Onko täällä muita vanhempia jotka pihistelee itsensä lisäksi myös lapsen kohdalla?

Kohtuus kaikessa. Et tiedä elämäsi pituutta. Kaikkeen ei voi varautua. Kannattaa nauttia kohtuudella silloin kun on terve ja voi jotain tehdäkin. Elämä kannattaa elää. Lapsesi joutuu syrjinnän kohteeksi.

Eihän niiden rahojen tarvitse riittääkään, kun ette tee mitään. Sama elintaso kuin köyhälläkin, vain vapaaehtoisesti.

Tuollainen käytös voi aikuisena johtaa loputtomaan tuhlailuun, koska viimein saa sitä mitä haluaa ilman että vanhemmat kieltää.

Varaudu muutenkin siihen että lapsista tulee katkeria sinua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen pihi. Olen yrittänyt ja yritän edelleenkin opettaa oman lapseni mahdollisimman säästeliääksi, emme esimerkiksi käy lainkaan maksullisissa harrastuksissa, elokuvissa tai ulkona syömässä. Emme osta uusia vaatteita, emme käytä julksia emmekä omista televisiota. Kos pihelin, tietokone tai pesukone hajoaa, kuselemme olisiko jollain antaa pois vanhaansa. Elämä on mukavaa, helppoa ja nautin itse siitä. Ei tarvitse stessata siitä riittääkö rahat kun kaikki ylimääräiset laitetaan säästön ja sijoitetaan.

Ai jai. Lapsi tulee kalliiksi. Ajattele paljonko olisitkaan voinut säästää ja sijoittaa ilman häntä! Ja kaiken olisit voinut ottaa mukaan sitten kuollessasi.

Elämä muuttuu aika paljon helpommaksi ainakin lapsen kannalta jos saa käyttää julkisia, harrastaa jotain maksullista, käydä elokuvissa ja pukeutua uutena ostettuihin vaatteisiin. Kännykänkin pitäisi olla samantasoinen kuin muilla, ei siis mikään kallis iPhone vaan sellainen ihan tavallinen älyluuri johon saa ne samat jutut mitkä luokkakavereillakin on.

Muuten jää helposti ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pihi. Olen yrittänyt ja yritän edelleenkin opettaa oman lapseni mahdollisimman säästeliääksi, emme esimerkiksi käy lainkaan maksullisissa harrastuksissa, elokuvissa tai ulkona syömässä. Emme osta uusia vaatteita, emme käytä julksia emmekä omista televisiota. Kos pihelin, tietokone tai pesukone hajoaa, kuselemme olisiko jollain antaa pois vanhaansa. Elämä on mukavaa, helppoa ja nautin itse siitä. Ei tarvitse stessata siitä riittääkö rahat kun kaikki ylimääräiset laitetaan säästön ja sijoitetaan.

Masokistisadisti?

Pihiys voi mennä liiallisuuksiin ja on silloin mielenterveyden ongelma. Vain säästäminen tuo nautintoa ja kaikki muu normaali kulutus tuottaa tuskaa. Kannattaa hakea apua ajoissa. Lapsi saisi sijoitettunakin kaiken tarpeellisen ja vähän enempi. Voisi kokea olevansa kuten muutkin.

Miksi noin pihi ihminen on raaskinut lisääntyä?

Vierailija kirjoitti:

Pihiys voi mennä liiallisuuksiin ja on silloin mielenterveyden ongelma. Vain säästäminen tuo nautintoa ja kaikki muu normaali kulutus tuottaa tuskaa. Kannattaa hakea apua ajoissa. Lapsi saisi sijoitettunakin kaiken tarpeellisen ja vähän enempi. Voisi kokea olevansa kuten muutkin.

Miksi noin pihi ihminen on raaskinut lisääntyä?

Ehkäisy on kallista!

Kultainen keskitie: meillä lapsi saa joskus jonkun muotilelun ja merkkivaatteen. Ei kasapäin mutta jotain pientä iloa. Huvipuistoon kerran kesässä, leffaankin aina välillä. Tuhlailu on tyhmää, mutta lapsen pitää kokea edes joskus saavansa samaa kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihiys voi mennä liiallisuuksiin ja on silloin mielenterveyden ongelma. Vain säästäminen tuo nautintoa ja kaikki muu normaali kulutus tuottaa tuskaa. Kannattaa hakea apua ajoissa. Lapsi saisi sijoitettunakin kaiken tarpeellisen ja vähän enempi. Voisi kokea olevansa kuten muutkin.

Miksi noin pihi ihminen on raaskinut lisääntyä?

Ehkäisy on kallista!

Huutonaurua 😂😂😂

Tarvitseeko myös oikeakielisyydestä pihdata? Ei maksane mitään, jos kirjoittaa sanat oikein ja lukee tekstinsä läpi ja korjaa virheet, ennen kuin painaa Lähetä-näppylää.

