulostaapa rankalta :/ Saatko mistään apua tai tukea, terapiaa tms.? -Ap
No tää ketju ei nyt oikeastaan koske tätä aihetta, joten en nyt kovin laveasti kirjoita, mutta olen ollut nuorempana terapiassa ja syönyt lääkkeitä, ja yrittänyt joskus myöhemminkin käydä keskustelemassa, mutta kun en oikein osaa puhua asioistani, niin ei siitä ole kauheasti olltu hyötyä. Ja kun tiedän tämän, niin ei se tilanne niin valoisalta tunnu. Nyt on ihan hyvä jakso, mutta tiedän, että pahempi jakso on taas vain kulman takana.
Mä olen itse myös käynyt terapiassa ja meni tosi kauan, että se auttoi. Tarvitsee toki löytää hyvän terapeutin, en usko, että kukaan olisi niin huono puhumaan asioistaan, etteikö apua saisi. Lääkkeitä on myös uusia, joista voi olla hyötyä. Mitä olen tuttavilta kuullut, niin lasten vanhemmat saa kai ihan hyvin mielenterveyspalveluita..? Toivottavasti pääset eteenpäin tilanteessasi. -Ap
En lapsiani, mutta tänä nykyistä tilannetta. Jos ei olisi lapsia, olisin eronnut ajat sitten.
En nyt enää, kun lapsi on aikuinen. Kyllä kasvattaessa tuli 20 vuoden aikana kaduttua monta kertaa, mutta ei onneksi pysyvästi.
Lapsi 3v ja lähesjoka päivä olen katunut. Mitä kaikkea olisimmekaan voineet tehdä kahdestaan ilman lasta. Nyt enää 17-20v kunnes sitten 50 vuotiaana voidaan jatkaa siitä mihin jäätiin. Tuskin enää mikään kiinnostaa, välillä tekis mieli tehdä testamentti ja lähteä täältä.
En. Viisi lasta olen saanut.
Juuri tällainen elämän kuuluu olla.