Lue keskustelun säännöt.
Voisiko osastosta olla hyötyä?
24.09.2018 |
Olen 16-vuotias tyttö. Mulla on ollut 5lk asti itsetuhoisia ajatuksia, mutta vasta 7lk aloin viiltelemään. Puolitoistavuotta sitten mut otettiin huostaan.Myöhemmin kuvioon tuli myös pään/nyrkin hakkaaminen seinään ja itseni pureminen. Ne on kyllä nyt ollut tauolla, mutta viiltely on pysynyt. Mulla on masennuskausia ja sitten ihan normaaleja/hyviä päiviä tai jaksoja. Jos mua ahdistaa niin välillä en jopa pysty sanomaan mitään tai sitten tärisen. Vaikka mulla välttämättä ei ole paha olo, niin haluan kuitenkin viiltää itseäni joskus. Olen käynyt puhumassa ammattilaisilla, mutta siitäkään ei ole ollut apua. Mua ollaan kiusattu koulussa ja kotona, enkä pysty puhumaan omille veljillenikään enää. En ole puhunut niille tosiaan mitään 2 vuoteen ja nuorin on vasta 12 ja asuu mun vanhemmilla. Olen joskus hyvin vihainen enkä pysty hillitsemään itseäni.
Kommentit (36)
Riippuu erittäin paljon osastosta. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että alaikäisten osastolla vielä yritetään auttaa, mutta täysi-ikäisten osastohoito on pelkkää säilytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet huostaanotettu, eikö sun laitoksessa ole mitään psykiatrista osaamista?
Meiinasitko meniisin osastolle vaii? En puuhuisi sielllä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu erittäin paljon osastosta. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että alaikäisten osastolla vielä yritetään auttaa, mutta täysi-ikäisten osastohoito on pelkkää säilytystä.
No onneksi on vielä puolitoistavuotta aikaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meiinasitko meniisin osastolle vaii? En puuhuisi sielllä kenellekään.
Oliisin näin lappsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meiinasitko meniisin osastolle vaii? En puuhuisi sielllä kenellekään.
Kaikki psykiatrinen hoito, tai ainakin sen onnistuminen, perustuu potilaan omaan motivaatioon.
Onko sulla nyt mitään hoitokontaktia? Ei sinne osastolle noin vain mennä, valitettavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olet huostaanotettu, eikö sun laitoksessa ole mitään psykiatrista osaamista?
Olen juurikin erityisyksikössä, joka on tarkoitettu epävakaille lapsille. Nähtävästi täälläkään ei ole riittävästi tukea. Jonkin verran on kyllä sitä psykiatrista osaamista, mutta suurin osa on tavallisia lähihoitajia tai nuoriso-ohjaajia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meiinasitko meniisin osastolle vaii? En puuhuisi sielllä kenellekään.
Kaikki psykiatrinen hoito, tai ainakin sen onnistuminen, perustuu potilaan omaan motivaatioon.
Kysy jotaain niin vastaan. Katotaan jouduunko pakkopaitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
See onn hyvä uudistus etteii alle kaksvitoosille myönnetä aseita. Muuutoin luotan tähään hommaan.
Mietipä niitä hetkiä kun sulla on parempi olo- mikä on silloin toisin?
Millaista sun elämä on kahden vuoden kuluttua? Missä olet, mitä teet? Kuka voi vaikuttaa siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan minulle osastosta ei ollut mitään hyötyä. Hukkaanheitettyä elämää oli aikani osastolla. Kyseessä oli nuorten (12-18-vuotiaat) psykiatrinen osasto. Osastolla oli todella tylsää. Ei ollut mitään tekemistä. Hoitokokoukset olivat nöyryyttäviä, vieläkin on todella paha olo niitä ajatellessa.
N29
Musta osastolla oli ihan hirveää kun pakolla siellä pitivät. Hyi en halua enää ikinä palata sinne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Kuulostaa siltä, että osastojaksosta voisi olla hyötyä. Itse olen töissä nuorisopsykiatrian osastolla ja juuri sinuntyyppisiäsi potilaitakin voi kyllä olla osastohoidon piirissä.