Vierailija kirjoitti:

Kultainen keskitie: meillä lapsi saa joskus jonkun muotilelun ja merkkivaatteen. Ei kasapäin mutta jotain pientä iloa. Huvipuistoon kerran kesässä, leffaankin aina välillä. Tuhlailu on tyhmää, mutta lapsen pitää kokea edes joskus saavansa samaa kuin muut.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Sitä rahan arvoa ja säästämistä voi samaan aikaan opettaa. Ja aina joskus kuitenkin juurikin ostaa uutena joku lapsen haluama vaate taikka lapsi pääsee kaverin kanssa elokuviin. Harrastuksesta voi tulla elinikäinen mielenkiinnon kohde ja sieltä löytää uusia ystäviä. On olemassa myös edullisia harrastuksia. Oletko mietinnyt miten lapsesi kaverisuhteiden käy, jos hän on aina se, kenellä ei koskaan ole rahaa tehdä mitään yhdessä. Taikka vaatevarasto koostuu vaatteista jotka sattunut löytymään halvalla eikä sellaisia joita hän oikeasti haluaisi käyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kultainen keskitie: meillä lapsi saa joskus jonkun muotilelun ja merkkivaatteen. Ei kasapäin mutta jotain pientä iloa. Huvipuistoon kerran kesässä, leffaankin aina välillä. Tuhlailu on tyhmää, mutta lapsen pitää kokea edes joskus saavansa samaa kuin muut.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Sitä rahan arvoa ja säästämistä voi samaan aikaan opettaa. Ja aina joskus kuitenkin juurikin ostaa uutena joku lapsen haluama vaate taikka lapsi pääsee kaverin kanssa elokuviin. Harrastuksesta voi tulla elinikäinen mielenkiinnon kohde ja sieltä löytää uusia ystäviä. On olemassa myös edullisia harrastuksia. Oletko mietinnyt miten lapsesi kaverisuhteiden käy, jos hän on aina se, kenellä ei koskaan ole rahaa tehdä mitään yhdessä. Taikka vaatevarasto koostuu vaatteista jotka sattunut löytymään halvalla eikä sellaisia joita hän oikeasti haluaisi käyttää

Kuulostaa omalta lapsiudeltani. Mutta sellaosta se elämä on. Aine ei voi olla hauskaa ja kivaa, välillä on pakko joutua kärsimään.

Voi lapsi parkaa!!!!!!!!!!!!!!! 😳😩😢

Ei todellakaan pihistellä lapsen asioissa. Ei kyllä kaikkea osteta, mitä lapsi haluaa mutta perusasiat pitää olla kunnossa. Ja kyllä raaskitaan sen verran tuhlata rahaa että jopa kerran kuussa ostetaan ulkoa ruuat.

Itseltäni voin pihistää mutta en koskaan, koskaan lapselta. 😲

Vierailija kirjoitti:

Voi lapsi parkaa!!!!!!!!!!!!!!! 😳😩😢

Ei todellakaan pihistellä lapsen asioissa. Ei kyllä kaikkea osteta, mitä lapsi haluaa mutta perusasiat pitää olla kunnossa. Ja kyllä raaskitaan sen verran tuhlata rahaa että jopa kerran kuussa ostetaan ulkoa ruuat.

Itseltäni voin pihistää mutta en koskaan, koskaan lapselta. 😲

Eihän se ole mitään lapselta pois jos kanssa oppii siinä samalla yhtä säästeliääksi. Turhaan sitä lasta surkuttelet. Nykylapset tuhlaa ja kuluttaa muutenkin liikaa rahaa. Ostellaan vaatteita, hengaillaan kahviloissa, käydään fwstareilla ja lennellään ulkomailla.

Mun äiti aikanaan pihisteli erit. lapsilta, esim. joku tapahtuma tai huvitus ei käynyt, koska se maksaa. Ööö, maksoi ehkä euron nykyrahaa...

Tai jäätelöä ei ostettu kioskilta, koska kaupasta saa samalla rahalla paljon enemmän. Totta, mutta kun ei oltu kotona eikä menty kauppaan! Toiset sai jäätelöt.

Sain uudet vaatteet: yhden paidan ja housut koulun joulu- ja kevätjuhliin eli minulla, kasvavalla lapsella, oli noin yksi vaatekerta kesä- ja talvikäyttöön.

Joitain ruokia ei syöty, koska se olivat kalliita. Se on ymmärrettävää, jos on köyhä. Harrastuksia ei ollut, koska olivat kalliita ja olisi ollut matkaakin, ei käynyt kuljettaa / maksaa matkoista.

Luulinkin keski-ikäiseksi asti, että olimme köyhiä. Sitten tuli mieleen ajatella, missä työssä vanhempani olivat: äidillä palkka isompi kuin minulla aikuisena ja isäni hyvätuloinen. Varaa oli esim. aikuisten ulkomaanmatkoihin, timanttikoruihin, todella moniin lehtitilauksiin, äidin kalliiseen kampaajaan vähint. joka toinen kuukausi, turkinkin äiti joskus osti itselleen ja tosiaan koruja, kultaa ja timantteja, ei rihkamaa!

Sain vähän viikkorahaa, mutta aina ei annettu. Sillä piti ostaa mm. kuukautissuojat, kosmetiikka ym. Eli säästin viikkorahoista niitä varten, muuhun ne ei riittäneet eikä aina kaikkeen tarpeelliseen. Ei tullut mieleen pyytää enempää, en ajatellut ansaitsevani tai saavani, vaan ajattelin aina, että tällä pitää pärjätä, mitä on saanut.

Aikuisenakaan en osaa ajatella, että "ansaitsisin", että minuun kuluu rahaa. Elän halvasti, mutta ostan joskus jotain pientä, mikä ei ole aivan välttämätöntä ja iän myötä pyrin panostamaan laatuun. En koskaan sano lapsille, ettei ole varaa. Korkeintaan, jos toivovat helikopteria tms. En osta heille kaikkea, mutta tarjoan kaikenlaista mukavaa, mihin pystyn. Sanon välillä jostain, että totta kai saat sen, pikku juttu. Muuten rahaa käytetään järkevästi ja lapset ovat oppineet, ettei kaikkea osteta, eivät osta itsekään omilla rahoillaan.