Käytkö jollakin psykiatrisella sairaanhoitajalla tai psykologilla? Ensin kokeillaan avohoitoa, jos et vielä ole sellaisen piirissä. Jos käyt jo jollakin juttelemassa, voit ottaa puheeksi kiinnostuksen osastoa kohtaan ja voitte ehkä esim. käydä yhdessä tutustumassa.
Saatko dkt-terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niitä hetkiä kun sulla on parempi olo- mikä on silloin toisin?
Millaista sun elämä on kahden vuoden kuluttua? Missä olet, mitä teet? Kuka voi vaikuttaa siihen?
Minuun elämää on mennyt silllain dahalaitaa etttä arviolta ehhkä 80-90 elämäästä menny huonoosti. Se on kummmallista kun ajatttelee taustaa vasten. On se kylllä kehittänytkin aivoja etttä nytt kaiiki reaktioot näkeee muttta se kuormitttaa aivojaa. Haluaiisin että siitä oliisi enemmmän hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Musta osastolla oli ihan hirveää kun pakolla siellä pitivät. Hyi en halua enää ikinä palata sinne
Turha pelotella toista. Yleensä osastot ovat ihan vapaaehtoisia. Pakkohoitoon joutuvat vain sellaiset, jotka ovat vakavasti vaaraksi itselleen ja muille ja joiden todellisuudentaju on heikentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietipä niitä hetkiä kun sulla on parempi olo- mikä on silloin toisin?
Millaista sun elämä on kahden vuoden kuluttua? Missä olet, mitä teet? Kuka voi vaikuttaa siihen?
Minuun elämää on mennyt silllain dahalaitaa etttä arviolta ehhkä 80-90 elämäästä menny huonoosti. Se on kummmallista kun ajatttelee taustaa vasten. On se kylllä kehittänytkin aivoja etttä nytt kaiiki reaktioot näkeee muttta se kuormitttaa aivojaa. Haluaiisin että siitä oliisi enemmmän hyötyä.
Kaikki on kuiitenkin yliopiston käyneeitä alansa huippuja ihan pankinjohtajista ja yliopiiston professsoreista lähtieen.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Kuulostaa siltä, että osastojaksosta voisi olla hyötyä. Itse olen töissä nuorisopsykiatrian osastolla ja juuri sinuntyyppisiäsi potilaitakin voi kyllä olla osastohoidon piirissä.
Käytkö jollakin psykiatrisella sairaanhoitajalla tai psykologilla? Ensin kokeillaan avohoitoa, jos et vielä ole sellaisen piirissä. Jos käyt jo jollakin juttelemassa, voit ottaa puheeksi kiinnostuksen osastoa kohtaan ja voitte ehkä esim. käydä yhdessä tutustumassa.
Saatko dkt-terapiaa?
Olen käynyt psykologilla ja sairaanhoitajalla kerran viikossa puhumassa, joskus myös lääkärillä. Siitä ei ole ollut apua kuin ehkä hetkisen. Olen erityisyksikössä, joten eikö se ole vähän kuin avohoitoa? Viime aikoina mun olo on vain mennyt oudommaksi, ja viiltelen paljon herkemmin. Jostain syystä ei kiinnosta mikään, vaikka mulla olisikin hyvä olo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta osastolla oli ihan hirveää kun pakolla siellä pitivät. Hyi en halua enää ikinä palata sinne
Turha pelotella toista. Yleensä osastot ovat ihan vapaaehtoisia. Pakkohoitoon joutuvat vain sellaiset, jotka ovat vakavasti vaaraksi itselleen ja muille ja joiden todellisuudentaju on heikentynyt.
No minä en todellakaan mennyt vapaaehtoisesti. Yliannostuksen jälkeen mut sinne laittoivat ja viikon pitivät vastoin tahtoani
Up